Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Teemme päivittäin tuhansia päätöksiä, jotka eivät aina mene nappiin. Ilman hyvää henkistä suorituskykyä ja kirkasta tilannetietoisuutta saatamme tulkita asioita pieleen ja tehdä vääriä johtopäätöksiä. Vaikka virheitä ei täysin pysty välttämään, omaa tilannetajua on kuitenkin mahdollista kehittää.

Tilannetaju on henkisen suorituskyvyn ja vaikuttamisen ydin. Pystyäksemme vaikuttamaan oikein, tarvitsemme kykyä havainnoida ja ymmärtää asioita tai tapahtumia. Tilanne voi johtaa ajatteluamme ja toimintaamme harhaan, ellemme ymmärrä tilannetajun merkitystä.

– Pääsääntöisesti jokainen meistä haluaa tehdä hyviä päätöksiä ja päätökset ovat keskeinen tekijä, joka ohjaa elämäämme. Useat päätöksistämme ovat tapojen ohjaamia tai tiedostamattomia ja alitajuisia reaktioita johonkin tilanteeseen tai ärsykkeeseen, kouluttaja ja valmentaja Harri Gustafsberg sanoo.

Tilannetaju on tullut tutuksi Gustafsbergille jo hänen toimiessaan aiemmin poliisin valmiusyksikkö Karhun operatiivisena johtajana ja kouluttajana. Äskettäin tohtoriksi tilannetajusta ja henkiseen suorituskykyyn liittyvästä resilienssistä väitellyt Gustafsberg on myös kirjoittanut yhdessä tekniikan tohtori Helena Åhmanin kanssa aiheesta kirjan Tilannetaju – päätä paremmin.

– Usein kaikki vaan tapahtuu meille. Jos haluamme analysoida, miten tehdään hyviä päätöksiä, tarvitsemme hyvää tilannetajua. Ja tilannetajua voi oppia, Gustafsberg lisää.

Stressi vääristää dataa

Stressi vaikuttaa monella tavalla tilannetajuun. Stressin takia mieleen tuleva data vääristyy, aiheuttaa tilannetajuvirheitä ja sitä kautta harkitsemattomia päätöksiä. Stressi itsessään on fysiologinen muutos, joka pyrkii vastamaan uhkaan. Stressiä on monenlaista.

– Stressi voi olla psyykkistä uhkaan liittyvää tai kognitiivista, joka rasittaa työmuistikapasiteettia, keskittymiskykyä tai päätöksentekojärjestelmää. Se voi olla myös fyysistä ja aiheuttaa kumuloituessaan esimerkiksi masennuksen kaltaisia tiloja. Stressi voi olla myös eteenpäin auttavaa, vireystasoa nostavaa eustressiä, Gustafsberg luettelee.

Kun kuormitukset ja vaatimukset kasvavat yli resurssien, kognitiivinen järjestelmämme muuttuu ja kykymme ratkaista ongelmia heikkenee. Emme pysty muodostamaan kuvaa siitä, mitä on meneillään. Stressitilanteessa toimimme niillä resursseilla, joita meillä sillä hetkellä on.

– Pystymme kuitenkin kehittämään resilienssikykyämme eli joustavuuttamme sietää ja hallita stressiä paremmin. Ensin pitää ymmärtää, mikä meitä stressaa arjessa. Sen jälkeen pitää miettiä, pystymmekö kehittämään näitä kykyjä, lisäämään resursseja tai muuttamaan ympäristöämme sellaiseksi, ettei se stressaa.

Jos kuormitustila ja vaatimustaso kuitenkin ylittävät voimakkaasti resurssimme, fysiologiamme muuttuu niin nopeasti, ettemme pysty säätämään sitä ollenkaan.

– Jos meillä on resilienssiresursseja, sopeudumme nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja myös palaudumme nopeammin kuormittavasta tilanteesta.

Keskittyminen vaatii rytmitystä

Keskittyessämme mihin tahansa toimintaan, aivotoimintamme tehostuu. Mitä keskittyneemmin toimimme, sitä tehokkaammin aivot tukevat mielen ja kehon toimintoja. Ihmisen kyky keskittyä täydellä kapasiteetilla on kuitenkin varsin lyhytkestoista, eikä se ole meille luontaista.

