TYÖELÄMÄN PSYKOLOGIAA

Mainos
TEKSTI KRISTIINA LAMPELA KUVA KULMAKUVAAMO | 22.11.2017 | KOLLEGA.FI
Palautumis­kyky tulevaisuuden menestys­tekijänä

Tässä ajassa kiire on lisääntynyt niin työssä kuin vapaalla ja hallinnan tunne on usein hakusessa. Muutossykli on kiivastunut ja uuden oppimisen sekä vanhasta luopumisen vaade on nopeutunut. Aivomme tekevät työtä aiempaa enemmän ja pidempikestoisesti. On tullut paine kiihdyttää juoksua, yrittää enemmän ja puristaa tiukemmin.

Kristiina Lampela on työyhteisöjen kehittäjä, psykologi, työnohjaaja ja valmentaja, joka nauttii siitä, että voi tehdä työtään erilaisissa rooleissa.

Paradoksaalista kyllä, lopputuloksena ei pidemmällä tähtäimellä olekaan tehokkuuden lisääntyminen, vaan väsymys, krempat ja hankaluudet ihmissuhteissa. Kroppaparkamme voi joutua kroonisen stressin tilaan, kun palautuminen ei enää onnistu. Sähköjänis-moodi on kuin huomaamatta hiipinyt päälle.

Viime aikojen työelämäkeskusteluissa on alettu nähdä tulevaisuuden menestyjinä ne, joilla on kyky huolehtia riittävästä palautumisesta. Myös työyhteisöissä ja organisaatioissa pätee sama: palautumiskyvystään ja voimavaratekijöistään huolehtiva organisaatio tulee pidemmällä tähtäimellä mitä todennäköisimmin menestymään. Palautumiskykyinen työyhteisö on myös resilientti työyhteisö, joka kykenee mukautumaan muuttuviin tilanteisiin joustavasti, oppimaan uutta, olemaan luova ja innovatiivinen.

Joustava kestää paremmin

Psykoterapeutti Maaret Kallio on osuvasti verrannut resilienssiyttä eli mielen joustokykyä kimmoisaan pullataikinaan. Hyvä pullataikina on kohottuaan pullea ja kimmoisa ja se palaa muotoonsa, vaikka sitä tökkäisee. Sen sijaan tiiliseinä, joka näyttää rikkoutumattomalta, on jäykkä ja joustamaton. Kun tiiltä aikansa hakkaa, se murtuu ja hajoaa käsiin. Palautumiskykymme on yhteydessä joustokykyymme: palautunut keho ja mieli ovat joustavampia kuin palautumaton ja väsynyt. Palautumiskyvystään huolta pitävä työyhteisö kestää myös paremmin tuulia ja tuiskuja.

Palautumiskykyä voi tarkastella fyysisen sekä psyykkisen palautumisen näkökulmasta. Marja-Liisa Mankan mukaan palautumisessa on neljä mekanismia:

  • Psykologinen irrottautuminen eli työasioiden pohtimisen ja ajattelemisen lopettaminen vapaa-ajalla.
  • Rentoutuminen eli myönteinen tunnetila, jossa on matala virittymisen taso.
  • Taidonhallintakokemukset eli uusien taitojen oppiminen ja näkemysten laajentaminen vapaa-ajalla.
  • Kontrollin tunne, mahdollisuus päättää vapaa-ajalla mitä, missä ja milloin tekee mitäkin.

Psykologinen irrottautuminen ja rentoutuminen pohjautuvat ponnistelujen ja palautumisen malliin, jonka mukaan palautumista tapahtuu, kun työssä aktivoituvia psykofysiologisia systeemejä ei kuormiteta enää vapaa-ajalla. Mekanismeista kaksi jälkimmäistä pohjautuu voimavarojen säilyttämisteoriaan, jonka mukaan yksilö pyrkii saavuttamaan ja säilyttämään arvostamiaan asioita. Tämän teorian mukaan palautumista tapahtuu kolmella tavalla: uusien voimavarojen hankkimisella, uhattujen voimavarojen turvaamisella sekä menetettyjen voimavarojen palauttamisella.

Hidasta kierroksia

Muuttuneessa työelämässä ja elämässä yleensäkin meidän tulee entistä tietoisemmin huolehtia sekä mielen että kehon riittävästä palautumisesta, sillä ne kulkevat käsikynkkää. Vanhan sanonnan mukaan: ”Kun mieli on väsynyt, väsytä kroppaa. Kun kroppa on väsynyt, väsytä mieltä.” Tiettyyn rajaan asti tässä onkin viisautta. Liikunnalla on kiistatta myönteisiä vaikutuksia palautumiseemme. Toisaalta omaa kehoa ja sen kulloisiakin tarpeita on hyvä kuunnella sopivan herkällä korvalla, kaipaako kroppa juoksua, maltillisempaa kävelyä vai palauttavaa lepoa ja olemista tai ehkä laadukkaampia yöunia.

