HENKILÖKUVA

Mainos
TEKSTI MARJA KASANEN KUVAT A-M KUOSMANEN | 14.6.2017 | KOLLEGA.FI
Pankkimaailman monitaituri

Pitkän pankkiuran tehnyt Anna-Maija Kuosmanen työskentelee konttorinjohtajana OP-pankissa. Alalle aikoinaan sattumalta joutunut Kuosmanen on muutaman kerran yrittänyt vaihtaa alaa, mutta palannut aina hyvillä mielin takaisin pankkimaailman pyörteisiin.

Anna-Maija Kuosmanen on aina pitänyt uuden oppimisesta. Pankkiuransa aikana hän on ehtinyt opetella kaikki konttorin tehtävät sekä oppinut myynnin, markkinoinnin ja johtamiset taidot. Uransa alussa Kuosmanen kuitenkin työskenteli kymmenen vuotta sihteerinä, ennen kuin siirtyi itsenäisempiin tehtäviin.

Anna-Maija Kuosmanen on pitkän linjan pankkilainen, jota innostaa uusien asioiden oppiminen.

– Menin Sihteeriopistoon julkishallinnon linjalle vuonna 1986. Valitsin opiston, sillä siellä sai monipuolisen kielikoulutuksen. Sattuma vei minut pankkiuralle jo opiskeluaikanani.

Sihteeriopiston opintoihin kuului pakollinen puolen vuoden harjoittelu, joka Kuosmasen oli tarkoitus suorittaa Valtiovarainministeriössä. Siellä sattuneen kömmähdyksen vuoksi paikkaa ei oltukaan budjetoitu ja Kuosmanen vaihtoi lennossa Postipankin harjoittelupaikkaan – mikä osoittautuikin onnenpotkuksi.

– Viihdyin Postipankissa hyvin. Valmistuin jouluna 1988 ja jatkoin työskentelyä pankissa peräti kymmenen vuoden ajan. Sitten päätin kokeilla siipiäni ABB:llä.

ABB:llä Kuosmanen työskenteli ulkomaan osaston osastosihteerinä ja hänen työnkuvansa oli hyvin itsenäinen. Siellä Kuosmaselle syttyi palo laajentaa osaamistaan ja tehtävänkuvaansa.

– Olin vähän päältä kaksikymppinen ja minulla oli valtava halu oppia asioita. Hyppäsin välillä yrittäjäksikin, sillä juoksin siihen aikaan kilpaa ja toimme yhtiökumppanini kanssa maahan urheiluvaatteita.

Työtä ja opiskelua

Vuonna 1992 Kuosmanen jätti yrittäjyyden ja palasi takaisin Postipankkiin. Hän pääsi Trading Centeriin, josta varsin pian eteni johdon sihteeriksi.

– Olin silloin määräaikainen ja yhtäkkiä minut pyydettiin ylimmän johdon kerrokseen. Siihen aikaan Seppo Lindblom oli pääjohtajana. Oli hienoa päästä nuorena niin mielenkiintoisiin tehtäviin.

Kuosmanen kehuu silloisia esimiehiään Eetu Tuomista sekä johtokunnan jäsenenä toiminutta Matti Inhaa. Molemmat antoivat Kuosmaselle vastuuta ja hän sai työskennellä varsin itsenäisesti viestinnän parissa.

– Inha otti minut mukaan isoihin aluekokouksiin ja pääsin laajentamaan osaamistani. Myöhemmin siirryin uuteen perustettavaan markkinointiyksikköön, jossa opin jälleen paljon uutta.

Työn ohessa Kuosmanen aloitti vuonna 1998 täydennysopinnot Haaga-Heliassa. Opiskelu osui hyvään ajankohtaan, sillä seuraavana vuonna Kuosmanen muutti Englantiin miehensä työn vuoksi.

– Sain esikoiseni vuonna 1999 ja lähdin heti sen jälkeen pojan kanssa Englantiin. Siellä pääsin paikallisiin yliopistoihin ja suoritin opintojani. Tein myös opinnäytetyöni englanniksi. Se käsitteli kivijalkapankkien ja nettipankkien kilpailuasetelmaa.

Kaiken kaikkiaan Kuosmaset viettivät Englannissa neljä vuotta ja tänä aikana perhe kasvoi vielä kahdella pojalla.

