Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Jokainen meistä pystyy parempaan kuin itse kuvittelee. Mahdollisuudet ovat olettamaamme suuremmat. Työpaikalla voisimme tehdä asioiden hyväksi paljon enemmän kuin luulemme, mutta emme tee, sillä olemme jumissa vanhoissa olettamuksissamme.

Työssä motivaatiolla on valtava merkitys. Keskeinen kysymys kuuluukin, saako työtä tehdä vai joutuuko sitä tekemään. Lähes puolet työssäkäyvistä pitää työstään ja aitoa työniloa löytyykin useista työyhteisöistä.

– Ihmiset yleensä tykkäävät työstään, mutta eivät välttämättä organisaatiosta, jossa työskentelevät eivätkä siellä vallitsevista säännöistä tai vähättelevästä ilmapiiristä, nostemestari Heikki Peltola sanoo. Peltola on toiminut työelämän konsulttina vuodesta 1997 ja työskennellyt yhdessä filosofi Esa Saarisen kanssa. Peltola on juuri julkaissut kirjan Rohtoja raatajille, jossa kertoo keinoista kohottaa työelämää ja työstää omaa mieltään.

Työpaikoilla on Peltolan mukaan systeemisiä vikoja ja ihmisiä väsytetään huonolla johtamisella, mutta samanaikaisesti ongelmia aiheutetaan myös itse.

– Ihminen saattaa kuvitella esimerkiksi, ettei häntä arvosteta, ja sen jälkeen kuvitelmat usein myös realisoituvat. Vaikka se ei ole totta, henkilö jää jauhamaan samoja asioita.

Lukemattomissa työpaikoissa valmentanut Peltola kysyy aina työyhteisön jäseniltä, mitä nämä ajattelevat työstään ja mitä siitä seuraisi, jos ajatuksiaan muuttaisi.

– Pienelläkin pään säätämisellä on valtava vaikutus tekoihimme. Aina ei kuitenkaan riitä, että vaihtaa ajatuksiaan, vaan joskus pitää muuttaa myös uskomuksiaan.

Arjen ongelmia

Vaikka työpaikoilla on ongelmia, ihmiset myös ulkoistavat niitä liikaa, ikään kuin kaikki syyt olisivat itsen ulkopuolella. Pelivara siinä, mitä asioille voi itse tehdä, on suurempi kuin ihminen kuvittelee.

– Työyhteisön jäsenet voivat sanoa, että tätäkin muutosta on kaksikymmentä vuotta yritetty, mutta mitään ei ole tapahtunut, kun se voisi olla toisinpäin ja päätettäisiin, että nyt se tapahtuu.

Ongelmana Peltola sen sijaan pitää sitä, että työpaikoilla touhutaan liikaa eikä asioita tehdä tietoisina. Liika kiire aiheuttaa hermoilua ja lisää virheiden määrää.

– Lähes puolet tapaamistani ihmisistä sanoo, että heitä nyppii älytön kiire. Silloin kysyn, mitä henkilö on tehnyt asian hyväksi viimeisen vuoden aikana. Yleensä vastaus on, ettei ei sille voi tehdä mitään. Jos näin olettaa, niin sitten kiire jatkuu eläkkeelle siirtymiseen asti.

Kiireen valittaminen johtuu Peltolan mukaan yleensä huonosta mielen järjestyksestä, jota ihminen ei itse tunnista. Lääkkeeksi hän ehdottaa fokusointia ja parempaa organisointia.

Toinen työelämän ongelma on se, että esimiehet johtavat liikaa ja ihmiset alistuvat siihen liian helposti.

– Johtajat vetävät ihmisiä korvista eikä heitä uskalleta uhmata. Johtajalle ei pidä antaa liikaa auktoriteettia, sillä jokainen ammattilainen osaa itse parhaiten oman työnsä.

Kolmas ongelma on se, että luulemme liikaa ja luotamme liian vähän faktoihin.

– Luulo ei ole tiedon väärti. Faktat pitää panna pöytään ja toimia niiden mukaan.

Kaiken lisäksi työyhteisöissä valitetaan liikaa ja välitetään liian vähän. Ihmiset käyttävät paljon energiaa turhaan motkottamiseen.

