Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

”Työtä levosta käsin – siis voiko joku oikeasti laittaa tuollaista näkyviin? Siitä tulee ihan outo mielikuva, niin kuin et ottaisi työntekoa tosissasi. Kuka sellaiseen uskoo?” Tällaisen ripityksen sain joitakin vuosia sitten, kun työpaikalla ehdotin henkilöesittelyni motoksi ”Työtä levosta käsin”.

Samanlaista epäuskoa kohtasin sittemmin toisessa työporukassa, jossa pohdimme uusien toimitilojen tarjoamia mahdollisuuksia. Kun ehdotin päiväleponurkkaa, luin kollegoiden reaktioista lähinnä epäilystä ja huvittuneisuuttakin.

Työvuosien ja -kokemuksen karttuessa olen aina uudelleen palannut näiden kysymysten ääreen. Olenhan itsekin keikkunut kiihkeimpinä konsulttivuosinani työuupumuksen partaalla. Miten se menee, saako työhön intohimoisesti suhtautuva ihminen investoida lepoon? Vai voisiko se mennäkin niin, että lepo on työssä menestymisen välttämätön perusta?

Otan avuksi Thomas Sjödinin kirjan ”Se tapahtuu kun lepäät”. Kirjassaan Sjödin tarkastelee levon käsitettä niin keittiön sohvalta käsin, kulttuurihistoriaa pohdiskellen kuin kristittyjen lepopäivää ja juutalaista sapattiperinnettä tutkaillen. Hänkin puuskahtaa aluksi: ”Mutta kenellä on nykyään aikaa levätä? Levosta on tullut uhanalainen laji. Henkilö, joka myöntää säännöllisesti vetäytyvänsä ruokalevolle, joutaa museoon. Jos ei jonain päivänä ole saanut aikaan mitään, saa todella varoa sanojaan. Ihmiset eivät siedä kuulla sellaista.”

Liike lähtee levosta

En todellakaan kannata työn vieroksuntaa tai välttelyä enkä muiden työnteolla siipeilyä. Tarkoitan siis levolla jotain ihan muuta kuin torkkunapin painallusta. Työnteko on ihan keskeistä ja se tuo merkitystä elämään. Kollega.fi-verkkolehdestäkin olen löytänyt väitteen ”Aikaansaaminen luo mielihyvää ja energiaa”. Haluaisin kuitenkin muistuttaa – fysiikan opettajan ja urheiluvalmentajan tavoin – että liike lähtee levosta, eikä työ onnistu ilman riittävää lepoa. Kysymys on rytmistä, levon ja työn toisiaan täydentävästä vaihtelusta.

Yksi Sjödinin kirjan keskeisistä oivalluksista on se, miten lepo tarkoittaa irti päästämistä. ”Elämässä on monia asioita, jotka ovat saavuttamattomissa niin kauan, kuin niitä hampaat irvessä yrittää saavuttaa, mutta jotka voi saavuttaa, kun päästää irti.” Kaikki sanaristikkoja ratkoneet tunnistanevat tämän ilmiön. Omat arkikokemukseni sekä työstä että yksityiselämästä todistavat samaa. Yrittäjien porukoissa puhutaan usein mailan puristamisesta: bisnes alkaa sujua vasta, kun ote höltyy. Vasta silloin toimintaan tulee rentous sekä luottamus omaan ideaan ja osaamiseen. Sen huomaa asiakaskin. Monet ahdistavat työkuviot kolunneena ja sieltä vapaammille vesille punnertaneena allekirjoitan tämän ajatuskulun täysin.

Toisaalta ymmärrän, että levollinen luottamus – ajatus siitä, ettei kaikkia asioita voikaan varmistaa omin ponnisteluin – voi kauhistuttaa varmistelevaa ja turvallisuushakuista mieltä.

Yöunta ja päikkäreitä

Onneksi levon arvostus on nykyisessä työhyvinvointibuumissa noussut uuteen kukoistukseen. Riittävä lepo kuuluu ateriarytmin ja liikuntavinkkien ohella tämän ajan hyvinvointisuosituksiin. Tosin usein lepoa käsitellään yksinomaan työstä palautumisen näkökulmasta – ikään kuin työlle alisteisena, vasta kakkossijalta käsin. Itse ajattelen kuitenkin Sjödinin kirjan tavoin, että lepo tulee ensin eikä sitä tarvitse ensin ”ansaita”. Jotain samanlaista ajattelua tunnistan myös Aki Hintsan kehittämästä hyvinvoinnin mallista, jossa lepo ja riittävä yöuni ovat olennaisen tärkeitä. Monet hyvinvointivalmentajatkin kehottavat asiakkaitaan käynnistämään elämäntaparemonttinsa nimenomaan yöunien pidennyksestä.

Myös päiväunet ovat saamassa kunnianpalautuksen. Aivotutkimuksen mukaan päiväunet ovat nimittäin osoittautumassa varsinaiseksi aivojen superfoodiksi, ne kun parantavat niin oppimista, mielialaa, muistia kuin suorituskykyäkin. Sekä opiskelijoita että työntekijöitä neuvotaan nykyisin taukoilemaan, liikkumaan ja nukkumaan päiväunia, että aivot saavat aikaa järjestellä tietoa. Tätä neuvoa kannattaa noudattaa, vaikkei se olekaan kaikissa töissä ihan helppoa.

Kohti uusia alkuja

Palautumisen ja virkistymisen lisäksi lepo merkitsee uudistumista: elpymistä ja jonkin elämää kuormittavan asian taakse jättämistä. Oma kokemukseni vuosien takaisen sapattivapaani vaikutuksista todistaa tästä, vaikkei kaikki niin auvoisesti tapahtunutkaan kuin elokuvissa. Uudistuminen vaatii aikaa ja etenee usein vasta yrityksen ja erehdyksen kautta.

Lepo on hyvä hakea itselleen luontaisesta paikasta. Joku löytää sen mietiskelystä, toinen taiteesta tai vaikka käsitöistä. Hiljaisuuden retriitti on monille erinomainen lepopaikka. Thomas Sjödin tiivistää: ”Lepo ei ole viimeinen uupumuksen huokaus, vaan mahdollisuus uusiin alkuihin. Lepo myös auttaa ymmärtämään eron kaiken sen välillä, mikä on mahdollista tehdä ja mikä tarpeellista.”

Leena Rautiainen on coach ja työnohjaaja, joka innostaa ihmisiä onnistumaan työssään. Lisätietoja Rautiaisesta löydät osoitteesta https://www.valmennustaloviritys.fi