Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Istun aamulla kotini terassilla ja annan hiljaisuuden puhua. Pilvetön taivas ja aurinko antavat perspektiiviä ja luovat rauhaa ja tasapainoa. Tämä aika näyttää, kuinka pelkistettyjä olemme – mikä on kaikkein tärkeintä? Miten paljon voimme jakaa välittämistä ja huolenpitoa?

Maailma näyttää myös ihmisen raadollisuuden, mitä ihmeellisemmissä muodoissa. En sulje siltä silmiäni, mutta en myöskään anna sen viedä tahtoani levittää hyvää ympärilleni. Se on valintani – se on kutsumukseni. Nyt pienistä teoista tulee suuria ja oma vastuu hyvinvoinnista kasvaa edelleen. Etsin kauneutta, jotta muistan sen olemassaolon kaikkien näiden uutisten keskellä. Skeittaavat nuoret rampilla tai leikkivät lapset puistossa – heidän luottavaiset katseensa ja välitön hymynsä.

Mieleeni nousee tarina ihmisjoukosta, joka oli joutunut autiomaahan. Ryhmä oli päättänyt suunnan, jota kohti kulkea pelastautuakseen hiekkaerämaasta. Vihdoin päiväkausia käveltyään osa heistä saapui dyynin reunalle, koska kaikki eivät olleet selvinneet matkasta. Dyynin harjalta avautui näkymä kaupunkiin, jota ympäröi korkea muuri. Se oli niin korkea, ettei sen yli pystynyt kiipeämään yksin. Muurin juurella ryhmän jäsenet miettivät erilaisia keinoja ylös kiipeämiseen ja pelastautumiseen. Moni epäonnistui yrityksistä huolimatta, osa antoi periksi jo ennen kuin oli edes yrittänyt. Joukossa oli kuitenkin yksi henkilö, joka onnistui pääsemään muurin päälle kaikesta huolimatta. Mistä hän sai voimansa? Miten hän onnistui? Vastaus on hämmentävä – hän oli kuuro. Häneen ei tarttunut muiden epäilykset, vaan hänen huomionsa oli keskittynyt ratkaisuihin, ponnisteluihin ja selviytymiseen.

Keskity hyvään

Nyt jos koskaan tarvitsemme kykyä etsiä ratkaisuja, jakaa hyvää ja kannustaa sekä muita että itseämme kaikista uutisista huolimatta! Tarvitsemme kykyä hyväksyä pelko ja epävarmuus – ja keskittää kaikki mielemme voima ratkaisuihin.

Ole itsellesi ystävällinen, inhimillinen ja tietoisesti läsnä. Mitä enemmän pystymme olemaan itseämme kohtaan inhimillisiä ja empaattisia, sitä enemmän voimme olla sitä myös muille. Tähän sisältyy paradoksi välittämisestä – tarvitsemme läheisyyttä, jotta voimme aidosti välittää. Ja samalla tarvitsemme etäisyyttä, jotta voimme kerätä voimia itsellemme. Emme voi kantaa koko maailmaa harteillamme, vaan on luotettava jokaisen kykyyn löytää ratkaisuja – siksi kannustaminen ja hyvien tekojen näkeminen sekä eteenpäin laittaminen, on mittaamattoman arvokasta juuri nyt!

Puhuin äskettäin erään monialayrittäjän kanssa puhelimessa ja tulimme yhdessä siihen tulokseen, että nyt on aika toimia! Kuukauden päästä asiat ovat toisin ja oma mieli on löytänyt niin paljon esteitä, että kyky toimia rakentavasti ja löytää luovia ratkaisuja pienenee huomattavasti. Jaetaan niin paljon hyviä keinoja, malleja ja ratkaisuja, että mahdollisimman moni pääsee muurin yli. Yhdessä meissä on voimaa ja keinoja!

Muutama rohkaisun sana

1. Valitse auttaminen, aina kun se on mahdollista. Tuhat pientä tekoa = mahdollisuus onnistua.
2. Siedä tilannetta ja keskitä huomiosi näkemään ratkaisuja, joita ei ole ennen tehty. Tilanne on kaikille uusi.
3. Liiku, syö terveellisesti ja nuku riittävästi – pidä oma stressitasosi mahdollisimman matalalla.
4. Jaa aitoa välittämistä – keinoja on monia, vaikka emme voi olla lähellä tai tavata toisiamme.
5. Yhdessä selviämme tästäkin kriisistä!

Tiina Latikka on ammatticoach ja Mind Coach, joka auttaa ihmisiä johtamaan itseään kohti todellista intohimoa, unelmia, tavoitteita ja ottamaan käyttöön täyden potentiaalin niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Latikka on työskennellyt coachina ja työnohjaajana yli kymmenen vuoden ajan. Lisätietoja Tiina Latikasta löydät osoitteesta www.sillanrakentaja.fi ja www.sisu.online Facebook ja Instagram @tiina.latikka.

Lue myös Latikan edelliset kolumnit Luottamus on rohkeutta, Selviytymistarina, josta tuli henkeäsalpaava ja Pelkoa päin.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.