Juttelimme kollegani kanssa viime viikolla aikuisiän identiteettikriisistä. Hänen elämänsä muuttui kertaheitolla, kun hän jäi leskeksi yllättäen yli vuosi sitten. Rooli, joka hänellä oli ollut yli 24 vuotta, vietiin yhtäkkiä pois. Hän ei ollutkaan enää vaimo, identiteetti muuttui ja elämä meni uusiksi kriisin keskellä. Mieleeni jäi vahvasti ystäväkollegani kommentti: ”Vaikka puolison kuolema oli tosi raju juttu, se myös pysäytti ja jalosti minua pohtimaan syvemmin, mikä elämässä on todella tärkeää. Suorittaminen, menestys ja muut ulkoiset seikat alkoivat menettää merkitystä ja arvot kääntyivät vielä enemmän sisäänpäin. Ihmisyys sekä rakkaus nousivat keskiöön.”

Miten sinä määrität itsesi juuri tänään? Valmentajana saan ”kuka sinä olet” -kysymykseen vastauksena usein varsin ulkokohtaisia seikkoja, kuten ”olen 45-vuotias markkinointijohtaja sekä kahden lapsen äiti ja harrastan juoksemista”. Identiteettimme, eli kuka minä olen, nojaa usein vahvasti saavutuksiimme, työpaikkaan ja olosuhteisiin. Entä sitten, kun työ loppuu, tulee yllättävät potkut, eläkeaika lähestyy tai perhe hajoaa. Mitä silloin käy identiteetillemme?
Identiteettimme on varsin moniulotteinen. Se voi viitata niin minäkuvaan, itsetuntoon kuin persoonallisuuspiirteisiin. Rakennuspalikoina toimivat niin ympäristö, kulttuuri kuin sukupuoli, mutta ennen kaikkea uskomuksemme ja ajattelumallimme. Minkälaisena pidämme itseämme? Usein asiakkaani kommentoi minulle, että hän nyt vain on tällainen. Ehkä sinäkin huomaat toisinaan kertovasi tarinaa siitä, millainen olet, omien rajoitustesi tai ympäristöltä opittujen uskomusten näkökulmasta.
Keski-iän murros ravistelee
Moni asia muuttuu juuri neljän-viidenkympin tietämillä. Siinä vaiheessa lapset lähtevät pois kotoa, työura on murroksessa, ikääntyneet vanhemmat saattavat kaivata apua tai oma parisuhde muuttuu, kun jääkin kaksin puolison kanssa. Pieniä ja isoja kriisejä on lähes jokaisella, joten voisiko keski-iän murros ollakin hetki kirkastaa omaa elämäänsä? Jyväskylän yliopiston psykologian dosentti Päivi Fadjukoff on tutkinut aikuisiän identiteettiä pitkittäistutkimuksella ja näkee identiteettikriisin ennen kaikkea mahdollisuutena. Tutkimuksissa on ilmennyt, että pohdinnan, kokeilujen ja identiteettikriisin kautta omakohtaisesti saavutettu identiteetti on kypsin ja vahvin identiteetin taso. Identiteetin vahvistuessa meille kasvaa myös varmuus siitä, miten kykenemme saavuttamaan tarkoituksen elämäämme.
Koska aikuisiän identiteetti muodostuu myös vahvasti itseämme koskevista uskomuksista sekä arvoista, on hyvä pysähtyä tutkimaan omia uskomuksia sekä kirkastamaan ydinarvoja ilman kriisiäkin. Uskomukset ja identiteetti ovat koko ajan yhteydessä toisiinsa. Suhtaudumme itseemme uskomusten kautta. Tavoittelemme niitä asioita, joita pidämme mahdollisina. Uskomukset omista kyvyistä, taidoista ja ominaisuuksistamme rakentavat mahdollisuuksia, joita hengitämme joka hetki. Uskomukset muodostavat ne silmälasit, joiden läpi katsomme maailmaa. Yksi hyvä keino päästä kiinni omiin uskomuksiin, onkin lähteä tarkkailemaan tietoisemmin omaa sisäistä puhettaan eli mitä tarinaa kertoo tänään itsestään itselleen ja muille.
