Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Laita kätesi nyrkkiin ja purista sormia kohti kämmentä. Huomaa ja tarkkaile hetken aikaa, miltä jännitys käden alueen lihaksissa tuntuu. Sitten avaa nyrkki ja anna sormien rentoutua.

Yksi meditaatio-opettajistani havainnollisti irti päästämisen ja takertumisen (tai pyrkimisen ja sinnittelyn) eroa nyrkin puristamisella ja rentouttamisella. Miltä tuntuu päästää irti? Miltä tuntuu avata nyrkki, rentouttaa jännittyneet sormet ja kämmen?

Samanlaista on päästää irti siitä tavasta, tavoitteesta, työstä, ihmissuhteesta tai muusta asiasta, joka rasittaa meitä. Jonka on ehkä olettanut tai odottanut muuttuvan tai jota on yrittänyt muuttaa. Siltä tuntuu luopua pinnistelystä, sinnittelystä, liiasta yrittämisestä ja pyrkimisestä.

Silti päästä irti -neuvon noudattaminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. On helpompaa jatkaa samaa kuin muuttaa suuntaa. Elämme usein ennemmin toivossa kuin teemme toimia toiveiden toteutumiseksi. Sinnittelemme uuvuttavassa työssä, koska kohta ehkä helpottaa. Ajattelemme, että sanoissaan ilkeä läheinen vielä muuttuu. Tai että itse muuttuisimme. Yritämme muuttaa sellaista, mikä ei pysty muuttumaan.

Irti päästäminen on vaikeaa ja sinnittely arkea, kunnes todella huomaa miltä itsestä tuntuu. Ja ymmärtää oman vastuunsa elämästään. Tämän sisäistäminen on ainakin itselläni ollut aaltomaista yrityksen ja erehdyksen vuorottelua.

Hyväksyminen on irti päästämisen kaveri. Ennen kuin voi päästää irti, pitää hyväksyä nykytilanne, mikä se sitten onkin. Pitää huomata tunteensa ja tarpeensa eikä enää yrittää muuttua toiseksi tai muuttaa sitä mitä ei voi muuttaa. Luovun odotuksesta olla jotain muuta kuin olen. Luovun epärealistisista odotuksista muita kohtaan.

Jos olen vankkarakenteinen, päästän irti tavoitteestani olla luuviulu. Jos olen herkkä, päästän irti tavoitteestani kestää ihmisten pahansuovat kommentit ilmekään värähtämättä. Jos tavoite, jonka eteen tein töitä valtavasti tuottaa nykyään enemmän tuskaa kuin iloa, jätän sen taakseni. Hyväksyn, sallin, annan olla.

Hyväksymisen lisäksi joskus pitää selkeästi kieltäytyä tai laittaa raja. Sanoa ei. Ein sanominen vaatii meiltä harjoittelua, sillä haluamme miellyttää, olla tunnollisia ja ehkäistä pettymyksiä. Mutta kun pääsee vauhtiin omien tunteidensa kuuntelussa, ein sanomisesta voi saada melkoiset kiksit. Osasin kieltäytyä tästäkin asiasta! Olin terveellä tavalla itsekäs.

Hyväksymisessä ja ein sanomisessa auttaa tutkiva ja tarkkaileva asenne. Kuuntelen ja ihmettelen tilannetta kuin ulkopuolinen neutraali tarkkailija. Mitä ajatuksia se herättää? Miltä tilanne tuntuu kehossa? Millainen toiminta tai toimimattomuus olisi nyt oikea ratkaisu?

Irti päästämistä voi harkita yksinkertaisella harjoituksella: Sulje silmäsi ja rentoudu hetki hengityksen rytmiä seuraten. Tunne sinulle ajankohtaiseen tilanteeseen tai tavoitteeseen jääminen ja sinnittely oikeassa kädessäsi ja irti päästäminen, lähteminen vasemmassa. On kyse sitten kuluttavasta vastuutehtävästä, tylsästä koulutuksesta tai raskaasta ihmissuhteesta. Miltä oikea käsi tuntuu, miltä vasen? Kumpi on parempi ratkaisu?

Vuosi pimenee ja lähestyy loppuaan. Mitä sinä voisit hyväksyä itsessäsi ja elämäntilanteessasi tänään? Ja mistä haluaisit jo päästää irti?

Sanna Iranta on flamencoa opettava meditaatio-ohjaaja ja sosiologi, joka työskentelee päätoimisesti suunnittelutehtävissä ja sivutoimisesti yrityksessään Hidastamossa, www.hidastamo.fi. Lue myös Irannan aiemmin kirjoittama Opi lepäämään tekemisessä -kolumni.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.