Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Kun poikkeustila alkoi ja kalenteristani pyyhkiytyi pois kaikki kevään työt, elin pari viikkoa sumussa yrittäen hahmottaa sitä, mitä ympärillä tapahtui. Lapioin epätoivoisesti kuoppani pohjalla yrittäen päästä sieltä ylös – mutta mitä enemmän lapioin, sitä syvemmälle jouduin. Vasta laskettuani lapioni maahan ja antaessani hiljaisen hyväksynnän vallitsevalle tilanteelle, aloin nähdä kirkkaammin: nyt oli tehtävä se, mitä tehtävissä oli ja keskityttävä niihin asioihin, joihin omalla toiminnallani pystyn vaikuttamaan.

Tuosta hyväksynnästä kumpusi rauha, luottamus ja kyky nähdä asioita uudesta perspektiivistä. Tyhjästä tulikin täyteläisempää kuin aikoihin. Menneinä viikkoina olen oppinut sen, että kun pysähtyy, olennainen voi nousta esille.

Sopeutumiskykyä tarvitaan

Oma kokemukseni kuoppaan putoamisesta herätti minut jälleen pohtimaan sitä, mikä auttaa ihmistä selviytymään vastoinkäymisistä. Vuosia sitten tämä pohdinta antoi alkusysäyksen esikoistietokirjalleni ja edelleen nuo samat teemat puhuttelevat minua. Kysymys selviytymisestä – oli kyse sitten yksilöstä, perheistä, organisaatioista tai koko yhteiskunnasta – on nyt tuonut meidät vielä vahvemmin ihmisinä yhteen. Olemme kaikki samassa veneessä ja vallitseva tilanne koskettaa jokaista. Kuitenkin sietokyky kestää merenkäyntiä on jokaisella erilainen.

Persoonallisuuspiirteiden, ympäristön ja kasvatuksen kuin myös omien kokemustemme yhteissummana meille jokaiselle syntyy resilienssiä eli eräänlaista psyykkistä joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Erityisesti silloin, kun kohtaamme yllättävän tapahtuman, elämäntilanteen, tai kehityksellisen kriisin, tälle myönteiselle sopeutumiskyvylle on kysyntää.

Toiset meistä tuntuvatkin omaavan jo luontaisesti enemmän psyykkistä sopeutumiskykyä kuin toiset. Vaikka olemme kaikki tässä tilanteessa haavoittuvaisia, on jokaisen ihmisen kokemus – ja kyky pitää päänsä veden pinnalla – kuitenkin erilainen. Toisaalta myös sama ihminen voi eri olosuhteissa tai tilanteissa reagoida eri tavoin. Se, miksi reagoimme toisinaan herkemmin ja toisinaan taas kestämme suuriakin takaiskuja paremmin, on monen tekijän summa. Oleellista on ymmärtää, mihin omalla toiminnallamme voimme vaikuttaa ja mikä on vain hyväksyttävä.

Jokaisessa päivässä on jotain hyvää

Tilannetietoisuuden sanotaan olevan keskeisessä asemassa vastoinkäymisistä selviytymisessä. On tärkeää olla kartalla vallitsevasta tilanteesta. Jatkuva ikävien uutisten seuraaminen ei kuitenkaan palvele ketään ja tarvitsemme myös mahdollisuuksia psyykkiselle palautumiselle. Voimme aina löytää asioita, jotka ovat huonosti, mutta toisaalta myös asioita, jotka ovat hyvin. Näiden kahden ääripään väliin mahtuu koko joukko neutraaleja asioita, joista voi alkaa kasvaa myös uuden hyvän alkuja. Ilontäyteiset hetket antavat oivallisen tauon mielellemme murheista ja niiden äärelle pysähtyminen auttaa meitä pitämään itsemme emotionaalisesti tasapainossa olosuhteista huolimatta.

Näissä poikkeusoloissa tarvitaan myös taitoa pitää yllä arjessa asioita, jotka innostavat ja inspiroivat meitä. Mielialamme ratkaisee sen, millaisena kukin päivä meille lopulta näyttäytyy. Mitä useammin suupielet nousevat ylöspäin, sitä varmemmin pysymme pinnalla.

