Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Itsensä johtaminen ei ole helppoa. Juutumme helposti perfektionistiseen ajatteluun ja yksityiskohtien hiomiseen. Parhaimpaan lopputulokseen pääsemme kuitenkin ottamalla huomioon kokonaiskuvan – käytännön asioita unohtamatta.

Itsensä johtaminen nykyajan kaoottisessa maailmassa, jossa meiltä edellytetään täydellistä suoritusta niin töissä kuin kotonakin, on äärettömän vaativaa. Suurimman tuskan aiheuttaa se, ettemme pysty vastaamaan meille asetettuihin odotuksiin.

– Moni yrittää ponnistella kovemmin ja ottaa itsestään enemmän tehoja irti. Tämä ei kuitenkaan pitkän päälle auta, sillä jaksamisen rajat tulevat vastaan. Sen sijaan meidän tulisi vaihtaa omia ajattelu- ja toimintatapojamme, yrittäjä ja kirjailija JP Jakonen sanoo.

JP Jakonen on toiminut yrittäjänä seitsemän vuotta valmentaen johtajia ja yrittäjiä ja kirjoittanut itsensä johtamisesta sekä johtamisesta useita kirjoja.

– Monesti emme pääse asioissa liikkeelle, mikä turhauttaa. Tällöin voi olla kyse siitä, ettemme edes halua lähteä liikkeelle, sillä meiltä puuttuu motivaatio. Loppujen lopuksi onnistumisen ja epäonnistumisen erona on vain se, että onnistuja tietää, mitä haluaa ja toteuttaa sen, Jakonen toteaa.

Alku aina hankala

Työn aloitus onkin monille se vaikein vaihe. Keksimme helposti kaikenlaisia verukkeita, joiden varjolla viivyttelemme. Yksinkertainen neuvo vaikkapa raportin kirjoittamiseen, on istua alas ja ryhtyä hommiin.

– Neuvon noudattaminen voi olla tosi vaikeaa. Jos on heikkoluonteinen, kannattaa käyttää kaikki mahdolliset temput, jolla saa itsensä työn alkuun. Itselleen voi luvata erilaisia palkintoja, kuten vaikkapa karkkipussin tai herkkuleivoksen tunnin istumisen päätteeksi.

Jakonen itse kertoo käyttävänsä kelloa, jonka laittaa soimaan kolmen vartin päähän. Tämän avulla hän on saanut tehtyä itselleen vastenmieliset, mutta pakolliset työt vauhdikkaammin.

– Rima kannattaa laittaa niin alas kuin mahdollista. Usein syy siihen, miksi emme saa asioita aikaiseksi tai tavoitteita saavutettua on siinä, että katsomme koko kakkua, kun pitäisi katsoa vain pientä palaa kerrallaan.

Usein toteutuu myös vanha sanonta: työ tekijäänsä kiittää. Kun työn alkuun pääsee, sen valmistuminen itsessään on paras palkinto.

Toinen asia, joka turhauttaa etenkin asiantuntijatyössä, on töiden näkymättömyys. Vaikka koko päivän on tehnyt kovasti töitä, tuntuu illalla, ettei ole saanut mitään aikaiseksi.

– Yksinkertaisella ruudukolla voi tehdä työstä paljon konkreettisempaa, mitattavampaa ja miellyttävämpää. Se auttaa myös kakun paloittelussa. Esimerkiksi projektin vaiheet voi tehdä taulukoksi, jonka ruutuja raksii sitä mukaan kun etenee tehtävissään, Jakonen ehdottaa.

Taulukkoperiaatetta voi soveltaa mihin tahansa asiaan, jonka kehitystä haluaa seurata. Taulukko näyttää armottomasti, missä mennään suhteessa omaan päämäärään.

– Ruudukko muuttaa työn näkyväksi ja kannustaa meitä, emmekä enää tunne olevamme näkymättömän työn uhreja.

Keskity oleelliseen

Asioiden parissa voi nysvätä loputtomasti, mutta se on turhauttavaa, jos projektissa pitäisi edistyä. Nysväysrajan ylittäminen vaatii Jakosen mukaan jatkuvaa työtä, mutta sen yläpuolella ihminen toimii parhaiten.

