Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Olin äskettäin Work goes happy -messuilla kuulemassa monia ajatuksiaherättäviä esityksiä. Yksi kiinnostavimmista oli työyhteisösovittelija Saara Remeksen luento, jossa hän käsitteli työssä onnistumisen kokemiseen liittyviä perustarpeita. Remeksen mukaan näitä perustarpeita ovat arvostus, ymmärrys, kiinnostus, mielekkyys, edistys, hallinta ja reiluus. Näiden takaa paljastuu muun muassa seuraavanlaisia ajatuksia:

• Työtäni arvostetaan.
• Työpaikallani ymmärretään näkemäni vaiva.
• Työpaikalla ollaan kiinnostuneita kuinka voin.
• Koen, että työlläni on merkitystä.
• Homma on hallinnassa ja voin vaikuttaa lopputulokseen.
• Minua kohdellaan tasapuolisesti muiden kanssa.

Tätä kuunnellessani aloin pohtia, miksi meillä on niin paljon pahoinvointia, masennusdiagnooseja ja uupumusta, jos asiat ovat loppujen lopuksi noin pienestä kiinni? Sekä tutkimusprofessori Jari Hakanen että onnellisuustutkija Emma Seppälä ovat molemmat sanoneet, että työn määrä sinänsä ei ole se asia, joka syö voimavarat.

Kyse saattaakin olla siitä, että näitä niin sanottuja helposti ymmärrettäviä työntekijän perustarpeita ei tänä päivänä pystytä työpaikoilla täyttämään. Jotkut esimies-alaissuhteet eivät toimi, jotkut tiimit ovat riitaisia, on kiire, on kiusaamista tai syrjintää tai sitten pieniä, mieltä kiusaavia asioita vain on niin paljon, että ne paisuvat ajan kanssa terveysongelmiksi. Viime aikoina mediassa on uutisoitu yksiselitteisesti, että työterveyden pakeille päästäessä ollaan jo auttamatta myöhässä asioiden suhteen. Sen vuoksi onkin alettu avoimesti puhua ennaltaehkäisyn tarpeesta työterveyden hoidan rinnalla. Tätä ennaltaehkäisyä kannattaisi varmasti miettiä laajasti työyhteisöissä.

Arvostus tekee ihmeitä

Jokainen voi olla toiselle peilauspinta, jota tämä juuri sillä hetkellä tarvitsee. Meillä kaikilla on kyky kohdata toinen ihminen. Jokainen kykenee osoittamaan arvostusta toista kohtaan, huomiomaan toisen vaivannäön ja luomaan merkityksellisyyttä keskinäiseen suhteeseen. On myös tärkeää huomata se, että meitä ei ole luotu tekemään töitä jonkinlaisessa kuplassa, vaan meidän on tultava nähdyksi ja kuulluksi omana itsenämme eikä vain työroolissa. Se nimenomaan on inhimillistä.

Ei enää odoteta, että esimies täyttää kaikki pienet ja suuret toiveemme.  Mitä avoimempi puhumisen ja jakamisen kulttuuri työpaikalla on, sitä helpommin voimme kertoa tunteistamme ja ajatuksistamme ja saada avattua asioita yhdessä, ennenkuin ne eskaloituvat ongelmiksi terveydenhoidon puolelle.

Joskus pienellä lausahduksella “Mitä sinulle kuuluu?” voi olla ihmeitä tekevä vaikutus työpaikalla. Mitä, jos kysyisit sitä työkaveriltasi…

Erja Järvelä on hyvinvointivalmentaja, joka on viime vuonna valmistunut luonto- ja ympäristöneuvojaksi. Lisätietoja Järvelästä löydät osoitteesta http://mixingnuts.fi/. Lue myös Järvelän aikasemmat jutut Sallitaan epätäydellisyys ja Emotionaalinen pankkitili.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.