– Yksi tärkeimmistä keinoista parantaa keskittymistä ja tarkkaavaisuutta on tekemisen rytmittäminen. Lisäksi meidän pitää luoda keskittymiselle otolliset olosuhteet, esimerkiksi rauhallinen, meluton paikka, Gustafsberg sanoo.

Aivomme ottavat informaatiota vastaan yksikanavaisesti. Vaikka luulemme, että pystymme tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, aivomme kuitenkin fokusoituvat vain yhteen asiaan kerrallaan.

– Rytmittämisellä tarkoitan työskentelyä, jossa on syventävä jakso ja palauttava jakso. Syventävä jakso voi olla esimerkiksi 30 – 50 minuuttia, riippuen tekemisen kuormittavuudesta, ja palautumisaika kymmenen minuuttia.

Palautumiseen sopii syvähengitysharjoitus, joka palauttaa autonomisen hermoston lepotilaan, jolloin aivot saavat enemmän happea. Gustafsberg kertoo itse noudattavansa tätä työskentelytapaa, koska se on kiistatta tehokas tapa saada aikaan asioita.

– Kun pidän tutkija-kirjoituspäivän, noudatan orjallisesti rytmitystä 30 – 50 minuuttia kirjoittamista ja 10 minuutin hengitystauko. Saatan myös käydä ulkona kävelemässä tai juttelemassa naapurihuoneessa. Kirjoituspäivänä en vastaa sähköposteihin enkä puheluihin. Se ei ole helppoa, mutta olen totuttanut siihen itseni.

Tunteet ohjaavat mieltä

Tunnetaju on tilannetajun keskeinen elementti. Käyttäytymistämme ohjaavat useimmiten tunteet järjen sijaan.  Jos emme kiinnitä huomiota tunteisiin, saatamme toimia tyhmästi hankaliksi koetuissa tunteenomaisissa tilanteissa.

– Tunteet ohjaavat koko elämäämme. Teemme asioita monesti sen vuoksi, että siihen liittyy joko tuleva positiivinen tunne tai vaihtoehtoisesti haluamme välttää negatiivisen tunteen, kuten häpeän tai epäonnistumisen.

Ihmisten väliset konfliktit ja ongelmat johtuvat Gustafsbergin mukaan yleensä ristiriitaisista tunteista. Ajatuksemme nousevat tiedostamattomasta mielestä. Mielialamme kulkevat kuin aallokko, on niin alavireisiä kuin ylivireisiä aikoja.

– Tunteiden säätely ei ole meille luontaista. Tärkeää onkin huomata, milloin tunteet alkavat ohjata meitä ja pystymmekö siirtämään fokusta todellisuuteen vai siihen, miltä meistä tuntuu.

Työpaikalle voimakkaita tunteita ei yleensä ole suotavaa tuoda, vaikka ihmisestä ei saa tunteetonta. Sen sijaan Gustafsberg kehottaa miettimään, mitkä tunteet ovat hyödyllisiä organisaation kannalta.

– Monesti esimerkiksi epäonnistumisen kokemukseen liittyvät tunteet piilotetaan sen sijaan, että voitaisiin ajatella, että epäonnistuminen on osa oppimisprosessia ja edistää sellaisia tunteita. Silloin saataisiin ihmisten potentiaali ja kapasiteetti tehokkaammin käyttöön.

Selkeyttä ajatteluun

Arjen nopeassa temmossa tekemistä ja ärsykkeitä on paljon ja ajattelumme sulautuu helposti hektiseen rytmiin. Jos haluamme selkeyttää ajatteluamme, se vaatii ehdotonta pysähtymistä.

– Ajatukset tulevat ja menevät, mutta ajatteleminen on tietoista. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ajattelun kirkastaminen ja selkeyttäminen ei onnistu, jos keho-mieli on sekaisin. Sen sijaan, jos olemme rauhallisessa mielentilassa ja asiat ympärillä ovat kunnossa, on mahdollisuus hahmottaa omaa ajatteluaan.

