Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ihmiset ovat aina kiinnostaneet Jaana Topparia, joka toimii suorahakukonsulttina omassa yrityksessään. Arkeologin ammatista nuorena haaveillut Toppari aloitti uransa pankkimaailmassa ja löysi toistakymmentä vuotta sitten oman alansa kapeaan sektoriin erikoistuneena headhunterina.

Oikeustieteitä opiskellut Jaana Toppari halusi jo pienenä juristiksi. Esikuvana hänellä oli 70-luvun lopun amerikkalainen tv-sarja Rikas mies, köyhä mies, jossa Peter Straussin näyttelemän rikkaan miehen apuna oli kaunis juristinainen.

– Sarjassa rikas mies ja hänen tyylikäs juristinsa matkustelivat paljon ja tekivät yrityskauppoja. Ajattelin, että tuollaiseen hommaan minä haluan, Jaana Toppari kertoo lapsuudenhaaveestaan.

80-luvun alussa Toppari pyrki ja pääsi oikeustieteelliseen, mutta jo ensimmäisenä opiskelupäivänään hän havaitsi, että lain opiskelu ei ollut hänen juttunsa. Toppari kuitenkin jatkoi opiskeluaan ja mieltyi etenkin oikeushistoriaan ja oikeusfilosofiaan.

– Olen aina tykännyt historiasta ja latinasta, jota myös opiskelin yliopistolla. Olen lukenut kaiken mahdollisen Julius Caesarin ajan Roomasta. Jos sydämeni olisi saanut valita, minusta olisi tullut arkeologi.

Opintojen ohessa Toppari meni töihin Lakikirjatoimitukseen, jossa hän illat pitkät naputteli lakikirjaa senaikaiseen järjestelmään. Kesälomilla hän työskenteli Postipankissa.

– Lakikirjatoimituksesta siirryin 80-luvun lopulla silloiseen Valtion tietokonekeskukseen kouluttamaan lakimiehiä, asianajajia ja valtionhallinnon virkamiehiä sähköisen lakikirjan Finlexin käytössä.

Toppari ehti työskennellä VTTK:lla muutaman vuoden, kunnes eräänä päivänä törmäsi tavaratalossa entiseen työkaveriinsa Postipankin kesätyöajoilta. Tämä kertoi avoimesta äityslomasijaisuudesta pankin luottoyksikössä, jota Toppari päätti hakea – ja sai paikan.

Pankkimaailma kutsuu

Toppari aloitti antolainausyksikön jaospäällikkönä vuonna 1990 ja siitä alkoi lähes kymmenen vuotta kestänyt ura pankissa. Vuosikymmeneen sisältyi moni pankkimaailmaa järisyttänyt tapahtuma.

– Etenin osastopäälliköksi ja vastasin Postipankin yksityishenkilöiden luotonannosta, ohjeistuksesta ja keskitetystä luotonannosta. Työskentelin tehtävässä useamman vuoden, kunnes jäin äitiyslomalle.

Äitiyslomalta palattuaan Toppari työskenteli vähän aikaa pankin business controlling -yksikössä, kunnes siirtyi yrityspankin puolelle rakentamaan luottoriskienhallintajärjestelmää ja kouluttamaan sen käytössä pankin henkilöstöä Lontoota myöten.

Pankkimaailmassa kuohui koko ajan. Kun rahamarkkinat vapautuivat, lainananto kasvoi ja rahamarkkinat kuumenivat. Pankeilla oli vaikeuksia saada jälleenrahoitusta.

– Olin mukana hankkeessa, jossa asuntolainoja alettiin arvopaperistamaan. Vierailimme Lontoossa, New Yorkissa, Hartfordissa, Bostonissa ja Chicagossa esittelemässä arvopaperistettua asuntolainapottia kansainvälisille sijoittajille.

Hanke jäi kuitenkin harjoitukseksi, sillä rahahanat Suomessa aukesivat. Kun Toppari palasi Suomeen, säästöpankit olivat kaatuneet ja ne jaettiin muiden pankkien kesken.

– Olin Postipankin ohjauskeskuksessa miettimässä, miten kaatuneet pankit otetaan vastaan. Se oli valtava operaatio. Ja sen jälkeen tuli hirveä lama.