On myös rohkeutta sukeltaa omien kerrosten läpi ja tutkia sitä, kuka oikeasti haluaa olla kypsällä aikuisiällä. Tutkia, mitä kaikkien roolien, opittujen mallien, arvojen, arvoristiriitojen ja uskomusten jälkeen löytää sisältään. Aikuisena emme pärjää enää nuoruuden identiteetillä, joten identiteettikriisi on meille kaikille luonnollinen osa aikuisen kasvutarinaa. Samalla, kun lähtee tutkimaan omaa sisäistä maailmaa, voi päivittää identiteettiä uusilla vahvistavilla uskomuksilla itsestään.
Tiedosta uskomuksesi
Usein meillä on vanhoja ja jopa lapsuudesta jääneitä uskomuksia itsestämme. Jos haluamme luoda uudenlaista elämää, omaa identiteettiä ja uskomuksia kannattaa tutkia säännöllisesti. Mitä tietoisemmaksi tulemme omasta itsestämme, peloista, haaveista, valosta ja varjoista, sitä helpompaa on kuunnella tarkemmin omaa sydämen ääntä ja vapautua elämää rajoittavista uskomuksista. Kukaan toinen ei tiedä tarkoituksemme päämäärää eikä sitä, minne olemme elämässämme matkalla.
Omat arvoni ovat tänä päivänä rakkaus, vapaus ja jakaminen. Omien identiteettikriisien jälkeen löysin elämän merkityksellisyyden rakentamalla kokonaan uuden ja joustavan uskomusjärjestelmän itselleni. Joustavuus onkin avainsana, sillä uskomuksia voi joustavasti tutkia läpi elämän. Nyt yli viisikymppisenä minulle on rakentunut voimaa antava uskomus: Olen rohkeasti keskeneräinen ja tulen aidosti esiin omana itsenäni.
- Kirkasta arvojesi metataso.
- Tutki tietoisemmin ajatuksia ja uskomuksia, jotka ohjaavat elämääsi tänään.
- Rakenna joustava ja utelias mieli.
- Lakkaa välittämästä muiden mielipiteistä.
- Luovu täydellisyyden tavoittelusta.
- Löydä intohimosi sekä harjoittele sydämentaitoja.
- Elä läsnä hetkissäsi ja tutustu kaikkiin tunteisiin.
- Älä unohda nauttia aikuisiästä: Naura, leiki ja harjoittele intuition taitoja.

Jaana Hautala on yritys- ja mentaalivalmentaja, puhuja, NLP-kouluttaja ja tietokirjailija, jonka intohimona ovat ajattelu- ja tunnetaidot, vuorovaikutus sekä henkinen suorituskyky. Hautala on työskennellyt valmentajana, kouluttajana ja luennoitsijana työelämän kehittämisen parissa jo yli kymmenen vuotta. Marraskuussa ilmestyy hänen toinen tietokirjansa Rohkeiden aikuisten kirja, vapaudu uskomusten kahleista.
Lisätietoja Hautalasta löydät osoitteesta https://oivaltamaan.fi/jaana-hautala/, https://www.facebook.com/oivaltamaan/, https://www.instagram.com/jaanahautala/ sekä https://twitter.com/jaanahautala@jaanahautala
Lue myös Hautalan aiemmin julkaistu kirjoitus Miten ylläpitää hyvää energiaa loman jälkeen?
Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.
Oliko artikkeli kiinnostava?
Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.
Käytä tätä mainospaikkaa, kun
- haluat erottua joukosta,
- saavuttaa uutta yleisöä ja
- saada asiasi helposti perille.
Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.
Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/
Tätä artikkelia on kommentoitu yhden kerran.
- Olen myös tutkinut omaa identtiteettiäni ja tullut siihen tulokseen, että ikä on ihanan armahtava suvaitsemaan kaikenlaista. Näkee ihmiset sellaisena, että heillä on ikäänkuin kuori, jota voi vähitellen karsia pois ja ydin pikkuhiljaa paljastuu, joka on totta ja aitoa, ja hyvä olo lisääntyy. Se eivät vie masennukseen, vaan sen kanssa voi elää. Kun oivaltaa elämän lyhyyden voi jokaisen päivän elää tasapainossa ja jopa sietää tylsyyttä.