Ajattelu kehittyy Gustafsbergin mukaan ajattelemalla sekä ehdollistamalla ajattelua konkreettiseen toimintaan, johon liittyy palkkio. Ihminen tarvitsee kaikkeen käyttäytymiseen palkinnon, joko sisäisen tai ulkoisen.

– Ajattelu on käyttäytymistä itsessään. Jos ajattelemme esimerkiksi jotain äärettömän kiehtovaa asiaa, kehomme fysiologia muuttuu sen mukana. Ajatus aiheuttaa tunteen ja tunne on fysiologiaa. Kehä toimii myös toisin päin eli tunteet aiheuttavat ajattelua.

Meillä kaikilla on omat tapamme ajatella sekä ajatusprosessit, joita olemme opetelleet koko ikämme joko tietoisesti tai tiedostamatta. Ajattelutapamme määrää, miten maailma meille näyttäytyy ja millaisen uskomme sen olevan.

– Ajatus muuttuu vasta, kun haluamme sen muuttuvan. Jotta pystyisimme ajattelemaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti, meidän kannattaa kääntää ajatteluamme tietoisesti.

Esimerkiksi negatiivisen ajatuskierteen voi katkaista suuntaamalla huomion muualle. Tätä taitoa voi harjoitella. Gustafsbergin mukaan kannattaa aloittaa helpoista arjen tilanteista, jolloin taidon voi ehdollistaa ja sitä pystyy hyödyntämään tarpeen tullen.

– Näkökulman kääntämisessä on syytä muistaa, että yllättävä uhka aiheuttaa aina jonkinlaisen reaktion. Se voi olla joko psyykkinen tai fyysinen. Keskeistä on se, ettei reaktio pääse kasvamaan liian suureksi. Voimme vaikuttaa reaktion voimakkuuteen valmistautumisella, taidoilla ja kokemuksella.

Tavat uusiksi

Tavat ohjaavat elämäämme, sillä olemme tapaorientoituneita. Tämä käyttäytymismalli on auttanut meitä selviytymään evoluutiossa. Tavoista tulee helposti toinen luonne, joka voi joko jumiuttaa tai auttaa tilannetajuamme.

– Asioiden muuttaminen tapahtuu aina tapojen kautta. Jos puhumme työelämästä, ensin pitää tunnistaa, minkälaiset rutiinit ohjaavat työpäivää. Löytyykö sellaisia tapoja, joita kannattaisi muokata, jotta ne palvelisivat paremmin kokonaisuutta.

Vasta tapoja muokkaamalla voidaan Gustafsbergin mukaan puhua muutoksesta. Jos tapoihin liittyy voimakkaita mielipiteitä, niiden muuttaminen vaatii jumppaamista.

– Tapoja muuttaessaan kannattaa ensin selvittää, mitä muuttaa ja kirjoittaa se selkeästi ylös. Sen jälkeen on hyvä tehdä suunnitelma, jonka avulla voi tarkkailla omaa toimintaansa ja edistymistään.

Koska itsekuri on monelle vaikeaa, kannattaa huono tapa korvata jollain toisella tavalla, josta kokee saavansa palkkion. Uuden tavan opettelussa myös valmentaja, työkaveri, ystävä tai samanhenkinen porukka voivat olla apuna ja tukena.

– Uusien tapojen muodostaminen vaatii valintojen lisäksi etenkin uuden tavan riittävää toistamista. Muutosta ei ole vielä se, että kokeilemme vain muutaman kerran jotain asiaa.

Tilannetaju on monimutkainen ilmiö, johon vaikuttavat useat tekijät. Olennaista onkin tiedostaa sen tärkeys ja pohtia omia tapoja havainnoida ja toimia.

– Koska niin päätöksentekokyky, ihmisten johtaminen ja luovuus kuin kyky ratkaista monimutkaisia ongelmia ja neuvotella linkittyvät tilannetajuun, sitä kannattaa kehittää, Gustafsberg toteaa.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.