Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Jokin aika sitten Olli-Pekka Heinonen* kirjoitti osuvasti siitä, miten esimies tekee meistä tyhmemmän. Luin tekstin mielenkiinnolla useampaan kertaan ja jäin pohtimaan esimiehen valtavaa vastuuta jokaisena päivänä, jokaisena hetkenä ja jokaisessa työyhteisössä.

Johtaminen on jokapäiväistä työtä. On oppaita siitä mitä pitäisi tehdä ja on ohjeita millainen pitäisi olla. Käytännössä jokainen hetki ihmisten kanssa on ainutlaatuinen, jokainen kohtaaminen on mahdollisuus ja samalla uhka. Uhka siitä, että toinen taantuu Olli-Pekka Heinosen kuvaamalle tasolle ja lakkaa ajattelemasta itse. Miten tässä niin voi käydä? Kyse ei voi olla siitä, että ihmiset aidosti lakkaisivat ajattelemasta itsenäisesti, kun he avaavat työpaikan oven. Ei voi eikä saa olla niin, että samalla hetkellä ihmisestä tulee vain sokea käskyläinen, joka toteuttaa vain ja ainoastaan esimiehen hänelle yhtä sokeasti vyöryttämiä asioita.

Lauman johtaja ohjaa ja suojaa

Jokaisella yrityksellä on omat arvot, oma päämäärä ja oma visio sekä strategia. En muista, että yhdenkään yrityksen arvot olisivat sellaiset, että pidetään mahdollisimman pitkä lounastauko, unohdetaan ajatella itse, pyritään maksimoimaan oma hyöty ja olemaan mahdollisimman laiskoja ja ollaan työpaikalla vain palkan takia. Päinvastoin, tiedän yrityksiä, joilla on todella hienoja arvoja ja joiden toteuttaminen arjessa aidosti lisää kaikkien hyvinvointia, niin työntekijöiden, asiakkaiden kuin johtajankin. Missä kohdin tämä ketju katkeaa ja meistä tulee no, outoja, kuten Olli-Pekka Heinonen kirjoittaa?

Otan esimerkkinä omat yritykseni arvot. Ne ovat ihmisläheisyys, vastuullisuus ja yhdessä menestyminen. Kaikki hienoja sanoja, jos ne jäävät sille tasolle. Tässä kohdin johtajalla on suurin vastuu saada sanat toteutumaan arjessa, joka päivä. Johtaja näyttää omalla esimerkillään, miten näitä asioita toteutetaan käytännössä. Joka päivä tapahtuu asioita, joiden vuoksi joudutaan tekemään erilaisia ratkaisuja. Ne tulevat yllättäen ja odottamatta. Ne eivät lue vuosisuunnitelmassa eivätkä viikkotasollekaan palastelluissa yhteisön toiminta-agendassa, eikä niitä voi etukäteen tietää. Tällöin mitataan se, kuka uskaltaa tuoda ideat esille, kuka pystyy toimimaan ja ratkaisemaan asioita siinäkin pelossa, että ne menevät pieleen. Voisiko jotain tehdä paremmin ja tehokkaammin, kuka uskaltaa kyseenalaistaa ja tuoda esille rakentavalla tavalla sen, miten ja mitä voisi tehdä.

Johtajan vaikutus on tällöin se ratkaiseva tekijä. Johtaja on se, joka näyttää, että on sallittua olla oma itsensä. Hän uskaltaa myös itse olla oma itsensä silläkin uhalla, että osoittaa, ettei tiedä kaikkea, ettei osaa kaikkea eikä myöskään pysty itse yksin aina löytämään parasta mahdollista ratkaisua. Kun esimies itse elää arvojen mukaan, on ihmisläheinen, kantaa vastuuta ja iloitsee yhdessä menestymisestä ja auttaa jokaista menestymään omana itsenään, on luotu puitteet sille, että työntekijät uskaltavat ajatella itse senkin jälkeen, kun avaavat työpaikan oven.

Luottamus tuo uskallusta

Suomalaisia johdetaan edestä. Se ei tarkoita, että jokaisessa hetkessä pitää olla läsnä ja juoksemassa kovempaa kuin muut. Se tarkoittaa sitä, että jokainen henkilö on kohdattu, jokaisen kanssa on aidosti käyty läpi, mitä kukin toivoo, mitä tämä haluaa, mihin pystyy ja luotu jokaiselle oma polku, jota kulkea työelämän pyörteissä. Se tarkoittaa sitä, että kun asioita tapahtuu, uskalletaan miettiä mitä tehdä ja myös tehdä ne asiat. Jos menee pieleen, se kohdataan yhdessä, korjataan ja jatketaan entistä viisaampina eteenpäin. Vastuu kannetaan yhdessä, kukaan ei ole yksin sattumusten kanssa. Johtaja on vierellä, rinnalla tukemassa ja kulkemassa läpi myrskyjen ja iloitsemassa mukana, kun on siihen aihetta.

Hienoimmatkaan arvot, visio tai strategia ei itsekseen ylimmän johdon sanomana valu tekemiseksi. Se tapahtuu yhdessä työyhteisön kanssa asioita työstäen. Siten, että jokainen saa sanoa sanottavansa, tulla kuulluksi, arvostetuksi. Johtaja uskaltaa ja haluaa kehittyä yhdessä porukan kanssa, olla ihminen ja antaa tilaa ajatuksille. Johtaja seisoo vierellä niin onnistumisissa kuin kömmähdyksissä ja osoittaa sen arjessa olemalla läsnä, vaikka aina ei fyysisesti paikalla olisikaan. Turvallisuuden aura kantaa kyllä, vaikka fyysinen läsnäolo ei tänä päivänä ole edes kaikissa yhteisöissä mahdollista. Tällöin myös johtaja uskaltaa tehdä kömmähdyksiä ja virheitä sekä myöntää ne, korjata virheet, pyytää anteeksi ja luottaa, että silti jatketaan yhdessä eteenpäin, vieläkin vahvempana ja yhteinen luottamus tallella.

Näillä eväillä johtaja saa toiset loistamaan, ja samalla hän loistaa itse. Kukaan ei yksin pärjää. Johtaja johtaa joukkojaan omalla persoonallaan, ihan niinkuin tekijät tekevät työtään olemalla oma itsensä. Johtaja on se, joka näyttää suunnan, osoittaa, että on ok olla omanlaisensa ja ajatella. Aivoja ei pidä jättää narikkaan. Sen sijaan lomilta palatessa niitä on taas mahdollisuus käyttää aktiivisesti, iloisena ja varmana siitä, että ajatuksiamme kuunnellaan, arvostetaan ja niitä halutaan.

*) Linkki Olli-Pekka Heinosen artikkeliin: https://ls24.fi/artikkelit/esimies-tekee-sinusta-tyhmemman

Anna-Maija Kuosmanen on aktiivinen hyvän johtajuuden puolestapuhuja. Kuosmanen on työskennellyt pitkään pankkialalla lukuisissa eri tehtävissä ja on nyt virkavapaalla OP-pankin konttorinjohtajan tehtävistä. Lue myös Kuosmasesta aiemmin kirjoitettu henkilökuva Pankkimaailman monitaituri.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.