Koska Toppari vastasi yksityishenkilöiden luotonannosta, hän joutui myrskyn silmään. Asiakkaat, jotka eivät saaneet konttoreista vastakaikua, soittivat hänelle.

– Pariin kuukauteen en tehnyt muuta kuin vastasin aamusta iltaan puhelimeen ja rauhoittelin ihmisiä. Se oli raskasta aikaa.

Oma ala löytyy

90-luvun lopulla Toppari alkoi katsella ympärilleen, sillä hän oli nähnyt pankkimaailmassa kaiken haluamansa.

– Sitten näin ison kotimaisen suorahakufirman ilmoituksen lehdessä. Yritys haki researcheriä. En ollut aiemmin kuullut puhuttavankaan sellaisesta ammatista. Päätin kokeilla ja hain tehtävää.

Lokakuussa 1998 Toppari aloitti tutkijana suorahakuyrityksessä. Hän oppi, miten tutkimustoiminta tapahtuu ja miten ehdokkaat kaivetaan esille. Omasta takaa hänellä oli isojen organisaatioiden tuntemus, laaja kokemus järjestelmistä ja kirjoitustaito, jota hän oli hionut jo nuoruudesta lähtien.

– Researcherina työskentely oli erittäin hyvä kokemus. Jos olisin mennyt suoraan konsultiksi, en olisi nähnyt suorahaun koko prosessia alusta loppuun. Vajaan vuoden päästä aloittamisestani minulle tarjottiin konsultin paikkaa.

Toppari piti työstään ja tunsi löytäneensä oman alansa. Hän nautti erityisesti siitä, että sai olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Toppari työskenteli talossa kuusi vuotta, kunnes päätti perustaa yrityksen.

– Perustin kollegani kanssa suorahakuyrityksen vuonna 2004. Silloin oli hyvä taloudellinen aika ja rekrytoinnit vetivät. Sain yrityksen heti lentoon.

Toppari jatkoi yhteisyritystä vuoteen 2010 saakka, kunnes kokeili vähän aikaa osakkuutta kansainvälisessä suorahakuketjussa. Lopulta hän päätyi yksinyrittäjäksi, voidakseen toteuttaa omia ideoitaan vapaasti.

Kaikki omissa käsissä

Omassa yrityksessään Toppari on keskittynyt pääasiassa taloushallinnon sekä kiinteistösijoittamisen asiantuntija- ja johtotason hakuihin. Sen lisäksi hän hoitaa myös jonkin verran henkilöstö- sekä lakialan vaativia hakuja.

– Toimin kapealla alueella, koska olen kerännyt itselleni vuosien varrella tietokannan näillä aloilla toimivista ihmisistä. Seuraan jatkuvasti, mitä ympäristössä tapahtuu.

Toimeksianto alkaa sillä, että asiakas kertoo, millaista ihmistä tarvitaan ja määrittelee Topparin kanssa, millaista osaamista hakijalta vaaditaan.

– Sen perusteella lähden etsimään sopivia ihmisiä ja otan heihin yhteyttä. Jos henkilö kiinnostuu, tapaan hänet.

Tärkeintä Topparille on se, että hakijan motivaatio on aito. Siksi Toppari kysyykin ensimmäiseksi, voiko henkilö ajatella työpaikan vaihtoa, ennen kuin esittelee tehtävän.

– Jos motivaatio on kohdallaan, käymme läpi tulevan tehtävän, henkilön oman uratarinan ja elämäntilanteen sekä mietimme, olisiko tämä oikea paikka hänelle.

Hakijoita Toppari etsii tehtävää kohti 3 – 4 henkilöä minimissään, jotta toimeksiantajalla on valinnanvaraa. Kun sopivat henkilöt on haastateltu, Toppari esittelee CV:t toimeksiantajalle, joka yleensä haluaa tavata kaikki hakijat.

– Tapaan toimeksiantajan kanssa kaikki hakijat uudelleen, ja itse istun taustalla tarkkailemassa synkkaavatko kemiat.

Kun toimeksiantaja on tehnyt valintansa, Topparin työ on tehty. Tyypillisesti prosessi kestää kuukaudesta kahteen kuukauteen.

