Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Jokainen meistä on kohdannut työpaikallaan tilanteen, jossa esimies, alainen tai työkaveri on sanonut jotain, joka tuntuu loukkaavalta ja epämiellyttävältä. Loukkaannumme, kun meitä tai meille tärkeää arvoa tai ihmistä kohdellaan väärin. Usein tilanne tulee eteen niin yllättäen, ettemme ole millään tavalla varautuneet siihen ja vasta päiviä myöhemmin tajuamme, miten meidän olisi pitänyt reagoida.

Luin äskettäin Mikko-Pekka Heikkisen artikkelin keskustelemaan oppimisesta Helsingin Sanomista. Hän siteerasi professori Osmo A. Wiion ensimmäistä viestinnän lakia “Yleensä viestintä epäonnistuu, paitsi sattumalta”. Tämä on hyvä ohje, sillä huomattavassa osassa loukkaavaksi koetuista kommenteista – ja tarkoitan tässä tahattomia kommentteja – joita ihmiset toisilleen työpaikalla sanovat, on kyse väärinymmärryksestä, ei ilkeydestä tai tietoisesta toisen loukkaamisesta. Siksi tärkeintä on aina varmistaa, tarkoittiko toinen osapuoli kommentillaan sitä, miten me sen ymmärsimme, sillä väärinymmärryksen mahdollisuus on suuri.

Tutkijat ovat tehneet huomion, että usein se, miten ihmiset arvioivat toimivansa tällaisessa tilanteessa, poikkeaa suuresti siitä, miten he todellisuudessa toimivat. Alan tutkimuksista löytyykin tietoa, jota hyödyntämällä on mahdollista selvitä loukkauksista paremmin joutuessaan niiden kohteeksi.

Maltti on valttia

Ensimmäinen sääntö on, ettei kannata provosoitua. Loukkaus voi satuttaa ja suututtaa niin paljon, että menetämme malttimme ja puolustaudumme hyökkäämällä. Tunteiden hillintä kannattaa, sillä jos ne saavat vallan, menetämme oman valtamme ja luovutamme sen toiselle. Loukkaaja voi myös vastata vähättelemällä koko asiaa: “Nyt ylireagoit. Sehän oli vain vitsi” tai ärsyyntymällä: “Mistä sinä minua syytät?” Näin huomio siirtyy pois loukkaajan teosta, loukkauksesta ja loukkaajasta tuleekin uhri. On löydettävä keino, jolla huomio kiinnittyy loukkaukseen ja sen käsittelyyn, pois henkilöistä. Maltin menettämisessä on sekin ikävä puoli, että jälkeenpäin se yleensä harmittaa.

Jos onnistumme itsehillinnässä, meille jää kaksi vaihtoehtoa: jättää asia sikseen ja unohtaa se tai puolustautua. Se, kumman vaihtoehdoista valitsemme, riippuu aina tilanteesta ja henkilöistä. Asiantuntijoilla on molempiin tilanteisiin ohjeita, jotka voivat auttaa.

Mikäli päätämme olla reagoimatta loukkaukseen, kannattaa miettiä millaisen viestin loukkaajalle lähetämme. Hyväksymällä hänen käytöksensä annamme loukkaajalle luvan tehdä niin uudestaan.

Jos kuitenkin päätämme jättää reagoimatta ja olemme hiljaa, meidän on ratkaistava, mitä teemme tunteille, joita loukkaus väistämättä nostaa pintaan. Tunteet on tunnistettava ja vaikkei anteeksi pyyntöä kaikissa tilanteissa loukkaajalta saisikaan, anteeksi antaminen on vapauttavaa, sillä se poistaa kostonhalun, katkeruuden ja uhriutumisen.

Puolusta arvojasi ja suojaa loukkaamattomuuttasi

Loukkaukseen reagointi vaatii aina harkitsemaan seurauksia, jotka voivat joskus olla jopa niin pelottavia, että estävät puolustautumisen. Aina on myös otettava huomioon, että kyseessä saattoi olla huono vitsi eikä halu loukata. Tutkimukset kuitenkin tukevat näkemystä, että loukkaavaan käyttäytymiseen kannattaa puuttua heti ja oikealla tavalla, sillä se voi muuttaa loukkaajan käyttäytymisen. Useinhan ihmiset eivät edes ymmärrä loukanneensa toista henkilöä, ennenkuin henkilö ottaa asian puheeksi.

