Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Työelämässä ja koko ympäröivässä maailmassa kiire sekä vaatimukset ovat kasvaneet ja meiltä odotetaan loputonta suorittamista. Huomaamatta olemme ajautuneet monissa asioissa lähes äärirajoille eikä loppua näy, ennen kuin itse otamme ohjakset käsiimme.

Monenlaiset ääri-ilmiöt korostuvat nykyaikana. Tuntuu, että säntäilemme paikasta toiseen eikä aikakaan tahdo riittää mihinkään. Vaikka meiltä vaaditaan paljon, vaadimme usein myös itse itseltämme liikaa.

– Yksi kuluttava ilmiö on perfektionismi, jossa on kyse perusteettomasta pyrkimyksestä täydelliseen suoritukseen. Perfektionismia on paljon työelämässä, mutta se on levinnyt kovaa vauhtia myös muuhun elämään, kasvatustieteen professori, filosofi Juha T. Hakala sanoo.

Hakala on perehtynyt ääri-ilmiöihin kirjoittamassaan Kohtuuden kirjassa, joka kyseenalaistaa monia nykyelämän asioita.

– Työelämässä perfektionismia esiintyy paljon, vaikka sitä on luultu marginaali-ilmiöksi. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan miehistä lähes puolet ja naisista kolmannes myöntää asettavansa itselleen liiallisia vaatimuksia.

Perfektionismiin liittyy Hakalan mukaan usein pelko siitä, ettei täytä ulkopuolelta annettuja tavoitteita ja odotuksia. Perfektionisti on säälimätön itseään kohtaan ja kuluttaa energiaansa jatkuvasti ilman riittävää palautumista.

– Jokaisella työpaikalla on ainakin yksi henkilö, joka tekee työnsä tinkimättä, viimeisen päälle, johon voi luottaa ja joka ei anna koskaan periksi. Perfektionismin kautta saamme arvostusta ja pääsemme myös pätemään.

Ylilaatu pannaan

Työelämässä täydellisyyden tavoittelussa ollaan menty myös organisaatiotasolla liian pitkälle. Asioita tehdään liian hyvin, vaikka vähempikin riittäisi.

– Laadun tavoittelu on hyvä asia. Mutta ylilaatu on mielestäni työelämän syöpäläinen silloin, kun se esiintyy kritiikittömänä täydellisyyden kaipuuna. Tarkoitan sitä, että joka asiassa pannaan parasta ja hiotaan ja hiotaan, vaikka ei tarvitsisi.

Hakalan mielestä monella alalla on paljon töitä, jotka hoituisivat seiska miinuksen tasolla. Ja huomauttaa, että ei tarkoita hoitotyötä ja pelastustointa tai vastaavanlaisia aloja.

– Kun olen luennoinut aiheesta, on moni tullut sanomaan, kuinka vapauttavaa aiheen esille nostaminen on ollut. On ollut huojentavaa saada ikään kuin lupa tarkastella kriittisesti omaan työtään ja omaa säälimättömyyttään.

Kun ottaa asioita rohkeasti uuteen tarkasteluun, käy läpi tekemättömien töiden pinojaan ja tarkastelee samalla omia ajatusmallejaan ja tottumuksiaan, voi yllättyä, että vähemmälläkin voi selvitä.

– En ole kehottamassa ketään laiskuuteen enkä huolimattomuuteen, vaan erilaiseen työelämän orientaatioon ja tapaan tehdä töitä sekä erilaiseen tapaan nojata omiin vahvuuksiinsa.

Omassa työssään Hakala käyttää priorisointia. Hänen mielestään työt pitää pystyä tekemään työajan puitteissa ja levosta ja palautumisesta tulee itse huolehtia.

– Asiantuntijatyössä on monia asioita, joissa voi pudottaa tasoa ilman, että se on kohtalokasta. Olen itse esimerkiksi jättänyt väliin joitakin kokouksia, jotka arvioin hyödyttömiksi. Näin säästyy aikaa moneen tärkeämpään asiaan.

Tyytymättömyys masentaa

Yksi ilmiö, joka modernissa maailmassamme on Hakalan mukaan hälyttävästi lisääntynyt, on tyytymättömyys. Vertaamme elämäämme työkaverien, ystävien tai naapuriemme elämään. Tyytymättömyys on kapeuttanut ihanteellisen elämän kuvaa.

– Rakennamme identiteettiämme vertaamalla elämäämme vaikkapa sosiaalisen median antamaan ihannekuvaan. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään prototyyppistä ihanne-elämää, johon pitäisi pyrkiä.

Hakala peräänkuuluttaakin rohkeutta irrottautua harhakuvista ja kysyä itseltään, millaista on juuri itsellemme ja läheisillemme sopiva elämä, jossa voimme hyvin. Pakkomielteisen oman elämän kohennusprojektissa on taustalla krooninen tyytymättömyys. Aina pitäisi saada lisää, parempaa ja kauniimpaa.

– Hyvä esimerkki aiheesta on erilaiset ihanteellisen elämän blogit ja vaikkapa sisustuslehdet, joiden on  todettu lisäävän ihmisten tyytymättömyyttä omaan elämäänsä. Moni on huomannut, että oma nuhjuiselta vaikuttava arki ei vastaakaan blogin tai lehden luomaa koti-idylliä.

