Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Olen huolestuneena seurannut työelämän keskustelua, jossa jatkuvasti nousee esille ajanpuute. Olen samalla ihmetellyt sitä, että niin monella yrityksellä on varaa olla jättämättä aikaa toiminnan kehittämiseen ja uuden oppimiseen. Tämä tilanne on jatkunut jo pidemmän aikaa ja uhka siitä, että ajanpuutteen takia jämähdetään paikalleen ja uudistumisen kitka kasvaa, voi ennen pitkää koitua monen yrityksen kohtaloksi.

Kaikki tuntevat sanonnan ”aika on rahaa”. En ole ollenkaan varma onko sitä ymmärretty kokonaisuudessaan ja kaikkialla oikein. Näyttää usein siltä, että se on ymmärretty vain siinä mielessä, että aikaa ei ole hukattavaksi uudistumiseen ja uuden oppimiseen. Sen sijaan pidetään tiukasti kiinni pelkästä mukamas olennaisesta tekemisestä, jossa moni kipuilee jo muutenkin vaatimustasojen noustessa, mutta vanhojen kaavojen ja oppien puristuksessa.

Miten voidaan vaatia kykyä uudistua, jos siihen ei anneta mahdollisuutta? On hullunkurista, että aikaa – eli rahaa – on hukattavissa erilaisten kitkojen ylläpitämiseen ja kasvattamiseen, mutta luiston lisäämiseen – eli kehitykseen ja uuden oppimiseen – sitä ei löydy.

Monessa yrityksessä uudistuminen on otettu käyttöön pyöröovien kautta, jotka pyörivät lujempaa kuin Linnanmäen hurjimmat härvelit. Näissä yrityksissä YT-neuvottelut ovat jokapäiväistä arkea. Jokainen niissä mukana ollut tietää, miten ne lamauttavat koko työyhteisön toiminnan. Pelko valtaa ilmatilan ja hiljentää hyvätkin ideat. Mitään uutta ei synny, eikä kukaan halua riskeerata omaa pestiään, vaan pelaa varman päälle. Kokouksistakin tulee niiden kokoonkutsujiensa monologeja. Pääsääntöisesti kokoukset ovat silkkaa ajan eli rahan tuhlaamista. Niistä ei kuitenkaan hevillä luovuta, sillä niin on aina tehty.

Organisaation tasapaino koetuksella

Jokainen organisaatio on omanlaisensa ekosysteemi, jossa pienetkin muutokset vaikuttavat sen tasapainoon. Tasapainon ollessa jatkuvasti koetuksella organisaatio voi alkaa horjua ja hajota sisältä päin. Sen sisällä alkavat syttyä täysin toisistaan erillään olevat nuotiotulet ja syntyy joukko erilaisia heimoja, jotka eivät enää puhalla yhteen hiileen, vaan ovat jatkuvassa taistelutilassa toisiaan vastaan.

Kaikki vanha, hiljainen tieto ja osaaminen, ovat todella harvoin kitkan juurisyy tai jarru, sillä niille pyöröovista tuleville uusille osaajille tulee käymään täysin samoin jossain vaiheessa. Ilman aikaa ja tilaa osaamisen ylläpitämiselle ja kehittämiselle heidänkin tulevaisuutensa suunta on huvipuistosta ulospäin.

Tulee aika kalliiksi pitää tällaista ”Linnanmäkeä” auki koko ajan. Jokaisen uuden työntekijän sisäänajoon menee oma aikansa, halusi sitä tai ei. Samoin kuin jokaikisen ”vanhan” irtisanomiseen ja siihen liittyviin prosesseihin.

Jos aika on todella rahaa, niin jokaisessa yrityksessä kannattaisi viimeistään nyt alkaa miettiä, miten sitä kulutetaan ja mihin se käytetään. Muutoksen tuulet ovat vielä vasta navakoita, mutta todennäköisesti pian ne muuttuvat myrskyiksi.

Aikaa ei siis ole hukattavaksi.

Jyri Kansikas on paremman työelämän rakentaja ja työhyvinvoinnin edistäjä, joka työskentelee toimitusjohtajana Work goes happy Oy:ssä.

Lue myös Kansikkaan edelliset kolumnit Työuupumuksen ehkäisy kuuluu kaikille ja Kuka muu muka? – Oppimisen omavastuu.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.