Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Moni kokee arkensa sotkuiseksi vyyhdiksi, jossa kaikenlaista sälää on liikaa. Mistään ei saa kunnolla otetta eikä asioita saa koskaan valmiiksi. Kun kaikkea on liikaa, kannattaa alkaa karsia, jotta saa tilaa ja aikaa aidosti merkityksellisille asioille.

Yksinkertaistaminen, karsiminen ja vähentäminen ovat olleet tapetilla länsimaissa jo pitkään, sillä meillä on nykypäivänä loputtomasti tavaraa, tekemistä ja mielenkiinnon kohteita.

– Minimalismi on vanha keksintö. Jo antiikin filosofiassa teemaa käsiteltiin paljon. Tänä päivänä vapaaehtoisesta yksinkertaistamisesta on monia esimerkkejä, kuten suosittu konmari-ajattelu, jonka avulla tavaraa karsitaan, kirjailija, muutosvalmentaja Maaretta Tukiainen sanoo.

Tukiainen on perehtynyt minimalismiin ja sen soveltamiseen äskettäin ilmestyneessä Tärkeintä tänään -kirjassaan ja kehittänyt yhdessä Sonja Eidin kanssa Tänään-työkalun helpottamaan olennaiseen keskittymistä.

– Kulutuskeskeinen elämäntyylimme on tuottanut isoja ongelmia. Kun valinnanvaraa on valtavasti, runsaus kääntyy runsaudenpulaksi ja valintojen tekeminen käy lähes mahdottomaksi. Tavaroista luopuminen ja niiden karsiminen tuo elämään selkeyttä. Myös mielessä voi olla ”liikaa tavaraa”.

Tukiainen kuitenkin muistuttaa, että yksinkertaistamisellakin on rajansa. Vaikka se tuo järkevästi käytettynä helpotusta elämään, liian suuri yksinkertaistaminen voi johtaa ääri-ilmiöihin, kuten esimerkiksi poliittiseen populismiin, jossa monimutkaiset ongelmat yksinkertaistetaan ja niihin tarjotaan yksioikoisia ratkaisuja.

– Einsteinin mukaan asioista tulee tehdä niin yksinkertaisia kuin mahdollista, mutta ei yhtään sen yksinkertaisempia. Tämän tunnistaminen edellyttää kykyä empatiaan. Sen vuoksi kannattaakin keskittyä ensisijaisesti vain oman elämänsä yksinkertaistamiseen, ei muiden, Tukiainen huomauttaa.

Mutta millä tavoin elämää sitten voi yksinkertaistaa? Kirjaansa varten Tukiainen tutki lukuisia erilaisia keinoja ja päätyi lopulta kymmeneen tapaan, joiden avulla jokainen meistä pystyy yksinkertaistamaan elämäänsä.

Kymmenen tapaa yksinkertaistaa

1. Pienentäminen

Kun jokin asia tuntuu kohtuuttoman suurelta, voimme pienentää sitä mielen tasolla. Olipa tilanne mikä tahansa, suurta voi aina pienentää.

– Se on mentaalinen tekniikka, mielen työkalu. Mitä tahansa voi muokata muuttamalla sen kokoa ja tämä vaikuttaa asian kokemiseen. Näin saadaan uusi näkökulma siihen mitä työstetään, oli kyseessä sitten gradun tekeminen, kirjan kirjoittaminen tai suuren projektin läpivienti, Tukainen vinkkaa.

Ollessamme keskellä kaaosta, asioista on vaikea saada tolkkua. Sen sijaan, kun kutistamme asian mielessämme, se asettuu mittasuhteisiinsa ja on helpompi hahmottaa.

– Kun mikään ei ole liian suurta vaan sopivan kokoista, elämä tuntuu yksinkertaisemmalta.

2. Vähentäminen

Vähentäminen on karsimista. Ydinajatuksena on, että vähemmän on enemmän. Nykyelämä on täynnä runsautta ja asioita on liikaa. Aivan kuin mikään ei koskaan olisi riittävästi ja sen vuoksi valmistakaan ei olisi mahdollista saada aikaan.

– Tunnettu Konmari-menetelmä perustuu karsimiseen. Voi esimerkiksi määritellä tarvitsemiensa takkien lukumäärän neljään: yksi talvitakki, yksi välikausitakki, yksi kesätakki ja yksi lenkkeilytakki. Myös mielessä olevia asioita kannattaa karsia, sillä vähentäminen lisää jäljelle jääneiden asioiden merkitystä.

Vähentämistä voi Tukiaisen mukaan harjoittaa myös siten, että tekee to do -listojen sijaan not to do -listoja.

– Yksinkertaisuus lisääntyy, kun vähentää osien määrää.