– Nysväysrajan ylittäminen edellyttää ennen kaikkea aloittamista, paikalle ilmestymistä, äkkinäisiä spurtteja ja sitkeää sitoutumista päämäärään. Jos toimimme nysväysrajan alapuolella, emme koskaan saa projektiamme valmiiksi saati saavuta unelmiamme.

Oleelliseen keskittyminen sen sijaan on kyky, jota nykyajan työelämässä tarvitaan ja joka tuottaa tulosta. Oleelliset asiat kannattaa tehdä myös näkyväksi.

– Oman ajankäyttöni on mullistanut yksinkertainen paperilappu-systeemi. Kirjoitan 10 x 10 senttimetrin paperilapulle tulevan päivän kolme tärkeintä tehtävääni. Vedän niiden alle viivan ja kirjoitan sen alle kaikki nysvättävät asiat, jotka kerkiää tehdä myöhemminkin, Jakonen kertoo.

Epäoleellisiin asioihin on helppo langeta, mutta lapulle kirjoitetut asiat toimivat muistutuksena ja auttavat priorisoimaan.

– Jos tulee kiusaus tehdä jotain ihan muuta asiaa, niin pitää katsoa, onko asia listalla viivan alla vai yllä ja palata järjestykseen. Samaan tapaan voi tehdä itselleen myös viikoittaisen lukujärjestyksen.

Töpseli irti ajoissa

Työnteossa pitää osata myös vetää rajat. Kun päivän työt on tehty, on aika lopettaa hommat. Monella asiantuntijatyötä tekevällä on kuitenkin tapana tuoda töitä kotiin.

– Usein luullaan, että on tehokkaampaa tehdä työtä enemmän ja pidempään. Jos lähtee sille linjalle, tehtäviä tulee aina vain lisää, eikä niistä pääse koskaan eroon.

Jakonen toteaakin, että vaatii suurta rohkeutta jättää töitä tekemättä. Tosiasia kuitenkin on, että pitkään jatkuessaan loputon työnteko johtaa krooniseen stressiin ja uupumiseen.

– On tärkeää opetella vetämään töpseli irti päivittäin ja tehdä selkeä raja työn ja vapaa-ajan välille. Se vaatii lujaa päätöstä, josta ei kannata lipsua.

Keinoiksi Jakonen ehdottaa muun muassa läppärin jättämistä työpaikalle ja puhelimen sulkemista tai työasioihin ja sähköposteihin vastaamatta jättämistä tietyn kellonajan jälkeen.

– Itselleen voi myös kehittää oman työstä irtautumisen rituaalin. Sellainen voi olla vaikkapa tehtyjen töiden läpikäyminen työpäivän päätteeksi. Jos on kirjannut paperille päivän tärkeimmät tehtävät, jotka on ehtinyt ruksia, voi käydä listan läpi ja heittää paperin roskikseen.

Toinen hyvä siirtymäriitti on kirjata seuraavan päivän tehtävät valmiiksi paperille. Samalla saa mielessä pyörivät ajatukset rauhoittumaan, eivätkä tulevan päivän työt pomppaa mieleen kummittelemaan aamuyön tunteina.

Harrastus tuo tasapainoa

Nykypäivänä työ on liiankin keskeisellä sijalla elämässämme, eikä muille elämänalueille jää tarpeeksi aikaa. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus, joka tarvitsee myös henkistä kasvua ja harrastuksia.

– Harrastukset ovat usein laiminlyöty elämänalue, joka on hukkunut ruuhkavuosiin ja työkiireeseen. Kun olemme koko ajan vain lapsiamme, vanhenevia vanhempiamme, asiakkaita, työnantajaa tai alaisiamme varten, meillä ei ole hengähdystaukoa eikä ilmareikiä elämässämme.

Parasta, mitä jokainen voi tehdä oman hyvinvointinsa ja jaksamisensa eteen on Jakosen mukaan harrastuksen hankkiminen. Sen iloa tuova vaikutus on parasta vastalääkettä myös liialliselle työnteolle.

– Harrastus on purkautumiskanava, joka estää meitä uupumusta. Jos haluamme olla tasapainossa, meillä on suorastaan velvollisuus tehdä asioita, jotka ovat pelkästään itseämme varten.