Mikäli päätämme puolustautua, on muistettava, että se haastaa loukkaajan. Tällöin kannattaa miettiä, miten henkilö yleensä reagoi, kun joutuu haasteen eteen. Onko hän itsevarma ja harkitseva tietäen selviävänsä voittajana. Mikäli näin on, hän pyrkii sitkeästi todistamaan, että loukattu on käsittänyt koko asian väärin tai loukkaantuu turhasta.

Puolustautumista tukee myös se tosiasia, että mikäli loukkaus oli tahallista, todennäköisyys sen jatkumiselle on suuri. Silloin se muuttuu kiusaamiseksi ja henkiseksi väkivallaksi. Useat kiusaamistapaukset työpaikoilla kehittyvät tällaisen prosessin kautta. Tilanteen ajautuminen tähän pisteeseen voidaan estää vain puuttumalla siihen mahdollisimman aikaisin ja selvittämällä se.

Aito vuoropuhelu ihmisten välillä käynnistyy vain silloin, kun molemmilla osapuolilla on halu kuunnella ja sen kautta pyrkiä paremmin ymmärtämään toisiaan. Mikko-Pekka Heikkinen toteaakin kirjoituksensa lopuksi: “Meidän täytyy taas opetella keskustelemaan.” Tähän voi yhtyä vain utelias, kuunteleva ja avoin ihminen, joka rakentaa sillan toiseen ihmiseen ja haluaa ymmärtää häntä.

1. Mieti mitä loukkaaja haluaa saavuttaa
   Oliko kommentti vain osoitus huonosta arviointikyvystä tai heitosta, vallankäytöstä vai pelkästä ilkeydestä? Mieti miksi huomautus tai mielipide loukkasi sinua. Oliko se edes tarkoitettu sinulle vai satuitko vain paikalle väärään aikaan?
2. Ajattele ennen kuin reagoit
   Otatko asian esille heti vai olisiko viisainta ottaa aikalisä ja palata asiaan myöhemmin. Aseta rajat ja vaadi asian käsittelyä rauhassa ja yksityisesti, mikäli loukkaus tapahtuu julkisesti toisten läsnäollessa. “Tämä ei ole oikea hetki eikä paikka keskustella tästä. En pysty enkä halua käsitellä asiaa juuri nyt, palataan tähän myöhemmin.”
3. Älä tulkitse
   Ole utelias ja ota selvää, mitä henkilö kommentillaan tarkoitti. Näin avaat keskustelun, joka mahdollistaa vuoropuhelun. Kysy suoraan: “En ole aivan varma ymmärränkö, mitä kommentillasi tarkoitit, voisitko selittää minulle tarkemmin?” tai “Olet maininnut asian nyt useamman kerran, voisimmeko keskustella siitä kaikessa rauhassa”.
4. Kerro tunteistasi
   Kerro, miltä loukkaus tuntui. Rakentava keskustelun avaus voisi olla esimerkiksi: ”Tiedän, ettei se ollut tarkoituksesi, mutta kommenttisi loukkasi minua.”
5. Etsi tukea
   Jos esimies tai työkaverisi loukkaa sinua, juttele asiasta muiden työkavereittesi kanssa. Ovatko toiset kohdanneet samanlaista käyttäytymistä ja mitä he siitä ajattelevat. Keskustelkaa myös työyhteisön pelisäännöistä ja siitä, miten työkavereita tulisi kohdella. Mikäli tämäkään ei auta, ota yhteyttä esimieheesi tai, mikäli hän on loukkaaja, henkilöstöhallintoon tai työterveyshuoltoon.
6. Älä mene mukaan
   Älä naura tai yhdy toisten nauruun. Vaikenemalla ja siirtymällä toiseen asiaan voit lähettää voimakkaan viestin toisille ja loukkaajalle. Voit myös aina sanoa, että kommentti ei mielestäsi ollut ollenkaan hauska.
7. Jos itse loukkaat
   Jos itse huomaat loukkaavasi toista, nopein tapa jättää asia taakseen on katua ja pyytää anteeksi.
8. Ilman sarvia ja hampaita
   Oikein esitetyn, perustellun kritiikin ei tulisi johtaa loukkaantumiseen.

Riitta Helekoski toimii kouluttajana, työyhteisökehittäjänä, organisaatiopsykologina, mentorina ja työyhteisösovittelijana yhdistellen kaikkia taitojaan. Helekosken tavoittaa osoitteesta riitta@sovitaan.fi. Lue myös Helekosken edelliset kolumnit Virheistä oppii ja Eettisen vaiston varassa.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.