Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Epäonnistumisen pelko on viheliäinen tunne. Sen ei tarvitse kuitenkaan antaa estää sinua toteuttamasta urahaaveitasi. Päätös on sinun.

Vuoden 2015 marraskuussa vietimme pikkujouluja vanhalla ystäväporukalla ja suunnittelimme jo seuraavaa vuotta ja sitä, mitä haluaisimme tulevaisuudeltamme. Minulle oli selvää, että halusin palavasti puhua ja kirjoittaa, tehdä musiikkia ja työllistää itseni media-alalla. Oikeastaan olin halunnut sitä niin kauan kuin muistan.

Miksi sitten edelleen roikuin vanhan työssäni ja kadehdin niitä, jotka etenivät urallaan haluamaansa suuntaan, perustivat yrityksiä ja tekivät arjestaan upeaa? Miksi en pistänyt hihoja heilumaan ja ryhtynyt tavoittelemaan haluamiani asioita? Mielestäni minulla oli tekemättömyyteeni varsin pätevä syy – nimittäin pelko siitä, että epäonnistuisin.

Epäonnistumisen pelko tuntuu olevan yleisin syy siihen, miksi emme mene ja toteuta unelmiamme. Tämän vuoksi hidas kuolema epätyydyttävässä tilanteessa tuntuu usein paremmalta vaihtoehdolta. Kuitenkin juuri pelätessämme epäonnistumista ja jättäessämme sen takia asioita tekemättä, varmistamme, että emme voi edes onnistua. Unelmat harvoin toteutuvat niin, että ne tippuvat syliimme – sen sijaan ne toteutuvat silloin, kun jaksamme sitkeästi yrittää yhä uudelleen.

Itsensä likoon laittaminen kannattaa

Jos epäonnistumisen pelkoa miettii järjellä, se on usein ylimitoitettua. Saatamme pelätä tietylle ihmiselle soittamista, palkankorotuksen pyytämistä, työstämme irtisanoutumista tai yrityksen perustamista. Mikään näistä ei kuitenkaan ole asia, jonka mönkään mennessä tuhoaisi kaiken. Paljon riskialttiimpaa on hypätä autonrattiin ilman turvavyötä.

Vuonna 2017 ymmärsin, että vain minä voin päättää, annanko epäonnistumisen pelon estää itseäni tekemästä asioita vai menenkö haluamaani kohti. Kukaan muu ei voisi puolestani päättää toisin. Jos päättäisin olla tavoittelematta haluamiani asioita, se olisi täysin oma valintani enkä voisi vierittää vastuuta muille. Samalla tajusin, että haluan valita toisin. Kun en enää antanut pelkojeni estää itseäni, muutosta alkoi tapahtua.

Saman vuoden huhtikuussa irtisanouduin työstäni varhaiskasvatuksen parissa, vaikka minulla ei ollut lainkaan tiedossa, miten lähtisin rakentamaan uraani media-alalla. Tiesin vain, että jos haluan saavuttaa sen, minun täytyisi tehdä jotakin toisin.

Annoin palaa, mokailin, mutta en kuollut siihen. Aika nopeasti huomasin, että epäonnistumisesta seuraavat vahingot olivat pieniä, jopa mitättömiä. Vaikka välillä oli rankkaa ja tuntui, ettei mistään tule mitään, nautin siitä, että vihdoin uskalsin tehdä töitä haaveideni eteen.

Pikkuhiljaa kaikki alkoi rullata. Tänä päivänä teen työkseni juuri niitä asioita, joista haaveilin: kirjoitan, puhun, suunnittelen ja teen luovia sisältöjä sekä musiikkia. Tämän prosessin myötä minulle on herännyt myös uusia haaveita – haluan auttaa ihmisiä ja yrittäjiä luomaan unelmiensa uran. Tällä hetkellä kirjoitankin aiheesta esikoiskirjaani ja työstän omaa uravalmennuskonseptia.

Olisinko tässä nyt, jos olisin antanut epäonnistumisen pelon estää itseäni tekemästä asioita? En. Kannattiko mennä eteenpäin epäonnistumisen pelosta huolimatta? Todellakin.

Rohkeutta on mennä eteenpäin pelosta huolimatta

Kun menet eteenpäin epäonnistumisen pelosta huolimatta, tulet nopeasti huomaamaan, että jokainen moka tuo mahdollisuuden oppia ja kehittää itseä. Tulet myös huomaamaan, että sanoissa sekoilu, mönkään mennyt työhaastattelu tai yrityksesi konkurssi eivät ole maailmanloppu. Kun jatkat sinnikkäästi, alkaa onnistumisia ja kyllä-vastauksia tulla aikaa myöten enemmän.

Hyväksy, että epäonnistumiset ja takapakit ovat osa matkaasi, äläkä lannistu niistä. Mokaaminen ei tarkoita, ettei voisi yrittää uudelleen ja onnistua myöhemmin. Epäonnistumisia kannattaa ajatella mahdollisuuksina oppia ja kehittyä. Silloin tuntuu myös houkuttelevammalta pistää itsensä likoon – joka tapauksessa menet eteenpäin kokemusta rikkaampana ja uusia oppeja mukanasi.

Kun et pelkää epäonnistumisia, vaan hyväksyt, että ne kuuluvat elämään, ne eivät enää rajoita tekemisiäsi. Kun pelkäät, tiedät, että olet tekemässä jotain itsellesi tärkeää. Kun menet eteenpäin peloistasi huolimatta, huomaat, että osaat ja pystyt. Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan sitä, että menee eteenpäin peloista huolimatta.

Taru Tammikallio on luovan alan moniosaaja, joka on vaihtanut varhaiskasvatuksen opettajan työt media-alan yrittäjän arkeen. Tammikallio toimii Tabu – suoraa puhetta työelämästä -podcastin juontajana ja ottaa aktiivisesti kantaa työelämän ilmiöihin sosiaalisessa mediassa. Hän tekee myös omaa musiikkia artistinimellä Taru sekä suunnittelee ja tuottaa räätälöityjä mediasisältöjä yrityksille ja medioille. Tällä hetkellä Tammikallio kirjoittaa omaa esikoiskirjaansa ammatillisten unelmien saavuttamisesta ja työstää Oman elämäsi Superstara -uravalmennuskonseptia.

Lisätietoa Taru Tammikalliosta löydät osoitteista:
https://tarutammikallio.com/ ja Instagram: https://www.instagram.com/tammikalliotaru/
Oman elämäsi Superstara -verkkosivut: https://omanelamasisuperstara.fi/ ja Instagram: https://www.instagram.com/omanelamasisuperstara.fi/
LinkedIn: https://www.linkedin.com/in/taru-tammikallio/
Musiikkia Spotifyssa: https://open.spotify.com/artist/2IEuzSQNFZN7LKL8NK1cM4