Tasapainoon päästäkseen tulisi Hakalan mukaan tiedostaa tyytymättömyyttä aiheuttavat mekanismit ja tietoisesti irrottautua niistä. Vaikka naapurilla on kallis urheiluauto ja komeat pihakalusteet, niin itsellä ei tarvitse olla. Meillä voi olla jotain muuta itsellemme arvokasta, vaikkapa koira tai kaunis puutarha.

Kiireen viemää

Kiire lienee yksi nykyajan suurimmista kliseistä. Työelämä on onnistunut tekemään kiireestä muodikkaan ja tavoiteltavan asian. Kiire on myös tehokkaan ihmisen merkki ja siihen liittyvät moniajo ja multitaskaaminen.

– Meille on uskoteltu, että on mahdollista ahtaa yhä enemmän tehtäviä rajattuun aikaan. Ja kaikkein pahinta on, että suuri osa meistä uskoo tähän. Totuus on kuitenkin päinvastainen. Inhimillisen venymiskyvyn rajallisuus tulee aina jossain vaiheessa vastaan, ja sen jälkeen teemme vain sutta ja sekundaa.

Tehostaminenkaan ei näytä onnistuvan, vaikka monenlaisia työtä helpottavia laitteita keksitään. Hakala muistuttaa, mitä seurasi pesukoneen keksimisestä, kun ajateltiin, että käsin pyykkäämisestä säästyvä aika vapautuu itselle.

– Kuinka ollakaan, rupesimme ajattelemaan, että kun kone tekee työn, me pystymme tekemään entistä enemmän muita töitä. Eli tiukensimme odotuksiamme ja standardejamme.

Kiire ja tavoiteorientoitunut elämä on tullut myös arkeen ja vapaa-aikaan. Mittaamme ja koetamme saada aikaan parempia suorituksia niin kotona kuin harrastuksissa.

– Kiireen kulttuuri on niin vahvasti porautunut arkeen, että moni meistä tuntee syyllisyyttä kaikenlaisesta luppoajasta ja vähänkin rauhallisemmasta työajasta.

Tylsyydessä piilee luovuus

Tänä päivänä kenelläkään ei ole joutilasta aikaa, ei edes lapsilla. Kaikki näpräävät älypuhelintaan, jonka käytöllä vähäisetkin tyhjät hetket täytetään. Emme enää kerta kaikkiaan siedä tylsyyttä, vaikka aivomme tarvitsisivat sitä.

– Meiltä on ulosmitattu kaikki ylimääräinen aika. Ikävystyneisyys ei kuitenkaan ole vaarallista, vaan siinä piilee luovuuden itu. Innovatiivisuus syntyy usein siitä, että ihminen pyrkii luontaisesti pois tylsyyden olotilasta.

Tylsyyden yhteys luovuuteen on osoitettu muun muassa kokeellisissa tutkimuksissa, joissa kahdelle ryhmälle annettiin tehtäväksi keksiä mahdollisimman paljon käyttötapoja tyhjille muovipikareille.

– Toisen ryhmän jäsenet olivat rentoja ja hyväntuulisia, kun taas toisen ryhmän jäsenet olivat ikävystyneitä. Yllättäen tylsyyttä kokenut ryhmä onnistui löytämään pikareille paljon enemmän käyttötapoja kuin iloinen ryhmä.

Vuosituhansia ihmisen elämään kuulunut tuleen tuijottelu tai virtaavan veden seuraaminen on unohtunut modernista kulttuuristamme ja elämäntavastamme, vaikka niille olisi paikkansa.

– Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tapahtuisi, jos lakkaisimme pakenemasta aktiivisesti tätä tylsyyden kokemusta ja koettaisimme sietää sitä.

Sivutuotteena onnellisuus

Arvot ja arvostukset muuttuvat sukupolvien saatossa. Kohtuullisuus on käsite, joka muuttuu oman aikakautensa mukaan. Se, mitä me pidämme kohtuullisena, on erilaista kuin mitä vanhempamme tai lapsemme pitävät.

– Meillä on hyvin erilaisia käsityksiä siitä, mikä on kohtuullista ja mitä ilman ei pärjää. Vanhemmat sukupolville kohtuus oli kuin synonyymi sanoille ei liikaa eli pidättäytymistä ylenpalttisuudesta ja turhasta koreudesta. Joillekin kohtuus taas tarkoittaa ei liian vähää.

Kohtuuteen kuuluu Hakalan mielestä se, että uskaltaa elää omannäköistä elämää ja tätä hetkeä. Esimerkiksi hän ottaa purjehtijan filosofian, jossa perille pääsy ei ole keskeistä, vaan jokainen hetki matkalla on päämäärä itsessään.

– Sama koskee onnellisuutta. Onnellisuus ei lopulta olekaan tavoite, vaan sivutuote, joka tulee sitten, kun kaikki muut elämän palikat ovat kohdallaan.

Ilolla Hakala on pannut merkille, että uudet sukupolvet arvostavat työn sisältöä, vapaa-aikaa, ystäviä ja perhettä paljon enemmän kuin hyvää palkkaa ja uraa.

– Itselleni kohtuullisuus merkitsee erilaista orientoitumista työelämään. Siihen liittyy vastuullisuus luonnonvaroista ja ihmisistä ja se, ettemme elä kuin viimeistä päivää.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.