Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Innostus suorastaan hehkuu silmistäsi ja laittaa veren kiertämään kehossasi niin, että tunnet olevasi elossa jokaista hiuskarvaa myöten. Ilo hyvästä oivalluksesta ja halu jakaa se muiden kanssa saa olosi varmaksi. Mutta sitten. Toisen reaktio, ehkä vain yksi sana, tai pahimmassa tapauksessa pelkkä katse lannistaa sinut ja saa epäilemään omaa ajatustasi, mielipidettäsi ja ideaasi.

Esimerkissä kuvattu tilanne on ohitse näennäisen nopeasti. Toinen tekee tarjouksen ja toinen tyrmää. Tyrmääjä ei välttämättä uhraa asialle ajatustakaan tämän jälkeen, vaan on jo matkalla seuraavaan erään, mutta tyrmätylle tuo kielteinen vastaus voi jäädä kaikumaan tärykalvoille vielä pitkään. Ja kun tällaisia kokemuksia tulee riittävän usein, on selvää, että ihmisen motivaatio, halu vaikuttaa ja tulla vaikutetuksi vähenee. Pahimmillaan päätämme, että tämä on viimeinen kerta, kun avaamme suumme ja teemme ehdotuksen tai ylipäänsä ilmaisemme omia ajatuksiamme. 

Teemme äärimmäisen nopeasti aiempien kokemustemme pohjalta ratkaisun, kannattaako keskustelua jatkaa vai ei, yrittääkö kääntää toisen päätä, perustella omaa näkökulmaa tai innostaa muita näkemään tähti-ideamme potentiaalin. Jos esimies, työkaverit tai puoliso ovat tyrmänneet tarpeeksi usein ehdotuksemme, päädymme todennäköisesti vaikenemaan. Voi myös olla, että sen enempää esimies kuin työkaverit eivät ole se pahin tyrmääjä, vaan se oletkin sinä itse. Ehkä olet oppinut tyrmäämään itse omat ajatuksesi ennen kuin mielihyvähormoniryöppy ehtii nostaa edes punaa poskillesi – ja sammutat idealamppusi ennen kuin se ehtii kunnolla syttyäkään. No, koska se nyt vain on paljon turvallisempaa ja varma tapa välttää pettymys.

Kohti syvempää ymmärrystä

Dynaamisuutta ja tehokkuutta korostavassa maailmassa pyritään tietoisesti selkeään ja tehokkaaseen viestintään. Toiset ovat tässä niin hyviä, että heidän kantansa tai mielipiteensä eivät jää kenellekään epäselviksi. Dialogia ei pääse syntymään, kun sille ei edes anneta mahdollisuutta. Kuitenkin, niin työelämässä kuin arjessa, juuri taito viedä keskustelua pelkän väittelyn ja ajatusten vaihtamisen sijaan kohti syvemmän ymmärryksen lisäämistä ja kykyä ajatella yhdessä, olisi tärkeää.

On varmasti tilanteita, joissa meistä jokainen voisi katsoa peiliin, tarkistaa omaa kommunikaatiotyyliänsä ja kysyä itseltään viestiikö rakentavasti. Missään vuorovaikutustilanteessa ei ole tarpeen sanallisesti tai sanattomasti lyödä toista vasten kasvoja. Asian kuin asian voi yleensä esittää myös toisin. Tarvitaankin rohkeutta kiinnostua erilaisista näkemyksistä ja niiden taustoista sekä taitoa tarvittaessa kyseenalaistaa omaa ajattelua ja muokata omia käsityksiä ja mielipiteitä uuden tiedon ja ymmärryksen valossa.

Viestintätyyli ratkaisee

Jokainen meistä on viestijänä hyvin erilainen. Ne, jotka ymmärtävät tämän ja omaavat taidon liikkua ja hyödyntää tarpeen vaatiessa erilaisia viestintätyylejä, selviävät voittajina elämän vuorovaikutustilanteista. Sekä jyränä pidettävän töksäyttelijän että moneen myöntyväisen mielensäpahoittajan olisikin hyvä oppia laajentamaan omaa viestinnällistä mukavuusaluettaan siten, että avoin ja rakentava vuorovaikutus tulisi mahdolliseksi.

Jos huomaat itse ajautuvasi usein tilanteisiin, joissa koet jääneesi mielipiteinesi toisten jalkoihin tai et ylipäänsä uskalla tuoda itseäsi ja ajatuksiasi esille, viestintätyylisi voi olla passiivinen. Saatamme kuvitella, että hiljaa oleminen on hyvä keino välttää konflikteja, mutta todellisuudessa viestimme usein sanattomasti tiedostamattamme pinnan alle jääneistä ajatuksistamme, tunteistamme ja mielipiteistämme – ja lopulta pitkään jatkunut turhautuminen voi purkautua ikävällä tavalla. Mikäli taas tunnistat, että sinun on helppo kertoa mielipiteesi, torppaat muiden ehdotukset liiankin tiukasti ja ajaudut mustavalkoiseen ajatteluun, viestintätyylisi on todennäköisesti aggressiivinen.

Sen enempää passiivinen kuin aggressiivinenkaan viestintätyyli eivät edistä keskustelua ja yhteistyötä. Sen sijaan kyetessämme arvostamaan tasavertaisesti sekä itseämme että muita ryhmän jäseniä, luomme kestävämmän pohjan vuorovaikutukselle. Assertiiviselle viestintätyylille onkin ominaista uskaltaa tuoda esiin omat eriävät näkemykset asiallisesti ja perustellen, hyväksyä myös muiden erilaiset mielipiteet ja halu tehdä aidosti yhteistyötä.

Suurin osa ihmisten välisistä konflikteista johtuu vuorovaikutuksesta tai sen puutteesta – ja olisi hyvin helposti vältettävissä ymmärtämällä vuorovaikutuksen mekanismeja. Kielteisyyden ja tyrmäämisen kulttuuri tekee arjesta näennäisesti turvallisemman tuntuista, mutta se harvoin luo parempaa tiimihenkeä, kasvattaa motivaatiota tai halua kehittää toimintatapoja ja luoda uutta. Huomattavasti pidemmälle pääsemme valitsemalla rakentavan, myönteisen lähestymistavan ja kuuntelemalla toista ihmistä aidosti.

Mari Lämsä on valmentaja, kouluttaja, kirjailija ja yrittäjä, joka luotsaa yksilöitä ja työyhteisöjä kehittämään ajattelu- ja toimintatapojaan kohti omaa potentiaaliaan ja yhteistä hyvää. Hän on julkaissut kirjan Naurun hyvää tekevä voima – löydä tie elämäniloon (Viisas Elämä 2017). Lisätietoa Lämsästä löydät osoitteesta www.intovaattori.fi. Lue myös Lämsän aiemmin kirjoittama Teetkö työtä kuin viimeistä päivää -kolumni sekä hänestä tehty henkilökuva Käytännönläheinen uuden luoja.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.