– Kun nuorin poikani syntyi vuonna 2003, pidin rauhassa äitiysloman. Tänä aikana muutimme takaisin Suomeen. Viimeistelin sen jälkeen opintoni ja vuonna 2005 palasin työelämään.

Konttorityö kutsuu

Kuosmanen haki silloiseen Sampo-pankkiin ja pääsi konsernin markkinointiosastolle. Siellä hän vastasi oman alueensa konttoreiden ja nettipankin markkinoinnista.

– Se oli mielenkiintoista aikaa, sillä verkkopankki teki vahvasti tuloaan. Sain jälleen kerran oppia työssäni tosi paljon.

Mökillä Kuosmasella riittää pihatöitä tehtäväksi.

Työpäivät olivat kuitenkin pitkiä ja lasten koulunkäynnin vuoksi Kuosmanen halusi tehdä lyhyempää päivää. Hän hakeutui Kampin konttoriin ja alkoi työskennellä puolipäiväisenä työntekijänä.

– Työluokitukseni ja palkkani putosivat, mutta en välittänyt siitä. Ajattelin, että jos opin ja pärjään, niin saanhan ne myöhemmin nostettua. Perhe meni työn edelle.

Lyhyen päivän tekeminen onnistui kuitenkin vain vähän aikaa, sillä työt kaikesta huolimatta lisääntyivät ja veivät mukanaan. Kuosmanen palkkasi kotiin iltapäivähoitajia ja siirtyi suosiolla tekemään täyttä päivää.

– Siihen aikoihin olin täyttämässä neljäkymmentä ja aloin miettiä, mitä oikein haluan tehdä elämässäni. Olin käynyt läpi kaikki konttorin tehtävät kassasta sijoitukseen ja rahoitukseen. Mielessäni oli alanvaihto, sillä halusin kokeilla joitain uutta.

Tilaisuus tarjoutui, kun eräs Kuosmasen postipankin aikainen esimies oli juuri perustanut uuden konsulttiyrityksen. Hän soitti Kuosmaselle ja alkoi houkutella tätä firmaansa töihin.

– Ensin vastustelin lasteni takia, mutta sitten ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Niin aloitin uudessa työssäni vuoden 2007 alussa.

Paluu pankkiin

Työ konsulttitoimistossa oli mielenkiintoista ja monipuolista, mutta töitä tehtiin yötä päivää. Kuosmanen tuskin ehti käydä kääntymässä kotonaan myöhään iltaisin, ja lapset alkoivat reagoida äitinsä ainaiseen työntekoon.

Jousiammuntaa Kuosmanen harrastaa keskimmäisen poikansa kanssa.

– Yhtälö näytti mahdottomalta. En ehtinyt olla lasten kanssa tarpeeksi ja työasiat tulivat kotiin. Vuoden työskenneltyäni irtisanouduin tehtävästä.

Heti tämän jälkeen, tammikuussa 2008 Danske Bankin Kampin konttorinjohtaja soitti Kuosmaselle ja tarjosi hänelle töitä konttorista. Kuosmanen palasi pankkiin ja sopi aluksi viiden tunnin päivästä.

– Pystyin tekemään lyhyempää päivää vain muutaman kuukauden, kunnes siirryin täyspäiväiseen työntekoon. Työskentelin aluksi rahoitus- ja sijoitusasiantuntijana. Vuonna 2010 minut nimitettiin asiakasjohtajaksi ja toimin konttorin kakkosjohtajana.

Vuonna 2012 Kuosmanen aloitti Hakanimen konttorin konttorinjohtajana. Vähän myöhemmin Danske Bank lopetti konttorin ja Kuosmanen siirtyi Leppävaaraan vetämään isoa alueyksikköä yhdessä toisen johtajan kanssa.

– Siinä vaiheessa koin, että minun polkuni Danske Bankin osalta on nyt käyty. Hain OP-pankkiin ja minut valittiin Tapiolan konttorinjohtajaksi vuonna 2013. Siellä vastasin sijoituspuolesta ja palvelusta.

Puolentoista vuoden työrupeaman jälkeen OP:ssa käytiin yt-neuvottelut, joiden päätyttyä Kuosmanen nimitettiin Aleksin konttorinjohtajaksi.