Työtä kohtuudella

Topparilla on oma toimisto Helsingin Pohjoisrannassa, jossa hän työskentelee ja ottaa vastaan asiakkaat ja haastateltavat. Ensimmäiset haastattelut Toppari aloittaa kello 8.30 ja työpäivä päättyy yleensä viiden maissa.

– Olen pitänyt aika tiukan linjan siinä, että en tee haastatteluita aikaisin aamulla tai myöhään illalla, sillä silloin saisin istua toimistolla koko ajan. Päivää kohti otan korkeintaan kolme haastattelua.

Haastattelut vievät aikaa tunnista puoleentoista. Toisinaan Toppari pitää raportinkirjoituspäiviä ja tekee tutkimustyötä.

– Yleensä hakuja on menossa päällekkäin, eli teen kaikkea lomittain. Kiireisimmät sesonkiajat ovat helmikuusta juhannukseen ja elokuun puolivälistä loppusyksyyn.

Suorahakujen lisäksi Toppari on halunnut auttaa myös työnhakijoita. Toimittuaan pitkään alalla häntä alkoi harmittaa nähdessään osaavien ja hyvien hakijoiden pilaavan mahdollisuutensa pienillä, mutta ratkaisevilla asioilla.

– Ne ovat asioita, jotka jokainen pystyy oppimaan. Tämän vuoksi tein pari vuotta sitten työhakuvalmennuksen verkkokurssit, joiden avulla ihmiset voivat edistää työnhakutaitojaan.

Toppari lanseerasi vuoden 2015 lopulla kolme työnhakuun liittyvää kurssia, jotka on tarkoitettu yli viisikymppisille, vastavalmistuneille ja työpaikanvaihtajille.

– Etenkin yli viisikymppisillä on huono tilanne, vaikka he ovat hyviä ja päteviä ihmisiä. He tarvitsevat myös eniten neuvoja, sillä edellisen paikan hakemisesta voi olla aikaa. Kilpailu on todella kovaa ja paras esiintyjä vie useimmiten paikan.

Puutarhanhoitoa ja maantieajoa

Topparille oma jaksaminen on tärkeää ja sen vuoksi hän ei työskentele myöhään. Oman firman perustamisesta lähtien hän on myös pitänyt joka toisen perjantain vapaata.

– Meillä on vapaa-ajan asunto Keski-Suomessa ja ajan sinne joka toinen torstai kesäaikaan. Saatan tehdä siellä kirjoitustöitä, mutta useimmiten uppoudun puutarhatöihin, sillä ne vievät ajatukset muualle.

Puutarhanhoidon lisäksi Toppari harrastaa käsitöitä. Useimmiten hän neuloo, mutta innostuu välillä myös ompelemaan.

Liikunnallisista lajeista kävely ja vesijuoksu ovat Topparin suosikkeja ja vesielementti on hänelle tärkeä. Myös lukeminen on Topparin mielipuuhaa ja hänen ongelmanaan onkin se, että kirjoja kasaantuu yöpöydälle vähän liikaakin.

– Minulla on useimmiten 5 – 7 kirjaa kesken. Yleensä otan lukuun kirjan, joka sopii senhetkiseen tunnelmaan. Bisneskirjoja en lue, vaan mieluummin kauno- tai historiallista kirjallisuutta.

Yksi Topparin lempiharrastuksista on matkustaminen. Keväisin hän suuntaa mieluusti Englannissa pidettäville Chelsea Flower Show -messuille. Lomalla taasen puoleensa vetävät maantiet.

– Rakastan road tripejä. Tykkäämme perheen kanssa ajella autolla pitkiä matkoja. Olemme kolunneet Yhdysvaltojen itärannikon ja Kalifornian sekä ajelleet myös Euroopassa. Minusta on kiva olla joka päivä eri paikassa.

Toppari pitää työstään eikä haaveile eläkepäivistä. Sen sijaan hän miettii, miten voisi kehittää bisnestään sellaiseksi, että voisi tehdä sitä mahdollisimman pitkään.

– Siitä lähtien kun ryhdyin yrittäjäksi, en ole halunnut ajatella jääväni eläkkeelle. Ainoa haaveeni on, että voisin tehdä työtä paikasta riippumatta, vaikka ulkomailta käsin.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.