Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Kuulutko sinä niihin, jotka tallettavat hyvät hetket ystävien kanssa tai kauniin maiseman kännykkäkameralla muistojen arkistoon? Vai oletko sittenkin se, jolle on luontaista maalata oma mielenmaisema paperille tai purkaa ja käsitellä tunteita musiikkiin eläytyen? Tai ehkä kirjoittaminen on sinun tapasi prosessoida tunteitasi ja kokemuksiasi.

Taiteella ja taiteellisella toiminnalla on useissa tutkimuksissa todettu olevan moninaisia positiivisia vaikutuksia fyysiseen ja koettuun terveyteen, yleiseen elämäntyytyväisyyteen sekä mielen hyvinvointiin. Taidelähtöiset, luovat menetelmät ovat oivallinen tapa lisätä voimavaroja arkeen sekä oppia ja oivaltaa enemmän niin itsestään kuin ympäröivästä maailmasta – eikä kynään tarttuminen tai kuvien ottaminen vaadi erityisiä taitoja. Taiteellinen lopputulos on sivuseikka. Tärkeintä on se, mitä itse tekeminen saa aikaan ihmisessä.

Tänä päivänä valokuvaamisesta on tullut helppoa taskussa kulkevan älypuhelimen ansiosta. Räpsy sieltä ja toinen täältä – mutta mitä kuvat oikeastaan kertovat? Mikä niiden merkitys ja voima meille on? Voiko valokuvaaminen tai kuvien katselu toimia voimaannuttavana – jopa terapeuttisena – kokemuksena?

Väylä vaikeiden tunteiden käsittelyyn

Sanotaan, että ihminen arvottaa elämänsä tilanteita valokuvan avulla ja kuvaamistamme leimaa oletus siitä, että ne asiat ja ihmiset valokuvataan, jotka ovat muistamisen arvoisia. Perhevalokuvaukseen liittyy esimerkiksi vahvasti ajatus siitä, että kuvien ajatellaan säilyvän ja kertovan elämästä myös jälkipolville. Me haluamme ikuistaa yhteiset hetket meille tärkeiden ihmisten kanssa.

Usein haluamme kuviemme olevan positiivissävytteisiä ja harkittuja – etenkin niiden jotka jaamme sosiaalisessa mediassa tai talletamme albumeihin. Valokuvausta voi kuitenkin käyttää voimaa ja iloa tuottavien asioiden vahvistamisen lisäksi myös ajankohtaisten ja voimavaroja syövien asioiden työstämiseen. Sosiaalipedagogisen voimauttava valokuva -menetelmän kehittäjä, taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen onkin todennut, että on tärkeää kuvata sitä teemaa, joka tuntuu merkitykselliseltä, vaikka kuvaamisen hetkellä ei tietäisikään, miksi näin on.

Akuutissa ja raskaassa elämänvaiheessa valokuvaaminen voi tarjota väylän käsitellä vaikean tilanteen synnyttämiä tunteita. Kuvan avulla voimme päästä käsiksi mielemme tuottamiin tarinoihin, joihin pelkät sanat eivät riitä. Elämään kuuluu varjo ja valo ja toisinaan myös varjon löytäminen ja sen tarkastelu tietoisesti ja hyväksyen voi lisätä itsetuntemusta ja voimia. Voisiko vaikkapa surun visualisoida lohtua tuovaan kuvaan? Tai miltä näyttäisi rohkeus, toivo tai luottamus kuvan muotoon puettuna?

Eheyttävä omakuva

Valokuvat voivat auttaa ihmistä näkemään elämänsä ja itsensä uudessa valossa. Esimerkiksi omakuvien avulla voimme tutkia omia erilaisia puoliamme, rooleja ja tunteita sekä opetella katsomaan itseämme hyväksyvämmin. Toiset poseeraavatkin tottuneesti ja ottavat itsestään kuvia, kun toiset taas kokevat häpeää ja ujostelevat oman tai toisen kameran edessä olemista.

Sen sijaan, että omakuva keskittyisi vain ulkonäköön, voimme oppia näkemään itsestämme otettujen kuvien avulla koko sisäisen maailmamme: omat tunteemme, sen miten voimme ja katsomme itseämme. Omaa kuvaakin voi tietoisesti harjoitella katsomaan vahvistavalla, myönteisellä tavalla. Terepeuttisen valokuvauksen parissa puhutaan arvostavan katseen merkityksestä: jokaisella on oikeus tulla katsotuksi rakastettuna ja hyväksyttynä. Omakuvatyöskentelyn avulla onkin mahdollista löytää itsestään uusia eheyttäviä puolia.

Herkisty ja vaikutu

Nykyään ei ole lainkaan erikoista, että oma ruoka-annos, kahvimuki tai kassajono kuvataan ja usein kuva jaetaan vielä pikaisesti sosiaalisen median kanaviin. Vain mielikuvitus on rajana kuvauskohteillemme. Välillä voikin tuntua, että kuvaaminen vie kohtaamisista osansa ja herää kysymys, olemmeko enää aidosti läsnä toisillemme tai ympäristöllemme.

Valokuvaus voi kuitenkin parhaimmillaan auttaa meitä vahvistamaan myös kykyämme nähdä, tuntea ja olla läsnä itsellemme arvokkaissa asioissa. Kuvaaminen toimii hyvänä läsnäoloharjoituksena, kun nopeiden otosten sijaan herkistymme näkemään jotain sellaista, joka tavallisesti jää näkemättä.

Kun vaikutumme ympärillämme olevista pienistä yksityiskohdista, vahvistamme itsessämme hyvää oloa ja positiivisia tunteita. Luonnossa liikkumisella on jo itsessään hyvää tekevä vaikutus ja luonnosta otetuista kuvista voi helposti löytää symboliikkaa, vertauskuvia ja metaforia, jotka puhuttelevat ja avaavat tien sisäiseen maailmaamme. Myös arkisten askareiden lomassa voi tarkoituksellisesti opetella katsomaan elämässä ja ympäristössä olevaa hyvää.

Kirjailija Marcel Prous on todennut viisaasti, että todellinen löytöretki ei ole uusien maisemien etsimistä vaan uusien silmien saamista. Se, mihin kohdistamme katseen, vahvistuu.

Millaisen linssin takaa sinä haluat tänään katsella ympäristöäsi? Millaisessa kuvassa näet itsessäsi voimaa, lohtua, vahvuutta, hyväksyntää ja rakkautta?

Mari Lämsä on valmentaja, kouluttaja, kirjailija ja yrittäjä, joka luotsaa yksilöitä ja työyhteisöjä kehittämään ajattelu- ja toimintatapojaan kohti omaa potentiaaliaan ja yhteistä hyvää. Hän on julkaissut kirjan Naurun hyvää tekevä voima – löydä tie elämäniloon (Viisas Elämä 2017). Lisätietoa Lämsästä löydät osoitteesta www.intovaattori.fi. Lue myös Lämsän aiemmin kirjoittama kolumni Kysyminen on taitolaji sekä hänestä tehty henkilökuva Käytännönläheinen uuden luoja.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.