Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Vallitseva maailmantilanne on laittanut elämämme aivan uuteen uskoon. Monet meistä ovat peloissaan ja kaikki ympärillä tapahtuva lamaannuttaa. Paniikkia on ilmassa.

Olen miettinyt paljon sitä, miksi ihmiset reagoivat niin eri tavoin tähän korona-kriisiin. Osa ottaa ohjat omiin käsiinsä, toimii niinkuin on ohjeistettu ja sopeutuu nopeasti tilanteeseen. Osalle tilanne taas on paniikinomainen, mistä kertoo kauppojen tyhjenneet vessapaperi- ja säilykepurkkihyllyt. Varaudutaan kuin sodassa, pelätään pahinta ja maalataan piruja seinille.

Turvallisuus ja kontrollintarve

Turvallisuus omassa elämässä rakentuu eri ihmisillä erilaisten asioiden varaan. Joillekin hallinnan tunne on välttämätöntä, jotta he pystyvät toimimaan rationaalisesti. Toiset elävät enemmän päivä kerrallaan ja ikäänkuin soljuvat elämän mukana, ja selviävät näennäisen helposti erilaisista tilanteista. Heillä ei ole tarvetta pakonomaiseen elämänhallintaan tai päämäärän tavoitteluun. Uskon että nämä jälkimmäiset ihmiset pärjäävät nyt tässä tilanteessa keskimääräistä paremmin.

Mikäli tilanne ahdistaa sinua suunnattomasti, saattaa olla hyvä tilaisuus itsetutkiskeluun. Miksi epävarmuus ja voimattomuus nostaa päätään niin rajusti tällaisessa tilanteessa? Usein taustalla on jonkinasteinen aiemmin koettu traumaattinen tilanne, jossa elämä ei ole ollut omasta mielestä hallinnassa ja eskaloitunut ongelmiksi. Vanha tunne aktivoituu tällaisessa epätavallisessa tilanteessa helposti. Mitä enemmän ihminen on kokenut tilanteita, joista hän on selvinnyt ja mitä paremmin hän on pystynyt käsittelemään ne syyt, jotka nostavat näitä paniikinomaisia tapoja reagoida, sitä enemmän resilienssiä hänelle on kertynyt. Tällainen ihminen pystyy helpommin rakentamaan henkiset selviytymismekanismit, koska on tutustunut omaan psyykeensä aiemmin.

Akuutteja huolia

Meillä, jotka pystymme toimimaan ja olemme terveitä, ei mielestäni ole mitään hätää tällä hetkellä. On epämukavaa, että toimintaamme rajoitetaan, mutta se on välttämätöntä hetkellisesti. Itse olen vapaa sielu – lähes nomadi – ja vapaan tahtoni toteuttamisen periaatteellinen rajoittaminen on minulle tässä hankalinta. Kun en voi tehdä mitä haluan, missä haluan. Toki elämässäni on koko ajan ollut muita aktuaalisia rajoitteita, mutta näin totaaliselta se ei ole koskaan tuntunut.

Minulla on kuitenkin koti, ystäviä, tyttäreni ja rakas koirani, ja pystyn auttamaan ikänsä vuoksi täydellisessä eristyksessä olevaa äitiäni, eli asiani ovat ihan hyvin. Meillä ei ole nälänhätää tai luonnonkatastrofia, joka olisi tuhonnut infrastruktuurimme. Ansionmenetys ja perheeni elättäminen ovat todellisia huoliani, mutta en nyt siitäkään maalaile uhkakuvia. Yritän luoda itselleni mahdollisimman positiivisen päivittäisen olotilan.

On pystyttävä muuttumaan ja muuttamaan omia asioita niin paljon kuin se omalla vaikuttamisella on mahdollista. Puhutaan myös proaktiivisesta elämänkatsomuksesta, joka tarkoittaa aktiivista ja aloitteellista toimintaa. En suostu uhriutumaan, vaan aion keksiä lennossa keinoja muuttaa valmennustapojani virtuaalisemmaksi ja nauttia kotona olosta.

Arvot kohdalleen

Meillä on nyt ainutkertainen tilaisuus inhimillistää elämäämme. Ne meistä, joilla asiat ovat kunnossa, voivat ottaa kollektiivisesti vastuuta niistä, joihin tämä todella iskee. Kukin meistä joutuu nyt vastakkain omien elämänarvojensa kanssa, eikä se ole monellekaan helppoa. Mikä elämässä viime kädessä on tärkeää? Riittääkö meille vähemmän ja voiko antaminen olla saamista? Miten sinä voit kantaa kortesi kekoon, jotta joku muu selviää paremmin tilanteen yli?

On ollut uskomattoman hienoa nähdä esimerkiksi facebookissa, kuinka nuoremmat ovat tarjoutuneet käymään kaupassa kenelle hyvänsä, joka ilmoituksen näkee. Pienyrittäjät verkostoituvat ja yrittävät keksiä yhdessä toimintamalleja. Kaikilla meistä ei ole turvaverkkoa eikä apukäsiä. Ole sinä sellainen jollekulle tarvitsevalle.

Nautitaan pienistä asioista

On tuiki tärkeää ja tarpeellista saada oma parasympaattinen hermosto aktiiviseksi. Voimme ulkoilla luonnossa, mikä alentaa sykettä ja verenpainetta jo kymmenessä minuutissa. Meidän kannattaa lopettaa turha murehtiminen ja vatvominen ja tehdä elämästämme mahdollisimman mukava näissä olosuhteissa.

Voisitko vaikkapa kaivaa vanhat palapelit esiin? Itse sain neljä vuotta sitten pyöreitä vuosia täyttäessäni lahjaksi pinon värityskirjoja ja kaivoin ne juuri esille. Niiden parissa voin antaa mieleni levätä, kun keskityn värittämiseen – mikä on muuten erittäin luovaa toimintaa ja aivoille terveellistä.

Kehotankin sinua nyt hengittämään muutaman kerran syvään ja miettimään kaikkia niitä mukavia asioita, joita voit tehdä ja unohtamaan ne asiat, joista joudut hetkeksi luopumaan. Muokkaa vaikka puutarhaa tai katso kaikki kiinnostavat tv-sarjat. Turha panikointi ei auta yhtään eikä edistä omaa terveyttä. Nautitaan hyvästä ruoasta ja juomasta ja tehdään olo niin mukavaksi kuin se on mahdollista.

Mitäpä jos kurkottaisimme ajatuksissamme hieman ajassa eteenpäin ja tämän tilanteen yli. Voisiko olla kyse siitä, että meitä kaikkia muistutetaan elämän perusasioista melko rajulla tavalla? Mihin olimmekaan tottuneet tässä maailmassa ja miten pienestä kaikki on kiinni? Itse ainakin pohdin näitä asioita kovasti sekä sitä, miten haluan jatkaa tämän jälkeen. Ilmasto ja maaemo varmasti kiittävät tästä. Kriisillä on tapana herkistää kasvulle. Mitäpä jos ei annetakaan tämän kriisin olla turha…

Erja Järvelä on hyvinvointivalmentaja, luonto- ja ympäristöneuvoja sekä metsämieliohjaaja, joka rakastaa luontoa. Lisätietoja Järvelästä löydät osoitteesta http://mixingnuts.fi/. Lue myös Järvelän aikasemmat kolumnit Resilienssi voimavarana ja Itsekriittisyydestä armollisuuteen.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.