Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Yksi elämäni vaikeimmista oppiläksyistä on ollut kontrollista irti päästäminen. Olen tehnyt sen eteen paljon töitä ja koen jo päässeeni aika pitkälle. Olen uskaltanut päästää irti monesta asiasta, kuten palkkatyöstä, ja tehdä itselleni tärkeitä valintoja. Mantrani on ollut, että kun ei tiedä, mitä on tapahtumassa, niin kaikki on mahdollista. Se ei kuitenkaan ole aina helppoa, sillä tietämättömyyden tuska pilkahtaa esiin ajoittain ja huomaan kipuilevani kontrolloinnin kanssa.

Muistan kuinka nuorena minusta oli aivan sietämätöntä olla kotona paikoillani, kun kaikki tuntui tapahtuvan jossain ulkopuolella. Siitä on kauan. Sittemmin vuosien varrella olen onnistunut rakentamaan oman sisäisen maailmani siten, että suurin piirtein kaikki tapahtuu ”täällä” ja välillä vain päätän osallistua johonkin, joka on ulkopuolella – ja sitäkin yhä harvemmin ja kriittisemmin, huomaan.

Nyt tämä hassu tunne osallistumattomuudesta nousi, kun jouduin luopumaan jokakeväisestä reissustani Pyhätunturille, jota pidän toisena kotinani. Oli henkisesti vaikeata hypätä tyhjän päälle, kun ei ollutkaan valmista ohjelmaa. Melkein ahdistuin.

Kun tuo aika sitten koitti ja olin täällä etelässä kotonani, mukavia asioita alkoi ilmestyä joka päivä elämääni. Esimerkiksi kutsu ystävien luo ja avantouinti naapurin kanssa. Jouduin jopa jättämään väliin jotain ohjelmaa, kun sitä oli niin runsaasti. Tässä kohtaa lienee syytä kertoa, että olen kotona lähes aina, joten se ei ole minulle akkujen lataamista. Mutta huomasin viihtyväni kotona niin hyvin puuhastellessani pieniä juttuja, ettei minun tarvinnut lähteä edes pikkuvisiitille bileisiin.

Tämä oli taas oiva muistutus siitä, mistä itse puhun usein ja mihin haluan aktiivisesti uskoa: elämä vie, isossa ja pienessä. Kaikki mikä tapahtuu, on merkityksellistä juuri sellaisena kuin se näyttäytyy. On turha räpistellä tunteineen asioita vastaan ja jossitella, että kunpa olisi niin tai näin. Kun jotain tapahtuu, se on jostain syystä niin tarkoitettu. Lienen olevani jonkinsorttinen fatalisti.

Opin vuosia sitten ystävältäni ja henkiseltä opettajaltani tärkeän asian odotuksista. En voinut käsittää miten hän pystyi odottamaan jotain asiaa superinnokkaana, mutta olemaan sen kummemmin välittämättä, jos asia ei toteutunutkaan. Muistan melkeinpä kiistelleeni asiasta ja sanoneeni, että eikö ihminen saa odottaa hienoja asioita ja olla pettynyt, jos ne eivät toteudu. Myöhemmin olen ymmärtänyt että odottaa voi, mutta toiveisiin ei kannata kiinnittyä tai ripustaa niihin omaa hyvänolontunnettaan ja mielenrauhaansa. Olen myös pohtinut, että odotuksista tulee helposti vaateita, esimerkiksi parisuhteessa.

Pohjimmiltaanhan irti päästämisessä on kyse kyvystä elää juuri tässä hetkessä. Joskus vaikeina aikoina olen kirjoittanut joka päivä ylös asioita, joista olin kiitollinen sillä hetkellä. Se on erinomainen tapa huomata, että kaikkien ajatusten ja odotusten takana on juuri tämä hetki. Joskus se on vähän kiven alla, mutta takaan, että se löytyy.

Haastankin sinut aktiivisesti pohtimaan hyviä asioita ja listaamaan iltaisin viikon ajan kolme asiaa, joista olet kiitollinen! Asiat voivat olla isoja tai ihan pikkuruisia. Kokeile, millaisen tunteen se sinulle tuo!

Lisätietoa hyvinvointivalmentaja Erja Järvelästä löydät osoitteesta http://www.mixingnuts.fi/. Lue myös Järvelän aiemmat jutut Hyviä vai huonoja uutisia? sekä Houkuttelevat parkkipaikat onnistumisen tien varrella.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.