Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ihminen tarvitsee ihmistä, ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla, Tommy Taberman sanoo runossaan. Olen miettinyt viime aikoina paljon pärjäämistä, näyttämistä, yksinäisyyttä ja ihmisyyttä tämän kaiken keskellä. Jotkut pärjäävät tässä, mitä monet pitävät normielämänä, paremmin ja jotkut vähän huonommin.

Olen miettinyt myös sitä miksi meidän kaikkien pitäisi olla niin samanlaisia, kulkea samanlaisia teitä, valita samanlaisia asioita tullaksemme yleisesti hyväksytyiksi? Miksi me kaikki emme voi suvaita erilaisuutta ja nähdä sitä rikkautena?

Uskon että joukkoon kuuluminen luo turvallisuutta. Samankaltaisuus on vaivatonta. On helppo kuvitella, että on oikeassa ja turvassa. Eikö meitä juuri tällä tavalla ohjata? Kuitenkin yhä suurempi osa aikuisiässä olevista ihmisistä alkaa kyseenalaistaa valintojaan aina sielun tasolla asti ja ihmetellä, kuka oikein on.

Ja nuoret sitten. Mikä aiheuttaa sen, että vuoden alusta avattuun, vain nuorille suunnattuun Sekasin-chattiin on viime tammikuusta saakka jonottanut valtava määrä nuoria? Kun chatti avattiin, sinne yritti tammikuussa päästä 10 696 nuorta, josta vain 590 onnistui, ja keskimääräinen jonotusaika oli kolme ja puoli tuntia. Elokuussa keskimääräinen jonotusaika oli vähän päältä tunti ja 8 914 nuoresta 1 475 pääsi keskustelemaan turvallisen aikuisen kanssa. Syyskuun puoliväliin mennessä on käyty 11 640 keskustelua. Nyt resursointia on lisätty. Yleisimmät yhteydenottojen syyt ovat ahdistus, ihmissuhdeongelmat, itsetuhoisuus ja masennus.

Mitä tämä kertoo meidän yhteiskunnastamme? Itse näen sen niin, että ihmisyyden ja ihmisenä toiselle olemisen puute on valtava. Rakkaudettomuus koko tässä pärjäämisen ja näyttämisen kulttuurissa on valtava. Aika ja kohtaaminen ovat kortilla.

Olisiko jo aika herätä, katsoa kanssaihmisiä silmiin ja huomata, että jokaisella sykkii hieno sydän, että erilaiset valinnat ovat sallittuja ja kannustaa kaikkia persoonallisuuteen sekä omien polkujen tutkimiseen. Että ei mentäisi liukuhihnalla, massan mukana, eikä ihannoitaisi sellaista. Ei palkittaisi pelkästään ulkoista menestystä vaan huomattaisiin toisessa pienet tärkeät asiat kuten hyväsydämisyys, ilo, rakkaudellisuus, myötätunto, luovuus, rohkeus ja omaperäisyys.

Minusta ihmisyys on inhimillisyyttä. Ettemme tuomitsisi, pitäisi erilaisuutta kummajaisena ja pitäytyisi mustavalkoisuuksiin tai yhteen totuuteen. Voisimmeko olla rohkeita ja suvaitsevaisia, omien ja toisten valintojen suhteen. Ja vaikeina aikoina ottaa toista kädestä – ihan tulevaisuutemme tähden.

Erja Järvelä on hyvinvointivalmentaja, joka opiskelee luonto- ja ympäristöneuvojaksi. Lisätietoja Järvelästä löydät osoitteesta http://www.mixingnuts.fi/. Lue myös Järvelän aiemmat jutut Luonto elvyttää ja Odotuksista ja kontrollin tarpeesta.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.