Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Jos minun pitäisi määritellä oleellisia, hyvään elämään ja harmoniaan liittyviä kysymyksiä, paljonko on riittävästi kuuluisi niiden joukkoon. Juuri tässä ajassa ja kulttuurissa tarve tämän kysymyksen pohtimiseen on huutava. Kysymystä voi täsmentää ja suunnata moneen elämän alueeseen, jolloin siitä tulee käytännönläheisempi. Paljonko on riittävästi kasvua tai kulutusta? Paljonko on riittävästi suorittamista tai menestystä? Missä kulkevat omat kohtuuden rajani?

Itseltäni voisin kysyä, mikä määrä elämyksiä ja seikkailua on riittävä? Jos veri on levoton ja maailma tarjoaisi vielä paljon ihmeellisiä tutkimuskohteita, on hankalaa napata kiinni juuri tämän paikan ja hetken ihmeestä. Eri ihmiset jäävät kiinni erilaisiin houkutuksiin. Joistain asioista tulee riippuvaiseksi, oli se sitten nautintoja, suosiota tai valtaa. Huomaamattaan tulee vahvistaneeksi omia uskomuksiaan siitä, mitä kaikkea hyvään elämään pitäisi sisältyä. Ja kun aiemman unelman on saavuttanut, tarvitaan aina vain jotain lisää.

Arjen ihmeet

Pysähtyminen kohtuuden ja riittävyyden pohdintaan olisi tervetullutta itse kullekin. Viimeistään siinä vaiheessa on hyvä havahtua, jos ei enää osaa tai ehdi iloita arjen pienistä asioista. Jos odotukset ovat jossain vielä vähän paremmassa tai enemmän huomisessa, kuin siinä elämässä, joka tarjoaa ihmeitään juuri nyt.

Eräällä leirillä pysähdyimme ihmettelemään kukkia. Jokainen valitsi sellaisen kasvin, joka tuntui itseään puhuttelevalta ja kutsuvalta. Istuimme hiljaa hämmästelemään valitsemaamme kasvikunnan edustajaa. Herkistyimme kuvittelemaan, mitä kukka sanoisi meille, jos se osaisi puhua – yrittämättä mitään muuta, kuin olla vastaanottavainen ja avoin. Jokainen meistä sai erilaisia kokemuksia. Itse muistan yllättäen katselleeni ympärilleni kukan näkökulmasta ja nähneeni maailman ihan erivärisenä. Uskon, että lasten ja lapsenmielisten kanssa tästä leikistä saisi paljon ihmetyksen aihetta. Tällainen leikki voi tarjota sukelluksen hetkeen, jossa kaikkea on riittävästi. Läsnäolon ja ihmettelyn taidoista olisi paljon iloa kiihkeässä elämänrytmissämme.

Riittämättömyyden silmälasit

Jotkut meistä näkevät selkeämmin asioita, jotka vielä puuttuvat kuin niitä lahjoja, joita on elämältä saanut. Voi olla, että olemme huolissamme tekemättömistä töistä tai siitä, mitä taitoja ja osaamista pitäisi vielä hankkia. Tunnen monta ystävää, jotka opiskelevat aina jotain uutta ehtimättä hyödyntää aiemmin hankkimaansa pätevyyttä. He tuntevat tarvetta täydentää taitojaan vielä vähän – yhä uudelleen ja uudelleen. Jatkuva oppiminen on toki hyvä asia, mutta tiedon hankkimisesta voi tehdä itselleen myös riittämättömyyden ansan, jolloin emme koskaan pääse perille. Emme koskaan ole tarpeeksi päteviä ja osaavia, emmekä ehdi iloita osaamisemme jakamisesta.

Pettymykset syntyvät siitä, etteivät odotuksemme toteudukaan. Kun ei rakenna tulevaisuudelle liian täsmällisiä odotuksia, huomisen tarinalle jää enemmän tilaa toteutua omalla tavallaan. Se ei tarkoita sitä, etteikö meillä saisi olla SUURIA visioita paremmasta. Huominen syntyy unelmista, mutta jos niille laittaa liian tarkat reunaehdot, tekee enemmän tilaa pettymyksille kuin luovuudelle ja improvisoinnille.

Tulevaisuus tarvitsee riittävästi avaruutta tarjotakseen meille jotain, mihin visiomme eivät vielä yllä. Olemme mukana huomisen tarinoissa sekä tarinan punojina että toteuttajina. Suunta ja suunnitelma seuraavista askelista on hyvä olla, mutta kannattaa jättää mahdollisuus kulkea myös erilaisia ja eripituisia reittejä, ihmetellä ja heittäytyä tuntemattomaan. Kun tunnistaa, paljonko on riittävästi juuri nyt, ehtii nauttia tästä päivästä enemmän.

Anja Kulovesi on Kiirenkesytys-konseptin luoja ja tietokirjailija, joka on äskettäin julkaissut kirjan Kiireenkesyttäjä – Avain hyvään elämään. Lisätietoja Kulovedestä löydät osoitteesta https://www.facebook.com/kiireenkesytys/. Lue myös Kuloveden edelliset kolumnit Avokonttorina koko maailma ja Keskeneräisten töiden varjo.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.