Omassa elementissä

Pankkimaailmassa Kuosmanen tuntee olevansa kuin kotonaan. Erityisen ylpeä hän on siitä, että on työskennellyt kaikissa konttorin tehtävissä ja tuntee pankin toiminnan läpikotaisin.

– Nautin työstäni, sillä se on niin monipuolista. Konttorinjohtajan tehtävässä vastaa ihan kaikesta ja oppii koko ajan uutta.

Työssään Kuosmanen on tekemisissä niin asiakkaiden kuin alaistensa kanssa. Vaikka konttorilla on tarkat puolivuotis- ja vuosisuunnitelmat, päivät eivät välttämättä aina mene suunnitelmien mukaan.

– Koskaan aamulla ei tiedä, mitä tuleman pitää, sillä päivät poikkeavat paljon toisistaan. Minun tehtävänäni onkin löytää asioissa se punainen lanka ja pitää suunta.

Aleksin konttori on Suomen suurimpia ja siellä työskentelee 26 henkilöä. Tärkeimpänä tehtävänään Kuosmanen on aina pitänyt työntekijöiden kannustamista ja ihmisten vahvuuksien löytämistä.

– Innostavinta on saada porukka puhaltaman yhteen hiileen asiakkaan hyväksi. Ihmisten innostaminen on sekä ihanaa että todella haastavaa. Se vaatii täydellisen luottamuksen ja arvostuksen, muuten homma ei toimi.

Tällä haavaa Kuosmanen on tehtävästään virkavapaalla, sillä perheen nuorimmainen poika sairastui viime vuonna vakavasti.

– Esimieheni, alaiseni ja kaikki tuttuni ovat tukeneet minua todella paljon. Ilman heidän vilpitöntä tukeaan en olisi jaksanut näin hyvin. Minulle on sanottu, että minulla olisi aina työpaikka pankissa. Tämä on lohduttava ajatus, vaikka mikään ei ole varmaa eikä kukaan tiedä tulevasta.

Virkavapaataan Kuosmanen aikoo jatkaa niin kauan kuin pojan tilanne sitä vaatii.

Yhteenhitsautunut perhe

Kuosmasen perheeseen kuuluu aviomies ja kolme poikaa. Oma jaksaminen ja hyvinvointi lähtevät Kuosmasen mukaan siitä, että näkee asiat kokonaisuuksina ja pystyy perustelemaan, miksi asiat tapahtuvat ja miten ne hoidetaan.

Entisenä kilpaurheilijana Kuosmanen tykkää koetella rajojaan.

– Nuorimmaisen sairaus kuuluu ei voi mitään -kategoriaan, eikä sitä pysty perustelemaan. Mutta asioita voi silti hoitaa. Meidän perheemme on hyvin tiivis ja liikumme paljon yhdessä. Ystävät ja läheiset ovat myös meille hyvin tärkeitä.

Kuosmanen on liikunnallinen ihminen ja aiemmin hän juoksi maratoneja kilpaa. Nyt nivelrikko estää juoksemisen, mutta muita lajeja on löytynyt tilalle.

– Olen intohimoinen cross trainingin harrastaja. Omien rajojen ravistelu ja uuden oppiminen on yhäkin hieno juttu, eikä kehittyminen koskaan lopu. Keskimmäisen poikani kanssa aloitin vuosi sitten jousiammunnan harrastamisen.

Kuosmanen on myös ollut aktiivisesti mukana poikien harrastuksissa jalkapallon ja koripallon parissa. Nyt perheessä odotetaan vanhimman pojan paluuta Amerikasta hänen vaihto-oppilasvuotensa päättyessä.

Tulevaisuus on vielä hämärän peitossa, mutta Kuosmanen unelmoi, että nuorin kuntoutuu ja perhe pääsisi taas normaalin arkeen.

– Omalta kohdaltani toivon, että saan jatkuvasti kehittää itseäni ja löydän lisää haasteita työelämässä. Lisäksi haluan pysyä innolla mukana kaikessa mielenkiintoisessa muutoksessa, sillä muutos on ainoa pysyvä asia.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Sinun mainoksesi tähän?

Tämä mainospaikka on varattu työhön ja hyvinvointiin liittyville lyhyille mainosjutuille. Jos sinulla on lehtemme kohderyhmää kiinnostava mainosjuttu, ota yhteyttä! Lue lisää…

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)