Mitä paremmin tunnistamme myös omat voimavaramme, taitomme ja resurssimme ja löydämme luovia tapoja toteuttaa ja ylläpitää niitä arjessamme, sitä toivorikkaamman tarinan voimme rakentaa kohtaamistamme vaikeuksista. Joskus kuitenkin omien selviytymiskeinojen tarkastelu kriittisestä näkökulmasta on tarpeen – lisäävätkö keinoni hyvinvointia lyhyellä vai pitkällä aikavälillä? Olennaista on kykymme muovata toimintastrategiaamme tilanteen niin vaatiessa. Voimme jo pienillä teoilla pyrkiä ylläpitämään hallinnan tunnetta, kokea yhteenkuuluvuutta ja luoda sitä kautta uskoa tulevaisuuteen.

Rokotesuojaa menneisyydestä

Kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti, sosiaalipsykologi Emilia Kujala käytti eräällä luennollaan terveyttä edistävästä resilienssistä nimitystä rokotesuoja, jolla tarkoitetaan aiempien elämäntapahtumiemme meille antamaa suojaa. Menneiden vastoinkäymisten voittaminen voi herättää meissä palkitsevan kokemuksen selviämisestä, jonka seurauksena motivoidumme ja uskallamme käyttää aiemmin toimiviksi osoittautuneita tunne-elämän taitoja ja toimintatapoja. Oleellista onkin tarkastella kaikkea sitä, mistä olemme selviytyneet ja miten olemme selviytyneet.

Jokainen meistä luo omasta elämästään tarinaa ja näiden tarinoiden merkitys korostuu erityisesti poikkeusaikoina. Tälläkin hetkellä meillä on lukemattomia erilaisia mahdollisuuksia luoda vallitsevasta tilanteesta erilaisia tarinoita – kannustavia, myönteisiä, mahdollisuuksia ja vahvuuksia korostavia tai lannistavia ja epätoivoa ylläpitäviä. Selviytymistarinoiden jakaminen on oivallinen keino vahvistaa ihmisten itseluottamusta, toiveikkuutta ja optimistista suhtautumista.

Tarinat ovat tärkeitä myös joustavan sopeutumiskyvyn syntymiselle. Kun kykenemme suhtautumaan mielemme meille tarjoilemaan tarinaan vain yhtenä tarinana muiden joukossa ja löytämään meitä parhaiten palvelevat ja vahvistavat tarinat, voimaannumme. Jokainen tapa kertoa tarinaa itsestämme, vallitsevasta tilanteesta ja tulevaisuudestamme herättää erilaisia tunteita, ajatuksia ja assosiaatioita. Tarvitsemmekin nyt ehkä enemmän kuin koskaan taitoa leikitellä erilaisilla tarinoilla. Miltä vaikkapa oma sankaritarina tai myötätunnon tarina kuulostaisi?

Elämä on arvaamatonta ja koko paletti voi mennä kerralla uusiksi, kuten tämä kevät on meille näyttänyt. Vaalitaan siis tässä hetkessä niitä pieniä hyviä tekoja ja etsitään tarinapankistamme ne tarinat, jotka vahvistavat meitä ja tukevat hyvinvointiamme myös näissä poikkeusoloissa. Ja muistetaan, että jokainen sopeutuu vallitsevaan tilanteeseen omaan tahtiin.

Mari Lämsä on valmentaja, kouluttaja, kirjailija ja yrittäjä, joka luotsaa yksilöitä ja työyhteisöjä kehittämään ajattelu- ja toimintatapojaan kohti omaa potentiaaliaan ja yhteistä hyvää. Lämsä on julkaissut kirjan Naurun hyvää tekevä voima – löydä tie elämäniloon (Viisas Elämä 2017). Lisätietoa Lämsästä löydät osoitteesta www.intovaattori.fi. Lue myös Lämsän aiempi kolumni Jokaisella on vastuu ilmapiiristä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.