Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Minkä takia teet juuri sitä työtä, mitä tällä hetkellä teet? Mikä tuo merkitystä sinun työhösi? Entä kuinka motivoitunut olet työstäsi? Mitkä asiat sinua motivoivat työntekoon ylipäänsä?

Työllä on monenlaisia tehtäviä ihmisen elämässä. Kuten filosofi Frank Martela on todennut, työ on elannon hankkimista pöytään ja perustoimeentulon löytämistä – ja juuri tätä kai työ ensisijaisesti onkin, vaivannäköä tiettyä korvausta vastaan. Mutta tämän lisäksi työ on myös itsensä toteuttamista: oman osaamisensa hyödyntämistä sekä kontribuoimista ja vaikuttamista yhteiseen hyvään sekä liittymistä yhteiskuntaan ja yhteisöön.

Ihmisten suhtautuminen työntekoon on moninaista ja kumpuaa hyvin erilaisista tekijöistä. Toisille työ on pakollinen paha, toisille puolestaan suuri intohimon kohde ja suurimmalle osalle varmasti vaihdellen jotain tältä väliltä. Suhtautuminen työhön riippuu vahvasti ihmisen henkilökohtaisista arvoista ja prioriteeteista. Arvot ohjaavatkin suuresti yksilöiden uravalintoja, osaamisen kehittämistä ja ajankäyttöä.

Tutkijat ovat jaotelleet ihmisten työhön suhtautumista kolmeen erilaiseen kategoriaan: urakka-ajatteluun, ura-ajatteluun ja kutsumus-ajatteluun. Urakka-ajattelun mukaan ”työ on vain työtä” ja velvollisuus, joka on hoidettava elannon hankkimiseksi. Ura-ajattelussa korostuvat eteneminen ja yleneminen uralla aina eteen ja ylöspäin. Kutsumusajattelussa puolestaan ovat keskiössä työn merkityksellisyys ja ajatus oman ”elämäntehtävän” toteuttamisesta. Työntekoon motivoivia arvoja on taasen jaoteltu hieman toisella tavalla: materialistisiin arvoihin, sosiaalisiin arvoihin ja itsensä toteuttamiseen liittyviin arvoihin.

Mistä motivaatiossa on kyse?

Motivaatio on määritelmällisesti ”käyttäytymistä virittävien ja ohjaavien tekijöiden järjestelmä”. Motivaatiotekijöitä voidaan jaotella erilaisilla tavoilla, puhutaan esimerkiksi sisäisistä ja ulkoisista motivaattoreista. Ulkoisia motivaattoreita työntekoon liittyen voisivat olla raha, arvostus, status ja etenemismahdollisuudet. Sisäisiä motivaattoreita puolestaan voisivat olla työn kokeminen mielekkääksi, arvokkaaksi ja merkitykselliseksi, halu oppia uutta jne. Keskeinen ero näiden välillä on siis se, kokeeko toiminnan itsessään palkitsevana vai odottaako ulkoisia palkkioita toiminnastaan.

Todellisuudessa jako sisäisiin ja ulkoisiin motivaattoreihin ei ole mustavalkoinen. Työssämme yhdistyvät jatkuvasti sekoitus sekä sisäisiä että ulkoisia motivaatiotekijöitä. Samoin erilaisissa elämäntilanteissa erilaiset motivaattorit korostuvat. Nuorena kesätyöntekijänä pääasia voi olla, että saa jotain työtä, josta saa ensimmäisen palkkansa. Työuran alkuhuumassa voi raha ja eteneminen houkutella kovasti ja lapsiperhearkea elävälle voi ensisijainen motivaattori olla elannon hankkiminen perheelle. Työuran loppuvaiheessa voi motivoida esimerkiksi ajatus oman ”perinnön” jättämisestä seuraaville sukupolville. Syyt ja motivaattorit työntekoon voivat olla hyvin erilaisia ja henkilökohtaisiakin.

Tunnetun itseohjautuvuusteorian mukaan sisäisen motivaation syntyyn vaikuttaa ihmisen psykologisten perustarpeiden tyydyttyminen. Näitä psykologisia perustarpeita ovat autonomia ja valinnanvapaus, kyvykkyys ja oman osaamisen hyödyntäminen sekä yhteisöllisyys ja yhteenkuuluminen. Näiden kolmen psykologisen perustarpeen rinnalle on ehdotettu myös neljättä psykologista perustarvetta eli hyväntekemistä ja hyväntahtoisuutta.

Tarina tuuteista ja jäätelöpuikoista

Eräs tarina kertoo naisesta, joka oli tehnyt pitkän työuran jäätelötehtaan työntekijänä ja oli tyytyväinen työhönsä. Jäätelötehtaalle suunniteltiin työnkiertoa työpisteiden välille. Tuuttilinjaston ihmisiä oltiin siirtämässä puikkolinjastolle ja puikkolinjaston ihmisiä tuuttilinjastolle. Eräs puikkolinjaston työntekijä – tarinan päähenkilönä oleva keski-ikäinen nainen – asettui kuitenkin kapinaan työnkiertokokeilua vastaan. Hän ei ollut valmis siirtymään tuuttilinjastolle, ei vaikka mitä maksettaisiin. Mutta miksi nainen ei ollut valmis sinänsä pieneen ja harmittomaan muutokseen työtehtävissä?

Asiaa lähdettiin selvittämään naisen ja työnjohdon välillä keskustellen. Keskusteluissa selvisi, että kyseisen puikkolinjaston jäätelöpuikot sattuivat olemaan työntekijän lasten lempijäätelöä ja joka ikinen päivä nainen motivoi itseään työhönsä miettimällä sitä, että saa olla tekemässä omien lastensa lempijäätelöä. Keskustelujen aikana työnjohtokin ymmärsi paremmin, että kenties puikoilla ja tuuteilla, joita tehtaalla tehdään, todella on merkitystä – niin asiakkaille kuin työntekijöillekin.

En tiedä onko sinulla yhtä selkeitä merkityksellisyyden ja motivaation lähteitä työssäsi kuin tarinan naisella, mutta tosiasia on se, että jokainen meistä tarvitsee jonkinlaisia yllykkeitä, kannustimia ja motivaattoreita työhönsä. Motivaatio on kuin bensiini, joka käynnistää koneistomme ja pitää meidät liikkeellä. Bensiinin lisäksi ”kulkupelimme” tarvitsee tietysti myös ohjauspyörän ja kaasupolkimen eli kyvyn suunnata motivaatiomme haluttuja asioita kohti sekä kyvykkyyden niiden toteuttamiseen. Samalla tavalla kuin auto tarvitsee bensiiniä, me ihmiset tarvitsemme sisäistä kipinää ja motivaatiota työntekoon, sillä ilman motivaatiota työnteko käy raskaaksi ja tehottomaksi.

Mikä on sinun bensiinisi työelämässä? Mikä sinua motivoi ja ajaa eteenpäin?

Jaakko Sahimaan missiona on tehdä suomalaisesta työelämästä entistä merkityksellisempää yksilö-, organisaatio- ja yhteiskuntatasolla. Sahimaa työskentelee Terveystalolla organisaatiopsykologina ja on Meaningful Work Finland ry:n toiminnanjohtaja. Lisätietoja Sahimaasta osoitteessa https://www.jaakkosahimaa.fi/ ja https://meaningfulwork.fi/.

Lue myös Sahimaan aiemmin julkaistu kolumni Kohti merkityksellisempää työelämää.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.