VIERAILIJA

Mainos
TEKSTI JA KUVA TERHI LAVONEN | 23.3.2016 | KOLLEGA.FI
Stressistä voimavara

En halua luopua stressistä. En vapautua siitä, enkä irtautua siitä. En halua elää stressitöntä elämää. Stressistä on nimittäin ollut paljon iloa. Se on auttanut monta kertaa elämässä selviämään vaikeista paikoista. Ja ei, nyt en tarkoita pitkäkestoisesta stressiä, vaan sitä lyhytkestoisempaa, joka koostuu stressaavista hetkistä ja tilanteista.

Terhi Lavonen on valmentaja, joka ottaa työnsä vakavasti, mutta tekee sen ilolla.
Terhi Lavonen on valmentaja, joka ottaa työnsä vakavasti, mutta tekee sen ilolla.

Stressi syntyy yleensä haastavassa tilanteessa, jossa voimavaramme ovat koetuksella. Tarpeet, tavoitteet ja kyvyt ovat tällöin ristiriidassa keskenään. Tai niin ainakin koemme. Oma asenteemme, sietokykymme ja elämäntilanteemme vaikuttavat stressin kokemiseen ja sen tasoon.

Stressikokemus on usein psyykkinen, mutta tuntuu se fysiikassakin. Psyykkisiä oireita ovat muun muassa jännittyneisyys, ärtymys, levottomuus ja unihäiriöt. Fyysisiä oireita voivat olla päänsärky, sydämentykytys, vatsavaivat ja hikoilu. Keskeistä kuitenkin on se, onko stressi tilapäistä vai jatkuvaa.

Muutostilanteet rassaavat

Psykiatrit Thomas Holmes ja Richard Rahe kehittivät vuonna 1967 stressipisteytyksen, jossa erilaiset elämäntapahtumat saavat pisteitä niiden stressaavuustason mukaan. Taulukkoa tarkastelemalla havaitsee, että stressaamme perusvireeltään positiivisiakin asioita kuten lomaa, laihduttamista, raskautta, naimisiinmenoa, uutta työtä tai opiskeluiden aloittamista. Näyttäisi siltä, että meitä stressaavat eniten muutostilanteet – olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia.

Pitäisikö meidän siis stressin pelossa päästä eroon elämän hyvistäkin asioista? Ei enää naimisiin, ei lapsia, ei uutta työpaikkaa, ei opiskeluja? Eläisimmekö silloin parempaa elämää? Vai voisimmeko pyrkiä kääntämään hetkelliset stressaavat muutostilanteet voimavaraksi? Voisimmeko äityä jopa niin hurjiksi, että peräti hyväksyisimme stressin satunnaisia vierailuja tekeväksi elämänkumppaniksemme?

Stressiä ja sen mukanaan tuomia tuntemuksia voi ajatella kehomme varashälyttimenä. Kun joku tai jokin yrittää varastaa huomiomme senhetkiseltä tärkeältä asialta, kehomme varashälytin, stressi, aktivoituu. Väliaikainen ja lyhytkestoinen stressi lisää valppautta, valmistelee huippusuoritukseen, kohottaa vireystilaa ja lisää suorituskykyä. Kehomme viestii nostamalla sydämen lyöntitiheyttä ja verenpainetta, kiihdyttäen hengitystä ja lisäten lihasjännitystä. Stressin tehtävänä on mahdollistaa voimavarojemme täysi käyttö ja saada meidät tekemään parhaamme. Kehomme tietää, ennen kuin mieli on kerinnyt ymmärtää.

Tulta päin ja lisää deodoranttia

Mutta mitä voimme tehdä, kun tuleva presentaatio saa sydämen hakkaamaan, kämmenet hikoilemaan ja läiskät kainaloissa laajenemaan. Mitä tehdä silloin, kun ennen vaikeaa palaveria ajatukset takkuilevat ja kädet tärisevät? Miten ohjata tilanne aivan toisille raiteille? Itse olen käyttänyt seuraavaa kolmen kohdan systeemiä. Humoristinen suhtautuminen asioihin sekä niiden sanoittaminen on tuntunut toimivan.

  1. Totea ja sanoita tilanne itsellesi konkreettisesti
    – Jaahans, kämmenet hikoilevat ja sydän hakkaa: taitaa vähän jännittää.
    – No, ei tule tästä hommasta ainakaan läpihuutojuttua.
    – Kehokin tietää, että nyt on muuten tärkeää! Mahtavaa!
  2. Hengitä ja hidasta toimintaa
    – 10 kertaa sisään- ja uloshengitystä keskittyneesti.
    – Hidasta kaikkia liikkeitäsi puolella (muista Matrix-elokuva!)
  3. Päästä irti, heitä huumorilla
    – Tässä ollaan eikä nyt muuta voida.
    – Yritän parhaani.
    – Selkä suorana tulta päin!
    – Lisää deodoranttia!

