Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Jatkuva, elinikäinen oppiminen on vahvasti esillä tämän päivän otsikoissa ja työelämäpuheissa. Se lasketaan mukaan myös tulevaisuuden megatrendeihin. Tämä on todella hieno asia, sillä osaaminen vaatii jatkuvaa päivittämistä yhä nopeammin muuttuvassa työelämässä.

Mutta kenen vastuulla tämä osaamisen päivittäminen on? Yksilön, yritysten vai yhteiskunnan? Mielestäni näiden kaikkien.

Voiko oman osaamisen päivittämisen ulkoistaa pelkästään muille vai olisiko kenties – ja ihan oman itsen kannalta – fiksumpaa ottaa siitä myös henkilökohtainen vastuu? Itselleni vastaus on selkeä, sillä haluan jatkossakin osaamiseni olevan ainakin sillä tasolla, että kykenen tekemään omat tehtäväni tarvittavalla ammattitaidolla. Jos koen päivittäin haasteita työssäni oman vajavaisen osaamiseni vuoksi, pyrin hakemaan siihen tarvittavat tietotaidot. Yrittäjänä katson tilannetta kuitenkin hiukan eri lähtökohdista kuin työntekijä. Vai katsonko?

Olisiko kuitenkin niin, että meidän jokaisen tulisi laittaa osaamisen jatkuvaan kehittämiseen panoksemme, ihan oman itsemme takia? Osaamisen taso on myös oman työhyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeää ja työmarkkina-arvomme kohenee, kun pidämme tietotaitomme ajan tasalla.

Oppivasta organisaatiosta uusi normaali

Yritysten näkökulmasta osaamisen päivittäminen ei ole enää optio, vaan elinehto. On haastavaa olla kilpailukykyinen ja tuottava, jos henkilöstön tietotaidot laahaavat. Olisiko yritysten siis syytä panostaa tähän samalla tahdilla, kuin työelämä muuttuu? Mielestäni olisi, sillä se on itse yrityksen kannalta järkevää ja itsensä takaisin maksava investointi. Oppivasta organisaatiosta pitäisi tulla uusi normaali ja oppimiselle tulisi löytää ja myös antaa aikaa.

Olisiko yhteiskunnan sekä maamme kilpailukyvyn ja sen mukanaan tuoman hyvinvoinnin kannalta tärkeää tukea niin yrityksiä kuin yksilöitä osaamisensa päivittämisessä? Ehdottomasti, sillä se pitää meidät mukana kehityksessä. Enää ei riitä, että yhteiskunta tukee pelkästään perinteistä koulutusta. Se vanhenee ja kaipaa päivittämistä.

Tämän hetkinen tilanne on kuitenkin ikävä kyllä se, että niin aikuiskoulutuspäivien kuin henkilöstökoulutuksen määrä on viime vuosina vähentynyt sen sijaan, että se olisi kasvanut. (Tämä näkyy Tilastokeskuksen viime vuonna julkaistusta raportista Aikuiskoulutuspäivien määrä laskenut.)

Olisiko yksi syy siihen se, että jokainen yllämainituista tahoista haluaa liian usein siirtää omaa vastuutaan muille? Nyt jos koskaan olisi korkea aika kantaa oma vastuunsa, ennen kuin se on auttamatta liian myöhäistä. Silloin ei nimittäin enää auta, että syylliseksi nimetään joku muu.

Jyri Kansikas on paremman työelämän rakentaja ja työhyvinvoinnin edistäjä, joka työskentelee toimitusjohtajana Work goes happy Oy:ssä.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.