– Lähes jokaisessa työpaikassa ihmiset valittavat ihan samoista asioita. Asiat eivät muutu, jos niiden hyväksi ei tee mitään. Jokainen voi tehdä oman osuutensa.

Voimasanat käyttöön

Työelämää voi kohottaa monin tavoin. Yksi tärkeimmistä ja yksinkertaisimmista keinoista on kiitos-sanan käyttö. Harva työelämässä saa ansaitsemaansa kiitosta ja arvostusta.

– Kiitoksella on valtava voima. On hienoa saada yllättäen joltakin tutulta tai tuntemattomalta kiitosta. Myös kiitollisuuden tunne on tärkeä. Kiitollisuutta voi tuntea siitä, että saa elää tai tehdä töitä.

Peltola on varma, että jos kiitosta annettaisiin paljon nykyistä enemmän, osa mielialalääkkeistä jäisi tarpeettomaksi.

– Se, että ihminen katsoo kyynisyyden olevan realistisempaa kuin kiitollisuus, ei mielestäni ole tervettä.

Toinen sana, jonka Peltola haluaisi saada ihmisten sanastoon, on ihme. Ihmeellä hän tarkoittaa asiaa, joka ei etukäteen tunnu mahdolliselta, mutta joka silti toteutuu.

– Jos sana ihme tuntuu vieraalta, voi käyttää vaikkapa sanaa ihmeellinen, mahtava, ihastuttava, hohdokas tai upea. Koko ajan tapahtuu ällistyttäviä asioita, joita emme edes huomaa.

Pieni lapsi näkee jatkuvasti ihmeitä ympärillään, mutta aikuinen on sulkenut pois ihmeiden mahdollisuuden.

– Jokainen voisi tehdä isoja ja pieniä ihmeitä, mutta ei vaan tule tehneeksi. Meistä on tullut vähättelymme vankeja ja olemme kutistaneet itsemme suorittajiksi.

Peltola sanoo ihailevansa ihmisiä, jotka eivät valita mahdollisuuksien puutetta, vaan keskittyvät oleelliseen ja tekevät. Sellaisista ihmisistä ei myöskään koskaan tule katkeria, vaikka elämä kohtelisi välillä kaltoin.

Tärkeitä kysymyksiä

Suorittamisen sijaan Peltola haluaisi ihmisten kysyvän itseltään kolmea isoa kysymystä: Mikä on totta? Mikä on oikein? Mikä on mahdollista? Näitä kysymyksiä pohtimalla aukeaa laajempi näkökulma ja ne myös raivaavat tilaa ihmeille.

– Jokaisen tulisi miettiä, mikä on kuvitelmaa ja mikä oikeasti tapahtuu. Jokainen meistä näkee maailman omalla tavallaan. Jos työyhteisössä keskityttäisiin siihen, mitä oikeasti tapahtuu, säästyttäisiin monelta riidalta ja eripuralta.

Tosiasioiden edessä on kaksi vaihtoehtoa; joko pistää silmät kiinni ja väittää, ettei asia koske itseä tai tehdä asialle jotain.

– Ensin pitää miettiä, voiko asialle oikeasti tehdä mitään. Jos voi, niin sitten tekee. Ihminen pystyy tekemään paljon enemmän kuin ajattelee voivansa.

Työelämässä puhutaan vähän siitä, mikä on oikein. Oletuksena on, että kun ihminen toimii oikein, siitä seuraa jotain hyvää, ja jos toimii väärin, siitä seuraa jotain pahaa.

– Kysymys mikä on oikein, on tosi vaikea, eikä siihen ole yhtä oikeaa vastausta. Mutta se herättää pohtimaan, että teoilla on aina jokin seuraus.

Ihmeiden mahdollisuus nousee esille kysymyksessä mikä on mahdollista. Ihmiset kuitenkin kategorisesti aliarvioivat itseään, eivätkä usko mahdollisuuksiinsa.

– Kun ihminen alkaa miettiä, mihin pystyy, hän yleensä alkaa vähätellä itseään. Alimielisyys on itsekeskeisyyttä, jossa väheksytään omaa kapasiteettia.

Peltola uskookin yhteistyöhön ja me-ajatteluun. Jos ihminen pääsee tekemään töitä huippuporukassa, niin hänestä kuoriutuu jotain suurempaa kuin henkilö olisi itsestään ikinä uskonut.