Muutos ja elämän epävarmuus kulkevat alituiseen vierellämme. Aivan tappiin saakka. Tänään mikään ei ole enää niin kuin eilen ja huomista voimme vain arvailla. Me muutumme, maailma muuttuu, läheisemme muuttuvat. Elämä ei antanut takuupapereita mistään ja valitusmahdollisuutta ei ole. Ehkä meidän pitäisikin vain pyrkiä hyväksymään se, mille emme voi mitään ja käyttää energiaamme niihin asioihin, joille oikeasti voimme. Ehkä voisimme myös opetella ottamaan pikkuisen löysemmin rantein ja antamaan armoa itsellemme ja läheisillemme. Voisimmeko?

Terhi Lavonen on työnohjaaja (STOry), kouluttaja, työyhteisö-intouttaja ja valmentaja. Lisätietoja Lavosesta löydät osoitteesta www.aikatra.com.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa.

  1. Terhi kommentoi 2.4.2016 klo 06.46
    Kiitos Janne kommentistasi! Luovuttamisen ja stressaamisen väliltä tosiaan kannattaa etsiä muitakin vaihtoehtoja ja tarkastella omaa asennetta ja ajatuksia. Eri ihmisille erilaiset asiat aiheuttavat stressiä, ja se mikä toisesta tuntuu vain kutkuttavan ihanalta, saattaa toiselle ollakin isosti stressaava juttu. Itselle stressiä aiheuttavien tilanteiden tunnistaminen ja ennakointi on aina hyödyllistä. Olen samaa mieltä siitä, että silloin jos stressi aiheuttaa edellä kuvattuja fyysisiä oireita, ollaan jo vaikeammassa tilanteessa. Ehkä jo pitkäkestoisemmankin stressin tiellä. Jos oireet alkavat häiritä ja hallita tavallista arkipäiväistä elämää, asialle täytyy tehdä jotakin. Luulen, että huumorikaan ei siinä tilanteessa enää välttämättä auta. Mutta näissä lyhytkestoisissa pikkustressihetkissä huumorista on monesti ainakin itselleni ollut apua. Pienet stressihetket kuuluvat elämään ja toisinaan niiden on vaan hyvä antaa tulla ja antaa mennä. Sen kummempia pohtimatta. Tulin hyvin iloiseksi kommentoinnistasi ja esille tuomistasi näkökulmista. Useamman ihmisen pohdinnan tuloksena syntyy aina rikkaampi kokonaisuus. Rentoa ja aurinkoista viikonloppua! Toivottelee Terhi
  2. Janne kommentoi 1.4.2016 klo 12.16
    Olen eri mieltä. Stressiä ei voi aina välttää. Eikä sitä välttämättä pidäkään välttää, mikäli hintana on oikeasti tärkeistä asioista luopuminen. Sen sijaan näiden kahden ääripään – luovuttamisen ja stressaamisen – väliltä voi löytää muitakin vaihtoehtoja. Asiat voi tehdä myös tasapainoisesti. Jos jatkuvasti stressaat, on se merkki siitä, että jossakin on jotakin vialla. Asenteesi kyseiseen asiaan on jotenkin pielessä. Oletko liian ankara itseäsi kohtaan? Pelkäätkö muiden tuomitsevia reaktioita tai epäonnistumisen seurausta? Yritätkö ylisuoriutua, koska tunnet oman arvosi riippuvan siitä, mitä saat aikaan? Oletko liian kunnianhimoinen? Nämähän ovat niitä tavallisimpia syitä stressata, ei stressattava asia sinänsä. Ei sikäli, tämä kaikki on tietysti normaalia. Siis tavallista. Ei tietenkään pidä tuntea itseään huonoksi, koska stressaa! Kaikilla on välillä stressiä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Mutta stressi sinänsä on epätasapainoinen tila. Jos tunnistamme syyn stressiin, voimme päästä siitä eroon. Osittain tai kokonaan. Valpastuminen ja täydellinen keskittyminen, jopa pieni jännitys tärkeässä tilanteessa on hyödyllistä, mutta kun mukaan tulee kuvaamiasi oireita, kuten ärtymystä, unihäiriöitä tai vatsavaivoja, ollaan jo ääritilassa. Siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä – olkoonkin, että se on ehkä parempi vaihtoehto kuin luovuttaminen. Mutta kivat kolme kohtaa vinkkeinä stressitilanteisiin. Niihin kun kuitenkin aina välillä törmää. Enkä sano tätä siksi, että kritiikin loppuun pitää aina keksiä joku teennäinen kehu, vaan oikeasti kivat vinkit. :) Erityisesti tuo huumori on tärkeää. Ei se maailman siihen kaadu, vaikka joku asia stressaa. No nyt vähän stressaa, kyllä se siitä. Kritiikistäni huolimatta, kiitos tekstistäsi ja oikein leppoisan tuotteliasta päivää!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)