Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Työtehokkuus on avain tuloksiin – se lienee kiistatonta. Työtehokkuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, kuinka paljon saamme aikaan tietyssä ajassa. Olemme sitä tehokkaampia, mitä vähemmän aikaa ja energiaa meiltä kuluu tehtävien hoitamiseen. Tämä taas johtaa parempiin tuloksiin jo pelkästään siksi, että teemme enemmän.

Yksi mentoreistani, George Pransky, puhuu usein siitä, miten nautinto ja varaukseton huomio (englanniksi enjoyment and engagement) ovat kaksi työtehokkuuden peruspilaria. Tämä siksi, että mitä enemmän nautimme siitä, mitä olemme tekemässä ja mitä vahvemmin annamme sille täyden huomiomme, sitä vaivattomalta ja kevyemmältä toiminta tuntuu. Tätä ilmiötä kutsutaan flow-tilaksi.

Vastaavasti silloin, kun emme nauti tekemisestä, koemme uivamme vastavirtaan ja saamme paljon vähemmän aikaan, vaikka investoisimme asian suorittamiseen enemmän tunteja. Tämä johtuu siitä, että haluamme mieluummin haaveilla mielessämme aivan muista asioista, koska saamme siitä hetkellisen nautinnon tunteen.

Nämä kaksi asiaa, nautinto ja täysi huomio, ovat myös keskinäisessä suhteessa. Mitä enemmän nautimme jonkin asian tekemisestä, sitä helpompaa meidän on antaa sille varaukseton huomiomme. Ja toisaalta, mitä vahvemmin annamme jollekin täyden huomiomme, nautimme väistämättä toiminnasta, koska mielemme on vapaa turhista ajatuksista.

Työstä voi nauttia

Nautinto on yhteydessä siihen, kuinka merkityksellistä ja tärkeää koemme työmme olevan.

Valaistaanpa tätä vertauskuvallisella tarinalla.

Olipa kerran kulkuri, joka vaelteli pitkin laitakaupungin katuja. Yhtäkkiä hän näki edessään rakennustyömaan, jossa kolme työntekijää oli rakentamassa kirkon tiiliseinää. Kulkuri päätti kysyä ensimmäiseltä näkemältään mieheltä, mitä tämä puuhasi. Mies näytti väsyneeltä ja ahdistuneelta latoessaan hitaasti tiiliä kasaan toistensa päälle. Hän vastasi ”No, minä ladon tiiliä. Tämä on työtäni ja tästä minulle maksetaan.”. Kulkuri kiitti vastauksesta ja jatkoi seuraavan ahertajan luo. Tämä näytti olevan vähän pirteämpi ja latoi hieman innokkaammin tiiliä toistensa päälle. Kulkuri esitti hänelle saman kysymyksen, johon mies vastasi: ”Ansaitsen tässä perheelleni elantoa tekemällä hyödyllistä työtä.” Jälleen kulkuri kiitti ja jatkoi matkaansa. Tullessaan kolmannen miehen kohdalle tämä suorastaan tanssahteli latoessaan innokkaasti ja tehokkaasti tiiliä toistensa päälle. Kulkuri esitti myös hänelle saman kysymyksen: ”Anteeksi, mitä työtä sinä teet?” Tähän mies vastasi: ”Minä rakennan temppeliä Jumalalle.”

Tämän tarinan tarkoituksena ei ole uskonnollinen kannanotto, vaan esittää vertauskuvallisesti, miten erilaisesta mielentilasta nämä kolme miestä tekivät yhtä ja samaa työtä. Jokaisen mielentila oli seurausta siitä merkityksestä, jonka nämä omalle työlleen antoivat. Ensimmäinen koki tekevänsä jotakin vastentahtoista ulkoisen määräyksen pakosta. Toinen koki uhrautuvansa perheensä hyväksi. Kolmas koki tekevänsä jotain paljon itseään suurempaa ja kestävämpää.

Vaikka kyseessä on kuvitteellinen tarina, se osoittaa merkittävän totuuden mielemme toiminnasta: se, millaiseksi koemme jonkin asian, on seurausta siitä merkityksestä, jonka olemme asialle alitajuntaisesti antaneet. Jos ajattelemme jonkin asian olevan merkityksetöntä, tylsää ja pakkopullaa, meidän on vaikea tarttua toimeen ja saatammekin vältellä asian tekemistä viimeiseen asti. Jos taas koemme jonkin asian hoitamisen olevan nautinnollista ja merkityksellistä, emme melkeinpä malta odottaa, että pääsemme kyseisen asian kimppuun.

Merkityksellisyys on kaiken perusta

Ydinoivallus on, että ei ole olemassa mitään asiaa, tehtävää tai olosuhdetta, joka olisi itsessään tylsä, merkityksetön tai vastenmielinen. Toisaalta ei myöskään ole olemassa mitään asiaa, tehtävää tai olosuhdetta, joka olisi itsessään mielenkiintoinen merkityksellinen tai innostava. Se, miten koemme asiat, tehtävät ja olosuhteet, on mielikuva niistä ajatuksista, joita olemme – usein alitajuntaisesti – heijastaneet sisältä käsin ulkoisten olosuhteiden valkokankaalle.

Jos tämä on totta, se tarkoittaa, että työtehtäviä suorittaessa on aina mahdollista tuntea innostusta ja nautintoa. Se vaatii vain sen, että löydämme sisimmästämme sellaiset ajatukset, jotka antavat toiminnalle merkityksen ja tällä tavoin luovat innostusta ja nautintoa.

Tuntumaa tähän voit hakea seuraavan harjoituksen avulla. Valitse yksi päivittäiseen työhösi liittyvä rutiinitehtävä, jonka suorittaminen tuntuu pakkopullalta. Kun tällainen tehtävä seuraavan kerran tulee eteen, yritä lähestyä sitä innokkuudella ja energialla. Suhtaudu siihen kuin se olisi maailman mielenkiintoisin ja merkityksellisin tehtävä, jonka eteen olet valmis antamaan kaikkesi.

Niko Leppänen on mentaalivalmentaja, tietokirjailija ja keynote-puhuja. Hän on ensimmäisiä suomalaisia, joka on opiskellut kolmen prinsiipin ymmärrystä ihmismielen toiminnasta ja mentaalisesta suorituskyvystä. Niko on kirjoittanut yhdessä veljensä Makke Leppäsen kanssa kirjan Itseluottamus – kestomenestys mielessä, Viisas Elämä 2017.

Lue myös Niko Leppäsen aiempi kolumni Mitä jokaisen pitää tietää palautteen antamisesta. Lisätietoja Niko ja Makke Leppäsestä löydät https://www.itseluottamus.com/-sivustosta ja facebook-sivulta https://www.facebook.com/itseluottamuscom/?fref=ts ja Nikosta osoitteesta niko@itseluottamus.com.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.