Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Aika ajoin työyhteisöiden kiireitä kesyttäessämme ongelmaksi nousee työlleen omistautunut pomo, joka odottaa itselleen tyypillistä suoritusvimmaa myös työntekijöiltään. Koska ratkaisut on löydettävä käytettävissä olevista keinoista, ei esimiehen vaihtaminen viisaaseen ja karismaattiseen johtajaan tule kysymykseen.

Jos kiireen kesyttäminen olisi peli, ratkaisun löytäminen haasteeseen olisi yksi niitä haukkapaloja, jotka kuuluvat sen vaiheisiin.

On hyvä tiedostaa seuraavat asiat ongelman taustalla:

• Kiireen kokemus on aina subjektiivista.
• Joudumme toimimaan erirytmisten, asenteiltaan ja odotuksiltaan erilaisten ihmisten kanssa.
• Tarve toimia nopeasti ja tehokkaasti yhä monimutkaisemmassa maailmassa tuskin vähenee lähiaikoina.
• Kiihkeässä suorittamisen maailmassa esimiehet harjoittelevat elämään kiireen kanssa kuten muutkin.
• Jokainen meistä vaikuttaa oman yhteisönsä ilmapiiriin.

Jos koet hankalan tilanteen työntekijänä, avainkysymyksiäsi saattavat olla:

• Paljonko on riittävästi?
• Miten voin pitää huolta omista terveistä rajoistani?
• Mikä on todella tärkeää?
• Miten voisin viestiä tarpeistani esimiehelle ja saada tarvitsemaani tukea?

Esimiehen rooli korostuu erityisesti silloin, kun työyhteisö ei yksin pysty kehittämään työtään. Vaikka esimiehet harjoittelevat kanssamme samoja taitoja, heillä on oma mahdollistava roolinsa. Mitään kaiken hyväksi muuttavia taikureita he eivät kuitenkaan ole.

Mitä jos kuvittelisit itsesi hetkeksi esimiehen asemaan? Mitkä ovat hänen avainkysymyksiään? Mikä johtamisessa on hänelle tärkeää? Onko hän enemmän asiantuntija kuin ihmisten johtaja? Mitä hän itse tarvitsee?

Mitä kiire paljastaa?

Olemme siirtymässä yhdessä tekemisen aikaan, jossa osaamista yhdistellään ja uutta luodaan kokeilemalla. Osa vanhoista työn tekemisen malleista ei enää toimi, mutta kellään ei ole valmiita vastauksia uusista paremmin toimivista keinoista. Yhteisten tavoitteiden, arvojen ja pelisääntöjen merkitys korostuu.

Oma asenteemme vaikuttaa merkittävästi siihen, miten sulavasti sujahdamme erilaisen työnteon ja uskomusten maailmaan. Jotkut tuovat työyhteisön ilmapiiriin toiveikkuutta, toiset taas synkentäviä uhkakuvia, jotka vahvistavat pelon ilmapiiriä. Emme voi muuttaa muita kaltaisiksemme. Kiire paljastaa meille läsnäolon ja ihmisenä ihmiselle olemisen merkityksen. Tavallaan kiire on lahja meille ihmisiksi oppimisen yliopistossa. Myös esimiehille.

Kaikkien yhteinen riesa

Esimiestä, työkavereita ja asiakkaita on helppo syyttää omasta kiireestään. Tästä syystä asian puheeksi nostaminen, yhteinen kiireestä puhumisen kieli ja ymmärrys kiireestä ovat tärkeitä. Avoimuus, avainkysymysten esittäminen, erilaisuuden huomioiminen ja dialogin harjoittelu ovat mahdollisuuksia, joihin niin esimies kuin myös työntekijät voivat omassa yhteisössään vaikuttaa.

Esimiehenä toimiminen tässä ajassa on enemmän kumppanuutta kuin pomon rooliin pakenemista. Se on vastuun kantamista ja jakamista. Inspiraatiotulen sytyttämistä ja luottamista. Fokus on siirtynyt enemmän tuloksiin kuin paimentamiseen. Moni asiantuntijasta esimieheksi ylennyt opiskelee johtamisen taitoja työnsä ohessa arjessa. Yhteinen riesa, kiire, voi antaa tähänkin käytännönläheisiä aineksia. Suurten muutosten maailmassa se nostaa pintaan oleellisen: asenteen, jolla työtä tehdään.

Kiireen kesyttäminen on prosessi. Se on asennemuutos, johon motivoidutaan sisältäpäin. Meillä kaikilla on päärooli tässä näytelmässä. Voimme myös syytellä tai yrittää auttaa toisiamme.

Erilaisia näkemyksiä tehokkuudesta

Jotkut meistä ovat niin asiakeskeisiä, etteivät ymmärrä erilaisten ihmisten erilaisia tarpeita tai yhteisön terveitä rajoja. He odottavat ihmisiltä jatkuvaa elastisuutta kasvavaan tehokkuuden vaateeseen. Jos esimies elää omassa tehokkuuden harhan maailmassaan, eivätkä työntekijät koe voivansa vaikuttaa tilanteeseen, työtyytyväisyys laskee.

Ennen kuin ahdistuu tai pakenee paikalta, kannattaa miettiä, millaisia muita keinoja on käytettävissä. Miten kiireestä ja luovista ideoista voisi keskustella syyttämättä ketään? Mitä oivalluksia esimiehen mokkasiineihin astuminen tuotti? Jos tarkastelisit tilannetta enemmän mahdollisuuksien kuin kriittisten lasien kautta, mikä muuttuisi?

Missä kulkevat rajat?

Kehityskeskustelu olisi luonteva tilaisuus nostaa esille huolet jaksamisesta tai tarpeesta kehittää työn vaiheita. Jos ei ole aikaa tehdä kaikkea, mistä voitaisiin luopua? Kenties yhteinen dialogi kiireen kesytyksestä tarjoaisi uusia ideoita kaikkien helpotukseksi. Jokainen meistä ansaitsee hyvän työelämän ja jokaisella tulisi myös olla mahdollisuus nostaa puheeksi itselle tärkeä yhteisöäkin koskeva asia.

Esimiehen kannattaa avata keskustelu terveistä rajoista ja siitä, miten niistä voi huolehtia. Koska kiireen kokemus on aina henkilökohtaista, on vaikea arvioida, missä jonkun toisen terveet rajat kulkevat. Miten sinä pidät huolta jaksamisestasi, on hyvä kysymys itse kullekin. Elämänvaiheet ja sen myötä resurssit muuttuvat. Erilaisuuden hyväksyminen on tarpeen.

Tuoreessa tutkimuksessa akavalaiset uskoivat selviävänsä työelämässä pidempään joustojen, yksilöllisten ratkaisujen ja kiireen vähentämisen avulla. Koska joka neljäs suomalainen työntekijä kokee työskentelevänsä jatkuvasti tiukkojen aikataulujen paineessa, yhteinen pohdinta siitä, mikä on riittävästi, voi helpottaa kaikkia. Voisitko sinä olla oman yhteisösi salainen agentti, joka avaa keskustelun ja mahdollisuuden jakaa hyviä ideoita?

Anja Kulovesi on tietokirjailija ja Kiirenkesytys-konseptin luoja. Lisätietoja Kulovedestä löydät osoitteesta https://www.facebook.com/kiireenkesytys/.

Lue myös Kuloveden edellinen kolumni Kiireenkesyttäjän syysrituaalit.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.