Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Kun työtä on paljon, rutiinit ovat hyödyksi. Valmiiksi mietitty ja hyväksi havaittu tapa toimia saa asiat sujumaan eikä pyörää tarvitse keksiä uudelleen. Rutiinit tuovat päivään myös ryhtiä.

Mutta rutiineihin voi myös jämähtää. Kun on tottunut tekemään jonkun asian aina samalla tavalla, voi olla äärimmäisen vaikeaa tehdä se toisella tavalla tai toiseen aikaan. Tähän numeroon kirjoittanut Terhi Lavonen sai minut pohtimaan rutiinien tärkeyttä. Itselläni on paljon rutiineja aamusta alkaen, ja niiden avulla selviän arjesta. Mutta auta armias, jos johonkin rutiiniin tulee poikkeama. Itse käyn aamuisin lenkillä, mutta joskus haastattelukeikka tai työtapaaminen on niin aikaisin, etten ehdi lenkille, ja se harmittaa koko loppupäivän. Tai jos en pääse iltapäivällä nauttimaan kahvia ja pullaa Aku Ankan kera, on päiväni melkeinpä pilalla. Tai jos en ehdi tiettynä viikonpäivänä imuroimaan, menee viikkosiivous täysin sekaisin. Olen siis kiinni monessa rutiinissa ja tapojeni orja. Asiat ovat pieniä, mutta itselleni merkityksellisiä. Myönnän, että rutiinien muuttaminen on minulle vaikeaa. Olen kuitenkin huomannut, että välillä tekee hyvää – vaikkakin se on tuskallista – rikkoa rutiinia ja altistua uusille ideoille. Siinä samalla voi keksiä uuden, jopa entistäkin paremman rutiinin.

Henkilökuvassa esittelemme mentaalivalmentaja, puhuja ja NLP-kouluttaja Jaanan Hautalan, josta alun perin piti tulla liikunnanopettaja. Sattuman kautta hotelli- ja ravintola-alalle ajautunut Hautala työskenteli alalla yli 15 vuotta, kunnes heittäytyi Katajiston Kartanon omistajaksi ja emännäksi 2000-luvulla. Avioeron, konkurssin ja burn outin koettuaan Hautala löysi oman polkunsa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjänä ja valmentajana ja perusti oman yrityksensä. Tätä nykyä työelämän valmentamiseen ja mielentaitojen kouluttamiseen keskittynyt Hautala elää omannäköistä elämää ja nauttii saadessaan auttaa ihmisiä voimaan hyvin.

Coaching-blogissa Terhi Lavonen pohtii rutiineja ja muutoksiin reagointia. Kun rutiinit rikkoutuvat ja vaihtoehdot lisääntyvät, olemme ahdistuksen äärellä. Mitä useammin toistuvasta tai itselle tärkeämmästä asiasta on kyse, sitä tiukemmin saatamme reagoida pieneenkin muutokseen, Lavonen toteaa kolumnissaan.

Johtajuuden ytimessä -blogissa Kaisa Alamäki käsittelee luottamuksen merkitystä työyhteisön muutosten onnistumiseen. Pelko ja turhautuneisuus laskevat merkittävästi yrityksen mahdollisuuksia onnistua muutosprosessissa, kun taas positiivisen energian vallitessa nousee muutosten hyötyjen toteutumisen mahdollisuus jopa viidelläkymmenellä prosentilla, Alamäki sanoo kirjoituksessaan.

Tasapainon avaimet -blogissa Carita Nyberg tarkastelee pelkomalleja. Useimmiten pelko on oman alitajuntamme tulosta, eikä perustu faktoihin. Pelko on tunne, joka voi lamaannuttaa ja estää meitä ottamasta askelia kohti onnistumista. Jotta pelkoihin pääsee käsiksi, on ensin tunnistettava pelkomallinsa, Nyberg vinkkaa kolumnissaan.

Work goes happy -blogissa Jyri Kansikas ihmettelee, miksi yrityksissä ei ole enää aikaa toiminnan kehittämiseen ja uuden oppimiseen. Monissa yrityksissä pidetään tiukasti kiinni mukamas olennaisesta tekemisestä, jossa moni kipuilee vaatimustasojen noustessa, mutta vanhojen oppien puristuksessa. Miten voidaan vaatia kykyä uudistua, jos siihen ei anneta mahdollisuutta, Kansikas kysyy kolumnissaan.

Hyvinvointi-blogissa Tiina Latikka käsittelee pelon kohtaamista. Kirjoituksessaan Latikka kertoo omakohtaisista kokemuksistaan ja pelon aiemmin rajoittamasta elämästään. Kovien kokemusten karaisemana Latikka alkoi kuitenkin tehdä töitä mielensä tasolla, minkä myötä koko hänen elämänsä muuttui. Pelon kohtaaminen on ovi syvempään voimaan meissä, Latikka toteaa kolumnissaan.

Seuraavat ja samalla syyskauden viimeiset artikkelit julkaisemme kahden viikon kuluttua keskiviikkona 4. joulukuuta.

Innostavaa työpäivää!

Marja Kasanen
päätoimittaja