Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Vuoden alku on tunnetusti uudistusten aikaa, jolloin on tapana aloittaa ankara kunnon kohottaminen, laihduttaminen tai uusi terveellisempi elämä. Mitä jos tällä kertaa aloittaisimmekin vuoden lempeämmissä merkeissä ja suorittamisen sijaan sallisimme itsellemme enemmän iloa, luottamusta ja rennompaa arkea.

Työelämässä vaatimukset ovat kasvaneet, mutta suurimmat vaatimukset asetamme yleensä ihan itse. Vaikka meillä kaikilla on omat lahjamme ja vahvuutemme, vaadimme itseltämme liikaa, arvostelemme itseämme ankarasti ja koemme riittämättömyyttä. Sisäinen ääni piiskaa meitä eteenpäin työssämme, vaikka edes pomo ei sitä vaatisi.

– Moni meistä on perfektionisti eikä täydellisyyden tavoittelijalle riitä mikään. Olisikin tärkeää oivaltaa, että sisäistä ääntä ei tarvitse uskoa eikä kuunnella. Se on vain mielen malli, joka ohjaa meitä, henkisen kasvun ohjaaja Leena Siitonen kertoo. Siitonen on perehtynyt rennompaan elämään ja sen tuomiseen kaiken kiireen keskelle kirjassaan Lempeän elämän käsikirja säätäjille.

– Mielemme yrittää suojella meitä. Ajatuksena on, että kun teemme asiat täydellisesti ja onnistumme, ei kukaan pääse arvostelemaan eikä lyttäämään meitä.

Tällaiset mielen mallit istuvat Siitosen mukaan tiukassa, mutta niitä on kuitenkin mahdollista muuttaa. Kaikki lähtee siitä, että alamme tiedostaa ajatuksiamme. Kun huomaamme ajatuskehän lähtevän pyörimään, voimme pysäyttää sen.

– Kun kriitikko päässämme alkaa jäkättää, kannattaa vetää henkeä ja tiedostaa, että voi ajatella toisin ja puhua itselleen ystävällisemmin. Se kuitenkin vaatii paljon lempeyttä itseään kohtaan.

Taustalla on Siitosen mukaan se pieni, hätääntynyt lapsi, joka kokee, ettei kelpaa, jos ei tee asioita oikein. Itselleen voi silloin sanoa vaikka, että kaikki on hyvin, ei mitään hätää.

– Maailma ei kaadu, vaikka kaikki ei menisikään nappiin. Täydellisyyttä tarvitaan aika harvoin, useimmiten hyvä on tarpeeksi.

Kontrollista luopuminen

Asiat menevät harvoin juuri siten, kuin olemme suunnitelleet. Jos kuitenkin uskallamme luottaa elämään, asiat yleensä järjestyvät. Emme koskaan näe Siitosen mukaan kokonaiskuvaa, vaan pienen osan siitä ja sieltä käsin yritämme säätää asioita.

– Jos pidämme tiukasti kiinni siitä, miten asioiden pitää mennä, emme välttämättä huomaa muita meille tarjoutuvia mahdollisuuksia. Pääsemme helpommalla, kun emme vastusta elämän virtaa.

Joskus hankaluudet ovat merkki siitä, että olemme menossa väärään suuntaan tai siitä, että asioille on annettava aikaa järjestyä, eikä turhaan kiirehtiä niitä väkisin.

– Jokin juttu saattaa tuntua tapahtumahetkellä katastrofilta, mutta osoittautuu myöhemmin suorastaan onnenpotkuksi. Jälkeenpäin huomaamme, että asia ei onneksi mennytkään niin kuin yritimme.

Kiireessä asiat menevät vielä helpommin solmuun. Säntäilessämme stressaantuneena paikasta toiseen, levitämme ympärillemme hermostunutta energiaa, joka tarttuu muihin.

– Kun kärsimättömyys saa meistä otteen, tuntuu, ettemme mitenkään ehdi tehdä tarpeeksi. Kiirehtiminenkin on eräänlaista ankaruutta itseä kohtaan.

Kalenteriin Siitonen kehottaa jättämään väljyyttä. Päivän tehtävälistaan riittää kaksi tai kolme tärkeintä työtä, jotta listasta ei tule hengästyttävää stressifiilistä.

– Vaikka meillä on meneillään yhtä aikaa viisi projektia ja kymmenen eri asiaa, voi paniikin välttää yksinkertaisesti tekemällä yhden asian kerrallaan.

Kiireen keskellä ja etenkin silloin, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle, on hyvä pitää tauko. Lyhytkin lepohetki riittää. Tauon voi pitää myös ennen kuin on saanut jonkin asian valmiiksi.

– Itseään on lupa palkita etukäteen. Tilanteen voi keskeyttää ja lähteä vaikka kahville. Tai istua hetken hiljaa ja hengitellä kaikessa rauhassa.

Iloa työhön ja elämään

Kulttuurimme tukee taipumustamme ryppyotsaisuuteen ja vakavuuteen. Iloisia ja nauravia ihmisiä ei pidetä kovin vakavasti otettavina tai heitä pidetään jopa epäilyttävinä.

