Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Olen jo pitkään etsinyt syitä siihen, miksi työelämä ja elämä yleensäkin on muuttunut niin kiireiseksi. Etsimme keinoja hallita aikaa erilaisista suunnittelun välineistä, mutta uskon että kyse on paljon laajemmasta asiasta. Tasapainon saavuttamisessa hektisessä maailmassa on tullut uusi ammattitaitovaatimus, jota tarvitaan kaikkialla. Jaan kanssasi oivallukset, jotka olen löytänyt etsiessäni omaa onnellista suhdettani aikaan.

Ensimmäinen salaisuus: Aikaa ei voi hallita

Aika on aivan liian abstrakti asia hallittavaksi. Aika on nyt. Ja nyt. Ja nyt. Ajasta ennen tätä hetkeä, meillä on vain muistoja ja tulevaa on mahdoton varmuudella ennustaa. Elämä tapahtuu nyt ja se, mihin parhaimmillamme yllämme, on täydellinen läsnäolo tässä ohikiitävässä hetkessä. Hallinnan kokemus olisi mahtavaa, mutta ehkä löydämme kätevämmän reitin sellaisen tunteen saavuttamiseen?

Olen hyvin kiitollinen niille tutkijoille, jotka määrittelivät meille kiireen. Sen avulla olen päässyt edes johonkin konkreettiseen käsiksi. Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan. Jännitteisen tilan ymmärrän. Tunnen sen kehossani, kun hartiani ja niskani jumittuvat tai vatsassani liihottelee perhosparvi. Näin reagoin, jos minusta tuntuu, että tekemistä on enemmän kuin mihin aika ja vauhtini riittää. Tajuan myös, että kellään muulla ei ole täsmälleen samanlaista kokemusta samaan aikaan, vaikka tilannekin olisi samankaltainen.

Toinen salaisuus: Meillä on intiimi suhde aikaan

Kiireeseen ei ole yhtä syytä, eikä yhtä reittiä siitä pois. Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut rakastavat vauhtia enemmän kuin toiset. Toimintatapamme vaikuttavat siihen, miten paljon stressiä tekemättömät työt, olettamamme odotukset tai kiihkeä vauhti meille aiheuttaa. Aiheutamme itse itsellemme paineita sen lisäksi, että niitä tulee nopeutta arvostavasta suorituskeskeisestä maailmasta ympärillämme. Tunnistaminen on ensimmäinen askel ja se antaa meille vihjeitä siitä, miten voimme rakentaa onnellista suhdetta aikaan. Täydellisyyden tavoittelijan reseptit ovat erilaisia kuin melkein sitoutujan tai erityisen empaattisen henkilön.

Kolmas salaisuus: Kysymykset ovat avaimia

Useimmat meistä haluaisivat löytää itselleen valmiin, toimivaksi testatun reseptin ajanhallintaan. Kaihoamme vastauksia täsmentämättä, mihin kysymyksiin. Jonkinlainen pysähtyminen on tarpeen, jotta ehätämme tiedostaa, missä olemme tällä hetkellä, mikä toimii ja mikä ei. Mitkä ovat niitä asioita, joihin voin itse vaikuttaa? Olisi helppoa siirtää kiireen syyt itsemme ulkopuolelle tai löytää guru, joka antaisi meille suuren viisautensa. Lempeä, mutta rehellinen aikalisä peilin edessä voi tuoda sopivasti valoa toimivammille valinnoille. Mitkä omat odotukseni ja toimintamallini aiheuttavat minulle jännitteistä tilaa suhteessa aikaan? Mikä auttaa minua tunnistamaan omat terveet rajani? Mistä tunnistan, paljonko on riittävästi vai tunnistanko?

Neljäs salaisuus: Yhteisön kiireen kesytys on työn suunnittelua ja organisointia

Suomalainen kiiretutkija Anna-Liisa Niemelä on tutkinut yhteisön kiirettä. Se, mitä hän löysi tapaustutkimuksensa avulla, sopii useimpiin muihinkin työyhteisöihin. Työn luonne on muuttunut, mutta työtä tehdään vielä eilisin eväin. Meillä on paljon jäänteitä teollisen aikakauden malleista, vaikka koko idea työstä on muuttumassa ja tarvitaan uudenlaisia oivalluksia ja malleja. Kun työn tekijät Niemelän tutkimuksessa pääsivät itse suunnittelemaan ja uudelleenorganisoimaan tekemistään, stressi helpotti jo ennen muutoksia. Suunnitteluaika ei kuitenkaan tipahda taivaalta itsestään, vaan sille on varattava oma hetkensä. Se, jos mikä, on hyvää aikasijoittamista.

Viides salaisuus: Intuitio toimii järkeä nopeammin

Elämme hyvin huonosti ennustettavassa maailmassa. Arvostamme tietoa ja kokemuksien tuomaa viisauttakin, mutta aina niille ei löydy riittävästi aikaa. On astuttava tuntemattomaan, otettava riskejä, improvisoitava ja luotettava omaan sisäiseen ääneen. Olemme opiskelleet enemmän järkiälyn hyödyntämistä kuin herkkyyttä kuunnella rivien välejä ja napata ilmassa leijuvia mahdollisuuksia. Intuitiivinen valinta osoittautuu usein hyväksi vaihtoehdoksi. Järkeily olisi mahdollisesti päätynyt samankaltaiseen ratkaisuun, mutta siinä olisi kulunut huomattavasti enemmän aikaa.

Kuudes salaisuus: Olemme itse vastuussa omasta hyvinvoinnistamme

Koska kiireen kokemus on aina subjektiivinen, kukaan muu ei voi tietää, missä omat terveet rajamme kulkevat. Ajanhallinta on kehon ja mielen hallintaa. Molemmat yrittävät koko ajan viestiä, miten meillä menee. Ne ovat myös työpari, joiden hyvinvointi linkittyy toisiinsa vahvasti. Kun mieli voi hyvin, kehokin on rennompi. Jos keho ei saa riittävästi lepoa ja virkistäviä taukoja, eivät aivotkaan toimi parhaalla tavalla. Omista terveistä rajoistaan huolehtiminen on ammattitaitovaatimus. Paitsi että se on oman hyvinvoinnin avain, siitä on hyötyä myös työnantajallemme, perheellemme ja muulle lähipiirille. Marttyyriksi ryhtyminen ei ole tämän ajan sankaruutta.

Seitsemäs salaisuus: Tulevaisuus on kuviteltava ensin

Me kaikki olemme tulevaisuuden tekijöitä. Kukaan ei vielä ole tulevaisuuden asiantuntija, vaikka voimme kehittää taitoja, joilla uskomme huomenna selviävämme paremmin. Hallinnan tunne tulee siitä, että keskittyy asioihin, joihin voi vaikuttaa, ei jää valittamaan niitä, joille ei mahda mitään. Kun meillä on suunta, mitä kohti haluamme pyrkiä, on helpompi valita erilaisia mahdollisuuksia. Jos suuri päämäärämme on hyvän elämän tasapaino, mikä valinta tänään auttaisi askeleen eteenpäin?

Anja Kulovesi on tietokirjailija ja Kiirenkesytys-konseptin luoja. Lisätietoja Kulovedestä löydät osoitteesta www.kiireenkesytys.fi. Lue myös lehdessämme aiemmin julkaistu Kiire syntyy korvien välissä-juttu, jossa Kulovesi antaa vinkkejä kiireen hallintaan.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.