– Me-sana kuuluu ihmesanoihin. Suurin osa työyhteisöjen ongelmista johtuu itsekeskeisyydestä. Yksin emme kuitenkaan tee mitään, vaan kaikki syntyy yhteistyöstä.

Apeasta upeaksi

Vähättely on yleistä työelämässä ja se on asia, jonka Peltola haluaisi muuttaa. Hän toivoisi, että jokainen ymmärtäisi oman arvokkuutensa.

– Liian monelle on taottu päähän pienestä pitäen, ettei ole tarpeeksi hyvä eikä koskaan sellaiseksi tule. Lisäksi asetamme erialaisia reunaehtoja sille, että voisimme kokea olevamme oikeutettuja ansaitsemaan toisten arvostuksen.

Asian kuitenkin voi kääntää toisinpäin ja alkaa arvostaa niitä, jotka eivät saa arvostusta.

Kysymyksen, millaista elämää haluat viettää, apeaa vai upeaa, voi kääntää muotoon, millaista elämää haluat tuottaa.

– Kun haluaa tuottaa toisille upeaa elämää, siirtyy eri moodiin. Toisten kehumisella ja kiittämisellä on merkitystä omallekin työlle. Onnellisuus vaikuttaa siihen, millaista työn jälkeä syntyy.

Joskus on syytä myös miettiä, mikä on riittävän hyvin. Mieli on rakennettu siten, että se aina vertaa asioita toisiinsa ja vertailu on loputonta. Aina löytyy joku parempi tai huonompi.

– Mikä on ehto sille, että kaikki on hyvin? Pitääkö kaiken aina olla paremmin vai voisiko tyytyä siihen, että tämä riittää, eikä minun tarvitse olla yhtään parempi?

Työelämä ei ole pelkkää prosessikaaviota, alistamista, valittamista ja negatiivisuutta. Tilaa ihmeille tehdään Peltolan mukaan käyttämällä rohkeampaa sanastoa, jolla on kohottava vaikutus.

– Koko ajan on tarjolla tuhat tapaa kohota, nähdä ja tehdä ihmeitä arkensa keskellä, kunhan ensin avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen.

• Tunnusta tosiasiat
  Selvitä, miten asiat oikeasti ovat. Älä valehtele edes itsellesi. Totea tosiasiat ja päätä, mitä voit tai et voi tehdä. Jos et osaa päättää, mieti vielä.
• Nosta rimaa
  Älä tyydy apeaan, jos upea on mahdollista. Aseta rima niin korkealle, että joudut hiukan ponnistelemaan. Onnen eteen pitää nähdä vaivaa.
• Päivitä pääsi
  Aloittaessasi jotain, tarkista mielesi asetukset: joudunko tekemään vai saanko tehdä sen? Luovu asioista, jotka kuormittavat mieltäsi.
• Keskity oleelliseen
  Kysy itseltäsi: mikä on oleellista juuri nyt?
• Vaali intohimoasi
  Tee riittävän usein asioita, joita rakastat ja anna ilon myös näkyä. Elämä ilman intohimoa on vain suorittamista.
• Kun kompastut, nouse nopeasti
  Älä muistele mokiasi, mutta älä myöskään häpeä niitä. Virheitä tulee. Jos kaadut, muistele Lasse Vireniä, joka ei jäänyt radalle makaamaan.
• Muista huumori
  Kaikkein parasta on nauraa itselleen. Siltä, joka sen osaa, ei hupi lopu koskaan.
• Älä valita
  Jos asiat ovat pielessä, älä valita, vaan tee, minkä voit.
• Rohkaise loputtomasti
  Kiitä ja rohkaise ihmisiä. Älä odota vastapalveluksia, vaan kiitä pyyteettömästi.
• Ihmeile
  Vaali ihmettä, jonka osa olet. Näe ja tee asioita, jotka herättävät sisäisen lapsesi kokeilemaan ja leikittelemään mukavilla asioilla. Sukella toisiin todellisuuksiin kirjojen, elokuvien ja musiikin avulla tai katsele maailman menoa tekemättä yhtään mitään.

Lähde: Rohtoja raatajille, Heikki Peltola, Viisas Elämä 2016