3. Keskittäminen

Keskittäminen on huomion kohdistamista. Kun hajotamme voimamme eri suuntiin, aikaansaaminen käy haastavaksi. Fokuksen hajaantuessa toimintamme on poukkoilevaa emmekä saa tulosta aikaan.

– Keskittyminen ja keskittäminen liittyvät toisiinsa. Kun keskittää panokset, on mahdollista saada tuloksiakin. Keskittämällä aikaa siihen, mitä aidosti haluaa, voi odottaa pitkällä aikavälillä parempia tuloksia, Tukiainen huomauttaa.

Keskittämisessä on kyse voimavarojen järkevästä jakamisesta. Tarkoitus on jaotella olemassa oleva eri tavoin. Keskittäminen liittyy myös priorisointiin: mikä on tärkeää, mikä vähemmän tärkeää ja mitä ilman voi olla.

– Kokonaisuus selkiytyy, kun keskittää osatekijät.

4. Ryhmitteleminen

Ryhmittelyä voidaan tehdä monella eri tavalla. Jaotteluperusteet voivat olla ihmisryhmiä muodostettaessa esimerkiksi asuinpaikka tai elämäntilanne tai yhteisesti jaettu halu saavuttaa tietty tavoite, kuten ihannepaino tai maratonille valmistautuminen.

– Jos arki tuntuu sotkulta, kannattaa asiat ryhmitellä eri kategorioihin. Asiat voi jaotella vaikkapa kotiin liittyviin, työhön liittyviin, perheeseen liittyviin ja omiin projekteihin.

Työelämässä ryhmittely voi tapahtua eri toimintojen mukaan erilaisiin tiimeihin, joiden perusteena on kokonaisuuden yhteinen etu.

– Asioiden ryhmittely helpottaa tilanteen hahmottamista, auttaa jäsentämään kokonaisuutta ja luo siihen selkeyttä.

5. Järjestäminen

Järjestäminen on valintojen tekemistä ja asioiden priorisointia. Samalla tavoin kuin järjestät tarpeelliset tavarat kaappeihin, järjestä myös se, mitkä viikon tekemisistä ovat olennaisia ja jätä muut asiat tekemättä.

– Kun haluaa yksinkertaistaa elämää, on hyvä pohtia, minkä periaatteen mukaan haluaa tekemisiään arvottaa. Siten luo asioille keskinäisen järjestyksen. Mieti, mikä on kaikkein tärkeintä ja varaa sille eniten aikaa ja tilaa. Jätä vähemmän tärkeät asiat vähemmälle huomiolle.

Järjestäminen selkeyttää elämää ja tekee tulevat valinnat helpommiksi.

6. Kontrastointi

Kontrastointi tarkoittaa vastakohtien kautta ajattelemista. Elämä on täynnä kontrasteja. Asiat erottuvat selkeämmin vastakohtaansa vasten. Pienen pienuuden huomaa paremmin suurta vasten, kulmikkaan pyöreän vieressä ja nopean hitaan rinnalla.

– Kontrastoinnin avulla hahmottaa helpommin, mitä haluaa ja mitä ei halua. Jos tekee esimerkiksi ylitöitä tänään, niin millä vastakohtaisella tekemisellä palautuu siitä. Vastakohtia kannattaa käyttää myönteisenä voimavarana, ei tuomitsevana sisäisenä puheena.

Viisautta on ymmärtää, että jokaisessa asiassa on myös vastakkainen puoli.

7. Nivominen

Nivominen tarkoittaa tarinallistamista. Jos jokin asia tuntuu hahmottomalta, eivätkä sen osat muodosta loogista tarinaa, emme pysty jäsentämään kokonaisuutta.

– Neurotieteen tutkimus on todistanut, että kun asiat ovat tarinan muodossa, ne on helpompi ymmärtää. Asiat jäsentyvät mielessä vaivattomammin, kun niillä on jokin keskinäinen suhde.

Esimerkiksi julkaisussa käytetty infografiikka toimii, sillä yksittäiset tiedon osat on siinä nivottu kuvalliseksi kokonaisuudeksi.

– Ymmärrettävyys lisääntyy, kun osista nivoutuu tarina.

8. Yhteyden luominen

Kun jokin asia tuntuu epäselvältä tai monimutkaiselta, sitä voi selkiyttää luomalla yhteyden. Asioiden välinen yhteys, konteksti, on tärkeä.

– Irrallinen ei jäsenny, mutta kun sen tuo ymmärrettävään yhteyteen, se alkaa hahmottua aivan eri tavalla. Kun esimerkiksi ymmärtää, miten oma työ liittyy koko yrityksen toimintaan ja suurempaan kokonaisuuteen, työhön liittyvän tekemisen merkityskin hahmottuu uudella tavalla.

