Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Äskettäin vietettiin ystävänpäivää. Omalla työpaikallani nautimme porukalla ystävänpäiväbrunssia, sain kukkia ystävältäni ja työpöydälleni oli ilmestynyt oikein suklainen sydän. Se sai minut miettimään, että osa pitkäaikaisimmista ystävyyksistäni on syntynyt yhteisen sorvin ääressä.

Vanhimmat ystäväni ovat ajalta, kun olin alle kouluikäinen. Niitä on pari jäljellä. Kouluvuosilta on tarttunut mukaan muutama, joihin yhä pidän yhteyttä. Mutta ylivoimaisesti eniten ystäviä, tuttavia ja hyviä kavereita olen löytänyt työpaikoilta. Yhteisen tekemisen ja työn ääreltä.

Yhteiset tavoitteet, yhteinen tekeminen ja mielenkiinnon kohteet. Se lienee monen pitkän aviosuhteenkin salaisuus. Työpaikalla, jossa vietämme suurimman osan valveillaoloajastamme, nämä yhteiset asiat tulevat ikään kuin annettuna, ainakin tavoitteiden ja tekemisen osalta. Kaikkien työkavereiden kanssa ei kuitenkaan muodostu kestäviä ihmissuhteita. Miksi toisista tulee elinikäisiä ystäviä ja toisista ei?

Yksi avain ikuisen ystävyyden syntymiseen saattaa olla yhdessä kohdatut vaivat ja vaikeudet. Mitä kiperämpi tilanne, kovempi ponnistus ja tiukempi venyminen, sitä suurempi luottamus ja kokemus siitä, että pärjäämme yhdessä.

Toisaalta sanotaan usein, että mikään ei yhdistä ihmisiä paremmin kuin yhteinen vihollinen, vaikkapa epäkypsä pomo, joka käyttäytyy epäoikeudenmukaisesti. Yhteinen vihollinen ei yleensä kuitenkaan ole pysyvä olotila, vaan tilapäinen häiriö, jonka poistuttua yhdistävä pohja saattaa pudota.

Omat parhaat työystävyyteni ovat syntyneet tiukoissa projektipuristuksissa, kun ollaan yhdessä vielä myöhään illalla, melkein jo valojen sammuttua, käyty läpi asioita ”huomista varten”. Kun innoissaan saa selvittää työkaverilleen, miten homma loppujen lopuksi pitäisi oikeastaan hoitaa, jotta se menisi kunnialla läpi. Tai kun työmatkalla nukahdat hotellihuoneessa siihen, että kollega viereisestä sängystä selvittelee ajatuksiaan projektin kulusta ja aamulla heräät siihen samaan ääneen: ”Huomenta, minä jäin kuule miettimään, mitä illalla sanoit siitä tulosraportointimuutoksesta…”.

Niin, yhteiset tavoitteet ja yhdessä tekeminen. Toisen kanssa rauhassa istuskelu ja mietiskely, maailman parantaminen ja epäkohtien ruotiminen, lojaalius ja luottamus. Niistä lienee hyvä työystävyys tehty.

Eeva Heinonen toimii järjestelmäasiantuntijana ja opiskelee työn ohessa monimuotokoulutuksessa ammattikorkeakoulussa. Sen lisäksi hän toimii ammattijärjestäjänä ja luennoi aiheesta kansalaisopistoissa. Lue Heinosen edellinen blogikirjoitus Anteeksi, mutta puhunko robotin kanssa?

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.