Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Aikanaan ajateltiin, että palautteenannossa tärkeintä on se, mitä sanoo, eli antaako ruusuja vai risuja. Sitten joku hoksasi, että tärkeämpää kuin se, mitä sanotaan, on se, miten asia sanotaan. Tästä syntyi erilaisia palautteenantomalleja, kuten hampurilaismalli, jossa ensin tehdään positiivinen huomio, jota seuraa negatiivinen palaute ja sen jälkeen lause päätetään jälleen positiiviseen huomioon, jotta kielteisen palautteen vaikutus vastaanottajaan olisi hellävaraisempi.

Viime aikoina on kuitenkin alettu enemmissä määrin havahtua siihen, että tärkeintä palautteen annossa ei oikeastaan ole se, mitä sanotaan, eikä edes se, miten sanotaan, vaan se, mistä mielentilasta käsin sanat kumpuavat. Mielentilan sijaan voidaan hyvin käyttää myös jotain muuta termiä, kuten tunnetilaa, energiaa tai asennoitumista.

Mielentila on kaiken a ja o

Mielentilan vaikutus on helppo nähdä, silloin, kun kommunikoidaan lemmikin, kuten koiran kanssa, sillä eläimet reagoivat puhtaasti mielentilaan. Jos esimerkiksi koiran kohdatessani olen sisäisesti rennossa ja ystävällisessä mielentilassa, koira vaistoaa tämän ja tulee rennolla mielellä luokseni. Ollessani tässä mielentilassa sillä, mitä sanon, ei ole koiralle mitään merkitystä. Voin kutsua koiraa höpönassuksi, karvapalleroksi tai kullannupuksi ja koira heiluttaa innokkaasti häntäänsä. Tai voin kutsua tätä rumaksi, kuvottavaksi karvanaamaksi ja koira heiluttaa yhtä innokkaasti häntäänsä. Tämä johtuu siitä, että koira vastaa täysin siihen energiaan, josta käsin tulen kohtaamiseen.

Sama logiikka pätee vanhemmuuteen. Viime vuosina on paljon tehty tutkimuksia siitä, miten vanhempien kannattaa antaa palautetta lapselle. On esimerkiksi todettu, että vanhemman kannattaa kehua lapsen asennetta itse suorituksen lopputuloksen sijaan. Eli on parempi kehua lasta siitä, että hän on tehnyt ahkerasti työtä saadakseen hyvän arvosanan kokeesta sen sijaan, että kehuisi häntä fiksuksi ja taitavaksi. Ensin mainittu nimittäin johtaa todennäköisemmin niin sanottuun kasvun asenteeseen, jonka taas on todettu tekevän meistä haasteorientoituneempia ihmisiä.

Nämä tutkimukset kuitenkin jättivät huomioimatta yhden oleellisen seikan: mielentilan, josta käsin kommunikoimme. Vaikka kuinka sanoisimme lapselle oikeat, hänen itseluottamustaan tukevat sanat, niiden teho jää minimaaliseksi, jos sanomme ne jostain muusta kuin rakastavasta ja läsnäolevasta mielentilasta käsin. Tämä johtuu siitä, että lapsi ensisijaisesti tuntee vanhempansa energian ja toissijaisesti kuuntelee hänen sanojaan. Jos lapsi kokee vanhemman energian olevan negatiivinen (arvosteleva, tuomitseva, tuohtunut), on todennäköistä, että lapsi nostaa omat sisäiset muurinsa suojellakseen itseään henkisesti, eikä siten ole vastaanottavainen sanojen välittämälle viestille.

Rauhaton mieli johtaa virhetulkintaan

Ensimmäinen askel palautetta antavana esimiehenä, vanhempana tai valmentajana onkin kiinnittää huomiota siihen, mistä mielentilasta ja energiasta käsin on itse tulossa palautteenantotilanteeseen. Mitä rauhattomampi oma mieli on, sitä todennäköisemmin se energia, jota välitämme vuorovaikutustilanteessa, on negatiivinen ja vaikutuksemme toiseen kielteinen riippumatta siitä, mitä tai miten sanomme.

Suurin virhetulkinta, jonka moni meistä tekee, on se, että tulkitsemme oman voimakkaan tunnetilan olevan merkki siitä, miten tärkeää on antaa palautetta juuri nyt, sen sijaan, että ymmärtäisimme, kuinka poissa tolaltaan olemme sillä hetkellä. Mitä enemmän olemme poissa tolaltamme, sitä mentaalisesti heikompia olemme tekemään mitään hyödyllistä. Siksi, mitä voimakkaammin meistä tuntuu siltä, että meidän pitää antaa palautetta suoriutumisesta juuri nyt, sitä varmemmin meidän olisi syytä pitää suumme kiinni ja istua aloillamme.

Testaa käytännössä

Palautteenantoa voi harjoitella. Seuraavan kerran, kun olet esimiehenä, kollegana, vanhempana tai puolisona tilanteessa, jossa sinun pitää kommentoida toisen ihmisen toimintaa, pysähdy ensin tarkastelemaan, mistä mielen- ja tunnetilasta käsin olet juuri nyt antamassa palautetta. Jos olosi tuntuu tyyneltä ja rauhalliselta, on se merkki siitä, että olet suhteellisen kirkkaassa mielentilassa ja ”tolallasi”, jolloin se, mitä sanot, kumpuaa syvemmästä viisaudesta ja tervejärkisyydestä.

Jos taas olosi on enemmän tai vähemmän rauhaton ja ahdistunut, tarkoittaa tämä sitä, että mielesi käy ylikierroksilla ja olet hetkellisesti poissa tolaltasi ja palautteesi on lähtöisin arvostelevasta ja tuomitsevasta mielentilasta. Sen sijaan, että lähtisit tästä mielentilasta käsin antamaan palautetta, ehdotan, että otat itsellesi aikalisän, annat mielesi tyyntyä ja tarkastelet sen jälkeen uudestaan, onko koko palautteenannolle oikeasti tarvetta.

Niko Leppänen on mentaalivalmentaja, tietokirjailija ja keynote-puhuja. Hän on ensimmäisiä suomalaisia, joka on opiskellut kolmen prinsiipin ymmärrystä ihmismielen toiminnasta ja mentaalisesta suorituskyvystä. Niko on kirjoittanut yhdessä veljensä Makke Leppäsen kanssa kirjan Itseluottamus – kestomenestys mielessä, Viisas Elämä 2017.

Lue myös Niko Leppäsen aiemmat kolumnit Miten tulla sosiaalisesti vetovoimaiseksi ja Enemmän inspiraatiota vähemmän jossittelua.  Lisätietoja Niko ja Makke Leppäsestä löydät https://www.itseluottamus.com/-sivustosta ja facebook-sivulta https://www.facebook.com/itseluottamuscom/?fref=ts ja Nikosta osoitteesta niko@itseluottamus.com.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.