Yhteyden luominen helpottaa ymmärtämistä.

9. Etäännyttäminen

Jos jokin asia – uhka, suru tai vaikkapa pelko – tuntuu olevan liian lähellä, se kannattaa etäännyttää. Etäännyttämisen tuo tilanteeseen lisää tilaa ja aikaa, ja tunnekokemus laimenee. Monimutkaisuus vähenee kun lähellä olevan siirtää kauemmas.

– Kun haluat etäännyttää, pohdi, minne voit asian siirtää mielessäsi tai fyysisesti. Voisitko itse mennä kauemmaksi asiasta? Miten saisit itsesi ja tilanteen väliin lisää etäisyyttä?

Etäännyttämisen hyöty on siinä, että se helpottaa oloa. Esimerkiksi jos kokee jonkun työpaikan henkilön hankalaksi tai häiritseväksi, voi mielessään siirtää tämän kauemmaksi oman mielensä näyttämöllä.

– Saattaa käydä niin, että suhde tähän ihmiseen muuttuu myös tosielämässä, vaikka toinen ei edes tiedä asiasta. Ihminen on mielen ja kehon muodostama kokonaisuus ja se, mitä tapahtuu mielessä, vaikuttaa myös fyysiseen maailmaan. Kun suhdetta johonkin asiaan tai ihmiseen muuttaa mielessään, muuttuu myös fyysinen suhde siihen.

10. Luopuminen

Luopuminen on olennainen osa elämää, mutta hyvin vaikeaa suurimmalle osalle ihmisistä. Elämän aikana joutuu monesti luopumaan itselleen tärkeistä asioista.

– Merkityksellisestä asiasta irti päästäminen tekee surulliseksi. Luopuminen on aina kasvun paikka. Voi joutua luopumaan työstään jäädessään eläkkeelle tai alkaessaan opiskella, luopumaan puolisostaan eron yllättäessä, luopumaan tutusta ympäristöstä muuttaessaan ulkomaille työn perään. Elämään liittyy luopumista ja sen hyväksymistä.

Kun haluaa päästää irti, kannattaa kysyä itseltään, mikä ei enää palvele itseä, mitä ilman voisi paremmin ja mistä luopuminen antaisi tilaa jollekin uudelle.

– Asiat yksinkertaistuvat, kun päästää irti. Luopumista on muutenkin syytä harjoitella, sillä loppujen lopuksi joudumme luopumaan kaikesta tästä, kun kuolemme.

Uusiutuminen vaatii irtipäästämistä

Ihmisen eksistentiaalinen peruskysymys onkin, mikä on riittävästi ja mikä sen seurauksena ei ole niin tärkeää, mikä on lähes turhaa ja mikä täysin turhaa, josta voi luopua.

– Siitä yksinkertaisuudessa on kyse. Aikanaan kun irtisanouduin palkkatyöstäni, jossa päiväni olivat olleet täynnä tekemistä aamusta iltaan, minulla yhtäkkiä olikin vähemmän velvoitteita ja enemmän aikaa, mikä antoi tilaa uusille ajatuksille. Silloin ymmärsin, että voidaksemme uusiutua, on uskallettava luopua ja jättää jotain pois, Tukiainen kertoo.

Työpaikoillakin tehdään paljon turhia asioita ja kiire syntyy usein siitä, että asioita on tehty samoilla tavoilla vuosikymmenien ajan.

– Jos vaikkapa palaverit vievät suurimman osan ihmisten työajasta, on kolme vaihtoehtoa: joko palaverien kestoa lyhennetään radikaalisti, niiden määrää vähennetään rajusti tai ne valmistellaan paremmin, Tukiainen toteaa.

Jokaisen palaverin kohdalla tulisi Tukiaisen mukaan myös tarkastella, tarvitaanko sitä lainkaan vai pidetäänkö se vain vanhasta tottumuksesta.

– Jokaisesta asiasta ei tarvitse palaveerata. Ajatuksia voi vaihtaa myös puhelimitse tai Skypellä ja asioita on mahdollista pallotella sähköisissä dokumenteissa, joka voi olla paljon tehokkaampaa.

Ylipäätään Tukiainen haluaa herätellä työyhteisöjä tarkastelemaan rutiinejaan ja kyseenalaistamaan niitä.

– Järjenkäyttö on sallittua ja työpaikallakin kannattaa harrastaa karsimista. Yksinkertaistamisen 10 kohdan listaa voi käydä läpi myös työpaikan näkökulmasta, minkä seurauksena rutiinit saattavat muuttua ja työhön tulla enemmän merkitystä, Tukiainen sanoo.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.