Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

”You will die some day” -viesti pomppaa kollegani puhelimen näytölle kesken keskustelumme. Hän on asentanut puhelimeensa sovelluksen, joka kertoo viisi kertaa päivässä, että hän kuolee. Viesti voi ilmestyä puhelimeen kesken työpalaverin tai lounastapaamisen. Se yllättää ennalta arvaamattomasti, aina samalla sanomalla: “Älä unohda, että kuolet jonain päivänä.” Lauseen alla on lainaus, joka kannustaa mietiskelemään tai puhuttelee muulla tavoin.

Ajatus kuoleman pohtimisesta onnellisuuden vahvistamisen nimissä ei ole uusi. Erilaisissa onnellisuusharjoituksissa kannustetaan kirjoittamaan oma hautajaispuhe tai pohtimaan sitä, miten käyttäisi aikansa, jos kuulisi olevansa parantumattomasti sairas ja elinaikaa olisi jäljellä vain kuukausia. Harjoituksien tarkoituksena on löytää itselle merkitykselliset asiat ja toteuttaa omien arvojen mukaista elämää – mutta eikö kuolemasta muistuttelu pitkin päivää ole jo liikaa?

Mitä tapahtuisi, jos saisimme työpäivän aikana muistutuksia elämän rajallisuudesta? Vaipuisiko suurin osa epätoivoon pohtien, että taas kuluu yksi päivä lyhyestä elämästä epämukavassa työssä vai innostuisivatko ihmiset tekemään rohkeita valintoja, sillä hukattavana ei ole päivääkään? Voisiko tuo pieni muistutus auttaa näkemään kokonaisuuden selkeämmin ja auttaa löytämään mielekkyyttä niihinkin hetkiin, jotka turhauttavat?

Urakka vai kutsumus

Kaipaamme työltä muutakin kuin toimeentuloa. Haluamme kokea, että työllämme on jokin suurempi merkitys. Se luo pohjan työn tekemiselle, auttaa jaksamaan ja tuo sisältöä koko elämään. Usein puhumme kuitenkin työstä kielteisesti. Saatamme sanoa olevamme tyytyväisiä työhömme, mutta tyytyväisyyttäkin on useaa lajia. Voimme olla motivoituneita ja nauttia työstä niin, että se tuo virtaa arkeen myös työn ulkopuolella. Voimme olla tyytyväisiä työn sisältöön tai työilmapiiriin. Voimme olla tyytyväisiä työhön myös vain siitä saatavan rahallisen korvauksen takia. Ajattelemme, että on turha valittaa, kun on sentään työ – mikä sekään ei ole itsestäänselvyys.

Vaikka työ voi näyttäytyä yhdelle kutsumuksena, jota tehdään intohimolla korvauksesta välittämättä, se voi olla toiselle vain välttämättömyys, josta saatu palkka mahdollistaa perustoimeentulon ilman sen suurempaa glamouria. Kolmannelle työn tekeminen voi olla uran luomista, niin että mahdollisuus edetä ja saavuttaa parempi sosiaalinen asema työssä ovat tekemisen keskiössä.

Moni viettää töissä suurimman osan valveillaoloajastaan ja vaikka emme olisi fyysisesti töissä, usein työ seuraa psyykkisesti meitä vapaa-ajalle. On siis selvää, että ihminen joka viihtyy työssään, voi paremmin. Kun työn tekeminen liittyy johonkin tekijäänsä suurempaan ja merkityksellisempään ja palkitsee itse itsessään, sen nähdään edistävän myös hyvinvointia. Oli työ millaista tahansa elämästä pitäisi kuitenkin pystyä nauttimaan jo työikäisenä – eikä elää säästöliekillä odottaen vain eläkepäiviä.

Merkitys luo mielekkyyttä

Organisaatioissa puhutaan missioista, visioista ja strategioista, olemassaolon tarkoituksesta, suunnasta ja keinoista päästä haluttuun päämäärään. Näiden käsitteiden äärelle jokaisen tulisi välillä pysähtyä. Kaikki meistä eivät etsi kutsumustyötään. Mikäli omalla työllä ei kuitenkaan ole itselle mitään merkitystä tai arvoa, työn mielekkyys katoaa ja ihminen väsyy. Vaikka työ olisi rutiininomaista eikä siihen liittyisi suuria intohimon tunteita, voi työ liittyä epäsuorasti itselle merkityksellisiin asioihin. Ehkä työstä saatu palkka mahdollistaa matkustamisen tai lyhyemmät päivät antavat enemmän aikaa perheen kanssa. Voi olla, että ihminen toteuttaa itseään ja intohimoaan muualla kuin työssä, vaikka puutarhaa hoitaen tai kieliä opiskellen. Kun tunnistamme intohimomme, voimme pitää huolen siitä, että myös sille jää aikaa arjessa. Osa intohimon kohteista voi olla yhteydessä ammattiimme ja myös toteutua sen puitteissa ja osa voi jäädä harrastukseksi.

Kun omat intohimon kohteet ja arvot alkavat kirkastua, voi omaa työtäkin lähestyä uudella tavalla. Työhön innostus voi syntyä siitä, että voi auttaa toisia ja vaikuttaa asioihin sekä näkee oman työnsä osana suurempaa kokonaisuutta ja merkitystä, kuten eräs lentokenttäsiivooja teki. Kun häneltä kysyttiin, mikä hänen roolinsa yrityksessä on, hän vastasi empimättä huolehtivansa siitä, että koneet nousevat ilmaan. Kun opimme tarkastelemaan kokonaiskuvaa, ymmärrämme, miksi haluamme tehdä työtä sen sijaan, että meidän täytyy tai on pakko tehdä sitä.

Turhautuminen ja kyynistyminen voivat alkaa pikkuhiljaa salakavalasti ja täyttää lopulta koko mielen. Uudet haasteet voivat tuoda toiselle mielekkyyttä, kun taas toinen voi jatkuvasta työpaikkashoppailusta huolimatta olla jatkuvasti tyytymätön.  Jos motivaatio on hukassa päivästä toiseen, onkin syytä pohtia, mitä toivoo työltään, mihin kaipaa muutosta ja mikä on itselle merkityksellistä. Kun tunnistamme itsellemme tärkeät arvot, voimme tietoisesti toimia niiden pohjalta.

Älä unohda, että elät! Tee tästä päivästä itsellesi merkityksellinen myös työssä!

Mari Lämsä on valmentaja, kouluttaja, kirjailija ja yrittäjä, joka luotsaa yksilöitä ja työyhteisöjä kehittämään ajattelu- ja toimintatapojaan kohti omaa potentiaaliaan ja yhteistä hyvää. Hän on julkaissut kirjan Naurun hyvää tekevä voima – löydä tie elämäniloon (Viisas Elämä 2017). Lisätietoa Lämsästä löydät osoitteesta www.intovaattori.fi. Lue myös Lämsän aiemmin kirjoittama Jokainen ansaitsee arvostusta -kolumni sekä hänestä tehty henkilökuva Käytännönläheinen uuden luoja.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.