Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Luottamus syntyy ja kuolee ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutuksen laatuun voi jokainen vaikuttaa omalla käyttäytymisellään. Mutta olemmeko tietoisia, miten käyttäytymisemme vaikuttaa luottamuksen rapautumiseen? Ymmärrämmekö miten luottamus rapautuu? Ja millä tavalla voimme rakentaa luottamusta?

Arkipäivän elämässä esiintyy kahdenlaista luottamusta: tiedollista ja tunteisiin liittyvää. Tiedollinen luottamus perustuu kokemukseemme siitä, hallitseeko ja hoitaako joku työnsä vastuullisesti, tekeekö hän mitä lupaa, onko hän uskottava, rehti ja rehellinen. Tunteisiin perustuva luottamus taas liittyy kokemukseen siitä, että henkilöllä on ”hyvät aikeet”. Hän on avoin, toisista välittävä, hyväntahtoinen ja kunnioittava.

Tutkimustulosten mukaan ajatteluun perustuva luottamus korostuu työyhteisössä, jossa jokaisen osaamisella ja panoksella on suuri merkitys tavoitteiden saavuttamisessa. Tunteisiin perustuva luottamus puolestaan on tärkeämpää silloin, kun jaamme henkilökohtaisia asioita.

Vastuuttomuus rapauttaa

Työyhteisön luottamusta horjuttaa rapauttaja. Hän uskoo omaavansa tietoa, jota muilla ei ole ja yleensä panttaa sitä. Rapauttaja usein välttää yhteisiä kokouksia ja kokee, etteivät niissä tehdyt päätökset sido häntä. Hän ei ota vastuuta, eikä koe tarvitsevansa toisten apua. Hän vie kunnian toisten tekemästä työstä. Rapauttaja järjestää yksittäisiä tapaamisia ja puhuu ihmisistä heidän selkänsä takana. Hän ajaa mahdottomia tavoitteita ja syyttää toisia siitä, kun niitä ei saavuteta. Hän ei ole koskaan väärässä, eikä pyytele anteeksi virheitään.

Jos rapauttajan toiminta sallitaan, hän alkaa käyttäytyä yhä itsevarmemmin ja mahtipontisemmin. Vain harva työyhteisössä uskaltaa asettua häntä vastaan ja jos joku yrittää, rapauttaja vaientaa hänet pelottelemalla, tuomitsemalla tai loukkaamalla. Rapauttaja myös usein asettaa toisten osaamisen – ja jopa olemassaolon – kyseenalaiseksi ja äärimmillään voi tunkeutua toisen henkilökohtaiselle alueelle fyysisesti tai psyykkisesti.

Epäluottamus kehittyy vaiheittain

Luottamuksen rapautuminen ei tapahdu yhdessä yössä, vaan pikkuhiljaa ja vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa meissä herää epävarmuus, tunne siitä, että jokin on pielessä. Se saa meidät varuilleen, mutta on vaikea määritellä mistä on kyse.

Jos emme välittömästi tartu tähän tunteeseen ja selvitä rohkeasti sen syytä, se voimistuu epäilykseksi. Epäilys on uskomus ilman todisteita, mutta luottamuksen puutteen aiheuttama käytöksen muutos on helppo havaita. Riittäviä todisteita on kuitenkin vaikea löytää, joten epäilyksen oikeaksi osoittaminen on usein hankalaa.

Kolmannessa vaiheessa nousee ahdistus. Jos epäilys osoittautuu oikeaksi, se aiheuttaa epämukavan ja hermostuneen olon, nopeuttaa sykettä, kivistää vatsassa ja toisinaan jopa herättää aggressiivisia tunteita.

Lopulta epäluottamus on kasvanut niin suureksi, että pelon tunteet nousevat pintaan. Luottamuksen side, joka pitää ihmiset yhdessä, on katkennut. Piiloudumme suojamuurin taakse ja kätkemme haavoittuvuutemme. Tämä vahvistaa edelleen syntynyttä epäluottamusta.

Rakentaminen lähtee keskustelusta

Luottamus syntyy ja kasvaa hitaasti, mutta rikkoutuu helposti. On mielenkiintoista, että ihmiset todella harvoin tulevat kertomaan suoraan, etteivät luota meihin. Jokainen meistä kuitenkin havaitsee epäluottamuksen syntymisen ihmisten muuttuneena käyttäytymisenä. Esimerkiksi työpaikalla työkaveri lopettaa tiedon jakamisen, kiertää kaukaa, jättää kutsumatta kokouksiin ja alkaa vältellä katsekontaktia.

Paras tapa ehkäistä epäluottamuksen vaiheittainen kehitys, on keskittyä luottamuksen rakentamiseen. Rakentaminen lähtee keskustelusta ja tähän keskusteluun on aina syytä valmistautua. Keskustelussa tarvitaan kolmea asiaa: rohkeutta, aivoja, sydäntä.

Rohkeutta vaaditaan puuttua tilanteeseen mahdollisimman pian ja oikealla tavalla. Winston Churchillin sanoja lainatakseni “Rohkeutta tarvitaan nousta ylös ja puhua, mutta rohkeutta vaaditaan myös istua alas ja kuunnella.”

Aivoja tarvitaan siihen, että löytää oikean tavan kertoa toiselle, miksi on menettänyt luottamuksensa. Tehokkainta on esittää konkreettisia esimerkkejä tilanteista ja henkilön käyttäytymisestä, jotka ovat herättäneet epäluottamuksen.

Sydäntä taas tarvitaan siihen, että pystyy avoimesti kertomaan toiselle tunteista, joita hänen käyttäytymisensä on herättänyt.

Oletko työpaikkasi luottamuksen rakentaja?

Testaa itsesi, montako pistettä (asteikolla 1 – 10) antaisit itsellesi seuraavista asioista.

• Otan vastuun työstäni ja teen sen hyvin.
• Tuon osaamiseni muiden käyttöön ja pidän sen ajan tasalla.
• Pidän lupaukseni.
• Olen rehellinen, aito ja avoin.
• Kohtelen toisia arvostaen ja reilusti.
• Osoitan kiinnostusta ja kuuntelen aktiivisesti.
• Pyydän ja annan palautetta.
• Näytän ihmisille, että välitän heistä.
• En esitä perustelemattomia mielipiteitä, enkä puhu kenenkään selän takana.
• Olen nöyrä, myönnän virheeni ja pyydän apua.

Riitta Helekoski toimii kouluttajana, työyhteisökehittäjänä, organisaatiopsykologina, mentorina ja työyhteisösovittelijana yhdistellen kaikkia taitojaan. Helekosken tavoittaa osoitteesta riitta@sovitaan.fi. Lue myös Helekoskesta aiemmin julkaistu juttu Laajakatseinen moniosaaja.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.