Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Johtaminen on aihe, josta lähes jokaisella joko mielipide tai omakohtaista kokemusta. Johtamisesta myös sekä puhutaan että kirjoitetaan paljon. Tein kirjojen verkkokaupassa muutaman haun ja sanalla ”johtaja” sain 105 hakutulosta, sanalla ”johtajuus” 25 ja sanalla ”johtaminen” 127. Sitten kirjoitin hakukoneeseen ”johtaminen” ja sain yli 3,5 miljoonaa tulosta. Kiehtova aihe siis.

Apilapellolta avokonttoriin

Ensimmäinen työpaikkani oli Hankkijan koetila, kun olin 12-vuotias. Aamulla menin muiden kesätyöläisten kanssa kello 7 työnjaolle ja meille kerrottiin, mitä sinä päivänä piti tehdä. Poutapäivinä kitkettiin apilapellosta saunakukkia ja sadepäivinä pestiin vaikkapa perunakellaria. Meitä ohjattiin lempeästi mutta tiukasti ja annettiin tarkat ohjeet. Hankkijan jälkeen tuli uusia kesätöitä, mutta kaikille oli yhteistä, että ohjeet olivat selkeät ja niiden mukaan toimittiin. Se loi turvallisuutta ja varmuutta siitä, että pystyi hoitamaan annetut hommat.

1970-luvun kesätöistä on ollut pitkä matka 2010-luvun työelämään. Välissä on ollut monenlaisia johtamisen trendejä ja johtajia. Olen ollut upeiden johtajien alaisena, mutta joutunut myös esimiehen kiusattavaksi. Pääsääntöisesti olen jo nuorena kokenut, että minuun luotetaan ja mielestäni johtajani tekivät työnsä eli johtivat. Kertoivat, mitä tavoitteita kohti kuljetaan, kuuntelivat minua ja kestivät järkähtämättä myös heikot hetkeni. Olen saanut paljon ja haluan jakaa sitä eteenpäin nyt, kun työurastani valtaosa on jo takana päin.

Itseohjautuvuus vastaan vahvat johtajat

Seuraavaksi tein haun sanalla ”itseohjautuvuus”, josta sain noin 218 000 hakutulosta. Viime aikoina on kirjoitettu siitä, kuinka itseohjautuvuuden vaatimus on hiipinyt myös koulumaailmaan. Ennen opettaja oli luokkansa johtaja, mutta näin ei varmaan saa enää ajatella. Huolestuneiden vanhempien lehtikirjoituksista päätellen lasten pitää olla luovia ja itseohjautuvia, he saavat vapaasti vaeltaa ympäri maalin tuoksuisia, avoimia ja säkkituoleilla kalustettuja virikeympäristöjä ja koulunsa aloittavien opettajat päättävät vasta viikkoja koulun alkamisesta, keitä he haluavat jatkossa opettaa. Monilla aikuisilla on jo kokemuksia avokonttoreista ja itseohjautuvuudesta ja nyt sitä halutaan tarjota myös lapsille. Katsotaan kuinka käy.

Onko ajatus johtajuudesta ja johtamisesta siis kuolemassa? Samaan aikaan, kun organisaatiot hakevat uusia johtamisen tapoja ja itseohjautuvuutta, miljoonat ihmiset ympäri maailmaa asettuvat tukemaan ja seuraamaan niin sanottuja vahvoja johtajia, jotka kyllä osaavat asettua johtamaan, mutta joiden johtamisen etiikka, moraali ja arvot on helppo kyseenalaistaa. Suomessakin jotkut haikailevat takaisin Kekkosen aikaan, jolloin ”maan isä” sanoi mitä tehdään ja minne suuntaan kumarretaan – “kun elämä oli silloin niin helppoa”. Johtajuuden kuoleman ennustaminen tuntuu siis ennenaikaiselta, mutta muutoksessa se on, sekä eteen- että osin myös taaksepäin.

Sukupolvet muuttavat johtamista

Kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet eläkkeelle, työelämässä vaikuttavat jo milleniaalit, nuo 1981-86 syntyneet ikäluokat. He tietävät Kekkosen historiasta, mutta vahvan johtajuuden sijaan työn merkityksellisyys on tärkeämpää. Milleniaalit ovat jo muuttaneet työelämää ja seuraavaksi työelämä kokee Z-sukupolven tulemisen, heidän, joille mobiililaitteet ovat kasvaneet käteen ja jotka ovat tottuneet määrittelemään oman ryhmänsä säännöt itse. Vielä tänä päivänä johtajuutta kuvataan Wikipediassa seuraavasti: ”Johtaminen on ryhmän toiminnan ohjaamista, joukon käskemistä tai komentamista ….”. Uskon, että jatkossa johtamista tullaan kuvamaan aika lailla toisin. Kun käskyttämisen viimeisenä linnakkeena pidetty armeijakin on muuttanut johtamispuhettaan ja -tekojaan nykynuorten pitämiseksi siellä koko palvelusajan, jäänevät käskeminen ja komentaminen historiaan myös työpaikoilla. Näin ainakin toivon.

Kouluttautuessani nuoruudessani ammattiin, ajatusmallina oli se, että kyseisestä ammatista jäädään aikanaan eläkkeelle. Nyt monia noista ammateista ei enää ole. Kun tuolloin vanhempamme tekivät yli 40-vuotisen työuran saman työnantajan palveluksessa ja saivat siitä vuosikymmen vuosikymmeneltä kirkastuvan mitalin, tuntuu se tänä päivänä historian havinalta. Tarjolla on usein pätkätöitä, itsensä työllistämistä, alustatyötä sekä toisiaan seuraavia projekteja – joita vielä hetki sitten kutsuttiin epätyypilliseksi työksi, mutta jotka ovat nyt arkipäivää suurelle osalle meistä. On selvää, että johtaminenkin muuttuu ja itsensä johtaminen lienee yksi johtamisen valtatrendeistä. Siksi vastaukseni otsikon kysymykseen onkin, että kyllä, olen johtaja – ja niin olet sinäkin.

Tuula Maaranen on projektityön marinoima itsenäinen konsultti, yrittäjä ja työnohjaaja, joka haluaa olla rinnalla kulkijana, kun työelämästä tehdään meille kaikille parempaa.