Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Yksinkertainen kysymys, mutta vastaus ei olekaan aina yhtä yksinkertainen. Vastaus riippuu usein siitä, keneltä kysyy. Työpaikalla on jo sisäänrakennettuna selkeät ajatukset siitä, mitä miltäkin osastolta tai henkilöltä odotetaan, mutta ei aina.

Projektipäällikön työ on tyypillisesti sellainen, että siihen voidaan liittää minkälaisia odotuksia tahansa. Riippuu täysin toimialasta ja alan projektien luonteesta, yrityksen aiemmasta projektihistoriasta ja tuulensuunnasta, mistä kaikesta yritys olettaa projektipäällikön kantavan huolta ja vastuuta. Mitä pidempi ja selkeämpi projektihistoria yrityksellä on, sen paremmin asiat ovat yleensä hallinnassa. Mutta poikkeuksiakin löytyy, kuten voimme Länsimetron toiminnasta nähdä.

Projektit ovat ainutkertaisia. Niiden tavoitteet on yleensä tarkasti asetettu ja ne on aikataulutettu. Mikä on tilanne, kun tehdään työtä samassa tiimissä päivästä toiseen? Ehkä ajatus odotusten selkeyttämisestä ja yhteisten tavoitteiden asettamisesta koetaan liian yksinkertaisena, liian itsestään selvänä ja sen takia asia voidaan jättää kokonaan huomioimatta. Ajatellaan, että kun asia on minulle selvä, sen on pakko olla selvä myös kaikille muille ympärilläni. Tätä tapahtuu tietysti kotona, perhe- ja parisuhteissa paljon, mutta myös työpaikalla voidaan kuvitella tiimin tietävän, mitkä ovat odotukset työn tuloksien suhteen.

Esimies on perinteisesti ollut se, joka määrittelee tavoitteet, vastuut ja velvoitteet, usein sen mukaan, miten johto on ne määritellyt. Tulossa ovat kuitenkin muodikkaat, ilman esimiestä toimivat itseohjautuvat tiimit. Miten niissä asiat ratkotaan? Miten keskustellaan asiasta, joka toisten mielestä on aivan turhanpäiväinen ja toisten mielestä päivänpolttava? Trendikkäissä uusissa yrityksissä tämäntyyppisistä asioista ei tarvitse keskustella ollenkaan, vaan tieto on ilmeisesti jollain tavalla jo jokaisen päässä ohjelmoituna.

Saatan olla vanhanaikainen, mutta minun mielestäni on erittäin selkeää ja helpottavaa, jos tiedän, millaista työtä ja millaisia asioita minulta odotetaan. Määritykset siitä, kuinka nopeasti ja missä järjestyksessä töiden kimppuun käydään, eivät ole tiimityössä mielestäni mitenkään vanhentuneet. Toki, jos työni on täysin muista riippumatonta tekemistä, voin helposti päättää itse mitä teen ja missä järjestyksessä. Mutta kenen työ enää on niin itsenäistä? Useimmilla meistä on ainakin asiakas aikatauluineen takapiruna, vaikkei pomo olisikaan.

Entä sitten, kun asiakas on tyytymätön, mutta ei saa kerrottua, millaista lopputulosta tai aikataulua toivoo? Tai järjestelmätoimittajaa ei saa ymmärtämään, mitä halutaan tehtäväksi ja miten. Onko koko työelämä loppujen lopuksi vain pelkkää kommunikaation erämaata, jossa tiedon oletetaan siirtyvän yksilön päästä toiseen pelkän tuulivoiman avulla? Tulevaisuudessahan tämä voi olla jo mahdollistakin. Siinä missä jääkaappi tilaa kaupasta suoraan täydennystä juomavarastoihinsa, voi toki tieto siirtyä työkaverin päästä toiseen ilman sanojakin. Mene ja tiedä. Mutta siihen saakka toivoisi, että ainakin yrityksen johto riittävän selkeästi toisi esiin sen, mitä tässä yrityksessä tehdään ja mikä on kunkin osuus siinä.

Eeva Heinonen toimii järjestelmäasiantuntijana ja opiskelee työn ohessa monimuotokoulutuksessa ammattikorkeakoulussa. Sen lisäksi hän toimii ammattijärjestäjänä ja luennoi aiheesta kansalaisopistoissa. Lue myös Heinosen aiempi blogikirjoitus Työtä ilman tavoitteita.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.