Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Elämänkerrat ovat aina kiinnostavia, mutta Michelle Obaman tarina on aivan omaa luokkaansa. Harvoin pääse kurkistamaan näin isojen kulissien taakse. Tarinassa ei kuitenkaan prameilla vähäänkään, sillä vaatimattomista oloista lähtenyt Michelle Obama pitää jalkansa tiukasti maassa kaiken pyörityksenkin keskellä.

Kirja alussa Michelle Obama kertoo lapsuudestaan Chicagon South Sidessa tarkasti ja moni-ilmeisesti. On kiinnostavaa seurata nuoren naisen kasvukertomusta aikuiseksi. Näin valkoisena ja tasa-arvoon tottuneena joutuu kyllä hämmästelemään, kuinka ihonvärillä ja sukupuolella on Amerikassa vielä suuri merkitys ahkeruudesta ja yritteliäisyydestä huolimatta. Ihaillen luin Michellen ponnisteluja ja tarmokkuutta, joka on vienyt pitkälle. Michelle pääsi opiskelemaan Princetoniin, mikä ei ollut mustille naisille siihenkään aikaan tavallista. Hän valmistui juristiksi ja teki aluksi hyvinpalkattua työtä, kunnes veri veti yhteiskunnallisesti merkittäviin, mutta huonommin palkattuihin tehtäviin.

Erittäin mielenkiintoista on seurata Michellen ja Barackin tapaamista ja alkavaa yhteiseloa. Michelle kertoo rehellisesti avioliitostaan ja lasten hankkimisestaankin, eikä kaikki todellakaan sujunut aina helposti. On lohdullista huomata, että jokaisessa avioliitossa on enemmän tai vähemmän samanlaisia ongelmia, ympäri maailmaa. Myös Michellen kipuilu perheen tarpeiden ja työn vaatimusten välillä on tuttua ainakin pohjoismaalaisille naisille, vaikkakin näyttää aiheuttavan yhä paljon ihmetystä Amerikassa.

Kirja muuttuu suorastaan jännitysnäytelmäksi siinä vaiheessa, kun Barack Obama lähtee presidenttikilpaan, joka tempaa koko perheen mukaansa. Näin tavallisen ihmisen silmissä vaalikamppailu on kovaa, julmaa ja valtavan vaativaa sekä raskasta eikä kirjaa lukiessa yhtään ihmettele, että Michelle alun perin vastusti koko ajatusta. Tutuksi tulevat politiikan järjetön selkään puukottaminen ja ihmisten ilkeys vastapuolta kohtaan ja vaalikamppailua seuraa lähes henkeään pidätellen loppuun asti. Ja kun Barackista sitten tulee presidentti ja Michellestä Amerikan ensimmäinen nainen, on äärimmäisen mielenkiintoista päästä kurkistamaan Valkoisen talon elämään. Siitäkin Michelle kertoo kuin ulkopuolisen silmin ja puhuu kuplasta, jossa koko perhe eli. On kiehtovaa seurata, miten Michelle löysi roolinsa ja lähti myös ajamaan monia hyviä asioita eteenpäin.

Kirjan lähestyessä loppuaan tunsin suorastaan haikeutta. Michelle Obama teki minuun vaikutuksen ja eläydyin kirjan käänteisiin joka vaiheessa. On myös hienoa, että kirja julkaistiin joka maassa yhtä aikaa, eikä suomenkielistä versiota tarvinnut odottaa jälkijunassa.

Michelle Obaman Minun tarinani on rehellinen, suorasukainen ja lämminhenkinen kirja. Se sopii kaikille, jotka haluavat tutustua toisenlaiseen kulttuuriin ja vahvan naisen ajatuksiin.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.