– Synkistely sujuu keneltä tahansa eikä vaadi paljoa. Sen sijaan on huomattavasti haastavampaa pysyä hyväntuulisena ja löytää huumoria tiukoistakin tilanteista. Ja vielä parempaa, jos saa toisetkin hymyilemään.

Siitosen mielestä meidän tulisikin antaa itsellemme lupa hullutella ja höpsötellä, sen sijaan, että olemme aina niin vastuuntuntoisia ja vakavia. Nauraminen kohottaa mielialaa ja ilon energia on kevyttä.

– Ilo on asenne ja luonnollinen olotilamme. Ajatellaanpa vaikka lapsia, jotka nauravat luonnostaan palon. Vaikka stressi uhkaa painaa päälle ja työhuolet ahdistavat, voimme tehdä tietoisen päätöksen suhtautua elämään ja vastoinkäymisiin myönteisesti.

Positiivinen ajattelu ymmärretään Siitosen mukaan usein väärin. Myönteisyys ei tarkoita sitä, että teeskennellään elämän olevan yhtä sokerikuorrutusta ja naminamia. Surua ja pettymyksiä joutuu kohtaamaan, mutta murehtimisen ei tarvitse jäädä vallitsevaksi olotilaksi.

– Ilo meissä voimistuu, kun teemme mukavia ja itsellemme iloa tuottavia asioita edes hetken joka päivä. Se voi olla hyvän kirjan lukeminen, kävelylenkki metsässä, musiikin kuuntelu, neulominen tai vaikka teekupillinen sohvannurkkaan käpertyen.

Ilon myötä muutumme aidommiksi ja rennommiksi ja eikä elämä olen enää pelkkää selviytymistä ja ankaraa puurtamista.

– Ilo auttaa meitä vapautumaan sellaisiksi kuin oikeasti olemme ja unohtamaan turhan tärkeilyn ja tiukkapipoisuuden.

Kiitollisuus muuttaa asennetta

Pienet asiat tuovat iloa elämään. Kiireessä emme vaan yleensä huomaa niitä. Meitä vaivaa pikemminkin niukkuusajattelu, joka saa meidät ajattelemaan, että meillä ei ole koskaan mitään tarpeeksi.

– Sen sijaan, että nauttisimme siitä, mitä meillä on, huomaamme vain jatkuvasti sen, mitä meiltä puuttuu, vaikka olemme yltäkylläisyyden keskellä.

Valitamme helposti, ettemme ole tarpeeksi hoikkia tai hyväkuntoisia, ettemme ole tarpeeksi koulutettuja tai menestyneitä, että meillä ei ole tarpeeksi rahaa… Lista on loputon.

– Jos haluamme päästä eroon niukkuusajattelusta meidän on määrätietoisesti kieltäydyttävä valittamasta ja voivottelemasta ja sen sijaan kiinnitettävä huomio kaikkeen meitä ympäröivään hyvään ja kauniiseen.

Tämä vaatii harjoittelua, mutta maksaa vaivan.  Kiitollisuus nostaa tietoisuutemme oman navan tuijottamisesta ja turhasta jupinasta runsauden arvostamiseen.

– Kiitollisuus myös palauttaa ilon elämäämme. Voimme tietoisesti valita runsauden ajatusmallin ja arvostaa sitä, mitä meillä on. Voimme todeta, että meillä on riittävästi ja olemme itse riittäviä.

Tutkimuksissa on todettu, että ilo ja kiitollisuus esiintyvät usein yhdessä. Kiitolliset ihmiset ovat yleensä iloisia ja iloiset, elämäänsä tyytyväiset ihmiset ovat kiitollisia.

– Voimme aina valita asenteemme, kiukuttelemmeko vai näemmekö positiiviset asiat. Vaikka ikävät asiat elämässä eivät häviä mihinkään, myönteisyys muuttaa omaa oloamme ratkaisevasti.

1. Pohdi ainakin viisitoista tapaa hemmotella itseäsi ja kirjoita ne muistiin. Asioiden pitää olla sellaisia, joista aidosti nautit. Näiden palkintojen on tarkoitus tuottaa sinulle puhdasta mielihyvää. Toteuta joka viikko yksi ideoistasi.
2. Pysähdy huomaamaan pienet, mielihyvää tuottavat asiat joka päivä. Kun huomaat jotain kaunista, keskity siihen hetkeksi ja unohda mielessäsi pyörivät huolet ja murheet. Hengittele rauhassa ja nauti.
3. Iloitse onnistumisista. Jos saat vaikkapa työtehtävän hoidettua määräajassa tai kauan vastausta odottaneen sähköpostiviestin valmiiksi, ole tyytyväinen itseesi!
4. Juhlista kaikkea mahdollista! Juhliminen ei ole vain suuria ja merkittäviä tapahtumia varten. Juhli myös pieniä asioita, sillä ne kannustavat eteenpäin kohti suurempia saavutuksia.

Lähde: Leena Siitonen, Lempeän elämän käsikirja säätäjille, Viisas Elämä 2017

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.