Jakonen jakaa harrastukset aktiivisiin ja passiivisiin. Aktiivisia harrastuksia ovat itse tuottamiamme, kuten pianonsoitto, käsityöt ja kirjoittaminen, ja passiivisia harrastuksia esimerkiksi musiikin kuuntelu ja kirjojen lukeminen. Molemmille on paikkansa.

– Itse harrastan bändissä soittamista, romaanien lukemista ja elokuvien katselua. Huomaan helposti, kuinka joudun ylivireystilaan, kun touhuan liikaa soittamisen kanssa. Silloin siirryn tietoisesti passiiviseen harrastuksen eli lukemisen pariin.

Kaikki alkaa muutoksesta

Oli sitten kyse työstä tai vapaa-ajasta, tapamme istuvat tiukassa. Jos haluamme pyrkiä kohti parempaa elämää, se vaatii muutosta. Ensimmäinen askel henkilökohtaisessa muutoksessa onkin Jakosen mukaan nähdä itsensä tuomitsematta.

– Usein tuomitsemme itsemme ja yritämme väkivaltaisesti muuttaa tapojamme tekemällä erilaisia temppuja tai omaksumalla uusia tekniikoita. Muutoksen ydin on nähdä ensin oma toimintansa objektiivisesti ja sen jälkeen pohtia uudenlainen tapa toimia.

Jakonen puhuu myös termistä avainmuutos. Se on jotain, joka toteutuessaan vaikuttaa moniin muihin asioihin. Sen avulla asiat alkavat avautua.

– Meillä jokaisella on oma, henkilökohtainen ja monta asiaa kerralla ratkaiseva avainmuutos. Yleensä tunnistamme sen, mutta välttelemme sen toteuttamista, sillä se on vaativaa.

Oman avainmuutoksena Jakonen oivalsi muutama vuosi sitten, kun hän päätti omaksua tavan herätä aikaisin. Muutos oli Jakoselle todella vaikea, sillä hän ei ollut aamuihminen.

– Kun onnistuinkin aikaisessa heräämisessä, huomasin, että se vaikutti elämäni joka alueelle. Olin aktiivisempi ja sain enemmän asioita aikaan. Avainmuutos sai minut keskittymään oleellisiin perusasioihin.

Muutosta tehtäessä kannattaa edetä vähitellen ja pienin, tasaisin askelin. Toivotusta lopputuloksesta voi tehdä vaikka asiaa symboloivan, inspiroivan kuvan tai kortin.

– Olen kirjoittanut itseäni kannustavan lauseen arkistokortille, jonka näen joka päivä ja se muistuttaa minua, jos olen lipsumassa polulta pois. Muutoksen onnistumisen huomaa siinä vaiheessa, kun se on siirtynyt elämäntavaksi.

Käytä energiasi viisaasti

• Aloita päiväsi hiljaisella hetkellä
  Varaa itsellesi omaa aikaa puoli tuntia aikaa ennen pakollisia aamuaskareitasi. Lue kohottavaa kirjallisuutta, tee päivän suunnitelma tai istu hiljaa mietiskellen.
• Laita munakello soimaan 90 minuutin päähän
  Tämä tehokas ja yksinkertainen tapa vapauttaa luovuutesi, mutta samalla rajoittaa sitä hyvällä tavalla.
• Tiedosta, milloin tehorajasi on ylittynyt
  Tehomme alkaa hiipua noin puolentoista tunnin työrupeaman jälkeen. Tämän jälkeen työskentely ei enää ole hyödyllistä eikä tuottavaa. Silloin on aika pitää tauko!
• Kun lepäät, lepää aidosti
  Tee jotain, joka irrottaa sinut täysin työstäsi. Lue kirjaa, juo kuppi kahvia, pelaa peliä tai tee mitä tahansa, mikä vie sinut pois tietokoneen tai työpöydän äärestä.
• Kirjoita päivän työt realistiseen työlistaan
  Älä ahda liikaa tehtäviä samaan päivään. Listaa 2 – 3 tärkeintä A-luokan työtä. Loput B-luokan työt voit jättää odottamaan.

Kaikkea ei tarvitse omaksua kerralla. Kokeile yhtä vinkkiä viikossa ja vertaa tuota päivää normaaliin päivääsi. Huomaatko eroa? Omaksu itsellesi toimivin vinkki.

Lähde: JP Jakonen, Stressivapaa johtaja, Viisas Elämä 2016

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.