Ajoittain olisikin hyödyllistä siirtyä tekemisen tilasta olemisen tilaan. Kiireen ja suorittamisen vastapainoksi hyötyisimme pysähtymisestä ja läsnäolon vaalimisesta. Mielemme on kuitenkin usein tämän hetken asemesta askaroimassa tulevia asioita, tekemässä suunnitelmia tai murehtimassa menneitä tapahtumia. Päässämme pyörii vuorokauden aikana peräti 60 000 – 70 000 ajatusta. Oman ajatusmyllyn himmaaminen onkin usein paikallaan voidaksemme vaalia ajattelumme tietoisuutta, kirkkautta ja järkevyyttäkin. Parhaimmillaan riittävä palautuminen antaa meille lisää elinvuosia ja myös elävyyttä niihin.

Aikaa pysähdyksille

Arjessa olisi hyvä vaalia hyödyllisiä pysähtymisen hetkiä, tauotuksia ja siirtymiä. Työyhteisössäkin kannattaisi toisinaan pysähtyä yhdessä tutkailemaan näkymiä, pohtimaan mitä meille ihan oikeasti kuuluu, miten tähän on tultu, mitä on opittu ja tarvitsisimmeko kenties joitakin kehittämistoimia. Kroonistunut etukenomeno ilman suunnantarkistuksia ja avointa arvostavaa keskustelukulttuuria kaventaa vääjäämättä näkö- ja ymmärryskenttäämme ja näivettää niin työyhteisöä kuin sen toimijoitakin – ja se näkyy yleensä ennemmin tai myöhemmin myös viivan alla.

Työyhteisönäkökulmasta myös esimiesten ja ylimmän johdon valmius oman ajattelun ja toiminnan säännölliselle reflektoinnille ja riittävälle henkilökohtaiselle palautumiselle ovat vääjäämättä merkityksellisessä roolissa. Tänä päivänä johdon palautumisen tärkeys sivuutetaan tyystin monissa organisaatioissa.

Jokaisen meistä kannattaisi aika ajoin pysähtyä pohtimaan omia kuulumisiaan: mikä on hyvin, mihin voi olla tyytyväinen, mikä kaikki tukee omaa hyvinvointia ja hyvää palautumista. Entä voisiko tunnistaa jotakin, mikä on tällä hetkellä retuperällä ja kaipaisi muutosta? Voisiko antaa myös itselle luvan olla aidosti ”human-being”, inhimillinen ja myötätuntoinen itseä kohtaan? Vai ovatko kenties suurimmat haasteet kuormituksen vähentämiseksi ja palautumisen edistämiseksi työyhteisötason rakenteiden tukemisessa ja kehittämisessä?

 

Keinoja onnistuneeseen palautumiseen

  • Vaali voimavaratekijöitäsi sekä työssä että vapaalla.
  • Mieti proaktiivisesti, miten voit muuttaa tai korjata tunnistamiasi kuormitustekijöitä.
  • Hae tarvittaessa tukea omalle palautumisellesi esimerkiksi esimieheltä, HR:stä, kollegalta, työterveydestä, työnohjauksesta, personal trainerilta jne.
  • Tauota työpäivääsi (muista kahvi- ja lounastauot).
  • Suunnittele, kalenteroi, priorisoi.
  • Vaali antoisia ihmissuhteita työssä ja työn ulkopuolella.
  • Muista irrottautua työasioista vapaa-ajalla.
  • Kuuntele tietoisesti itseäsi sekä omaa stressitasoasi ja valitse palautumiskeinot sen mukaisesti.
  • Hanki palautumista tukeva mielekäs harrastus.
  • Harrasta itsellesi mieluista liikuntaa.
  • Nuku tarpeeksi.
  • Käytä itsellesi soveltuvia rentoutuskeinoja (esim. mindfulness, luonto, sauna).
  • Suhtaudu itseesi myötätuntoisesti.

Kristiina Lampela on psykologi, työyhteisöjen kehittäjä, työnohjaaja ja kouluttaja, joka toimii omassa yrityksessään Candeo Consulting Oy:ssä. Lue myös Lampelan edelliset kolumnit Joka kuuseen kurkottaa ja Kannonnokalla – työhyvinvoinnin lähteillä sekä häenestä tehty henkilöjuttu Antaumuksellinen työhyvinvoinnin edistäjä. Lisätietoja Lampelasta löydät osoitteesta https://www.facebook.com/www.candeo.fi/.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Sinun mainoksesi tähän?

Tämä mainospaikka on varattu työhön ja hyvinvointiin liittyville lyhyille mainosjutuille. Jos sinulla on lehtemme kohderyhmää kiinnostava mainosjuttu, ota yhteyttä! Lue lisää…

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)