Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Nappasin itselleni vuosia sitten uusia mahdollisuuksia avartavan lauseen, jota hyödynnän edelleen. Idea on lähtöisin Steven Hawkinsilta. Kun hän kohtaa uuden ja oudon ongelman tai opiskelijan esittämän visaisen kysymyksen, hän aloittaa sanoilla: Jos tähän olisi olemassa kolme ratkaisua… ja jatkaa sitten kertomalla, mitä ne voisivat olla – ehkä itsekin epätietoisena siitä, miten vastaus etenee. Tämä on kuin käynnistyspainike aivojen luoville apujoukoille, jotka alkavat heti etsiä kolmea kätkettyä vaihtoehtoa.

Olen jakanut ideaa edelleen ja se näyttää toimivan. Joskus on tuntunut vähän jännittävältä yleisön edessä puhujana luottaa siihen, että löytää jotain järkevää sanottavaa heittäytyessään leikkiin. Mutta haasteen voi heittää myös kuulijoille ja kysyä heiltä, mitä vaihtoehtoja heille tulee mieleen. Kun taustalla on luottamus siihen, että aina on olemassa luovia ratkaisuja, fokus siirtyy vastausten puutteesta uusiin vaihtoehtoihin. Tätä blogia kirjoittaessani tartuin hyväksi havaittuun ideaan aloittamalla lauseella: Jos olisi kolme parasta ohjetta, jotka olen elämässäni löytänyt, mitä ne olisivat…

1. Asenteella on ratkaiseva merkitys

Olin aiemmin taitava kriitikko. Näin salamannopeasti epäkohdat. Harmittelin sitä, mikä vielä puuttui tai oli huonosti tehty. Jos haluaa elää elämänsä loistavana kriitikkona, maailma tarjoaa siihen rajattomat mahdollisuudet. Palapelistä puuttuu aina joku pala.

En muista, mikä oli se käännekohta, jossa päätin kokeilla kriitikon taitojani etsimällä mahdollisuuksia epäkohtien sijaan. Näkökulman muutos ei tapahdu helposti eikä hetkessä, mutta sillä on valtava merkitys oman hyvän elämän rakennusaineena. Maailma tarjoilee myös hyvien vaihtoehtojen ja uusien mahdollisuuksien etsijälle rajattomasti aineksia. Kriitikon tarkkojen silmälasien linssit on vaihdettava havaitsemaan valoa varjojen sijaan. Se ei tarkoita sitä, että kieltää tosiasioita.

Tarinassa, jossa me kaikki rakennamme tulevaisuutta, ensimmäinen vaihe on nähdä se, mitä emme enää halua. Sen jälkeen on aika siirtää fokus parempiin vaihtoehtoihin. Jos vimmainen suorittamisen kulttuuri vie kaikki voimavaramme, mistä on aika luopua? Mitä voimme tehdä toisin? Jokainen meistä tekee yksilölliset ratkaisunsa, mutta voimme pohtia vaihtoehtoja myös yhdessä. Jos olisi kolme parempaa tapaa toimia, mitä ne voisivat olla? Jos olisi kolme loistavaa esimerkkiä, ketkä tulisivat mieleesi? Voitsitko oppia heiltä jotain?

2. Irti päästämisen taito tekee tilaa uudelle

Toinen omista suurista opinpaikoistani on ollut kyky irrottaa ote huonoksi osoittautuneista vanhoista uskomuksista tai eilisen loistavista ideoista, jotka eivät enää istu tähän päivään. Sinnikkäänä härkänä olen usein yrittänyt puskea vaikka läpi sananlaskun harmaan kiven, sen kovan peruskallion, jota meillä Suomessa riittää. Kuinka paljon aikaa onkaan mennyt siihen, että yrittää yrittämästä päästyään, vaikka asia ei tunnu lainkaan etenevän.

Voimme yhtä hyvin jäädä kiinni eilisen toimintamalleihin kuin huolestumisen ansaankin. Paras vaihtoehto silloin, kun asiat eivät ota sujuakseen, ei ole huolestuminen. Se, etteivät hommat suju, tarjoaa tilaisuuden oivaltaa jotain uutta. Ehkä on aika ottaa lomaa tehottomasta puskemisesta ja tehdä jotain ihan muuta. Vapauttaa itsensä väkisin vääntämisestä. Jos olisi kolme muuta vaihtoehtoa, mitä ne voisivat olla?

3. Tämä hetki on ainoa todellisuus

Ehkä kaikkein haasteellisin läksy etsiessäni hyvän elämän tasapainoa kiihkeän suorittamisen maailmassa, on ollut itseni palauttaminen meneillään olevan hetkeen. Yhä uudelleen ja uudelleen. Kiihkeästi tulevaisuuteen kurkottajalle on tyypillistä elää yhtä aikaa tässä ja seuraavassa hetkessä. Käytännössä se tarkoittaa, ettei täysi huomio ole kummassakaan. Joku toinen voi elää mieluummin menneisyydessä, mutta se ei houkuttele minua kovinkaan usein.

Nyt-hetkeen paluuta täytyy harjoitella päivittäin. Elämänvoima ja tulevaisuuden rakennusainekset ovat kaikki tarjolla vain nyt. Edellinen ja seuraava ovat himmeitä heijastuksia, eikä niitä voi komentaa. Valinnat, joista kaikki muu on seurausta, tehdään tässä ja nyt. Silloin kun seikkailen yhtä aikaa tässä ja huomisessa, energiani valuu kumpaankin. Kun onnistun tuomaan koko huomioni meneillään olevaan, tekemiseni ja kohtaamiseni sujuvat paremmin. Olen hereillä ja energisempi. Huomaan enemmän, voin tunnistaa paremmin tunnelmia ja ilmassa olevia tarpeita.

Parhaimmillaan saatan kuulla intuition, oman sisäisen viisauteni, herkän äänen. Sen viisaat vihjeet eivät koskaan ole johtaneet harhapoluille, mutta useimmiten suoritan niin tohkeissani seuraavia hankkeitani, että viestit jäävät kuulematta. Samoin voin helposti ohittaa kohtaamieni ihmisten sanattomat viestit. Niiden kuuleminen voisi rikastuttaa kanssakäymistä ja helpottaa yhdessä tekemistä.

Kiireettömyyskin löytyy paremmin, kun ei yritä elää mennyttä, tulevaa ja ainoaa todellisuutta yhtäaikaa. Kun päästän irti kiireestä, löydän inspiroivamman elämän.

Mitkä ovat sinun kolme parasta ohjettasi etsiessäsi hyvän elämän tasapainoa?

Anja Kulovesi on tietokirjailija ja Kiirenkesytys-konseptin luoja. Lisätietoja Kulovedestä löydät osoitteesta https://www.facebook.com/kiireenkesytys/.

Lue myös Kuloveden edelliset kolumnit Kiire – kirous vai lahja? sekä  Vähemmän kiirettä, enemmän….

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.