AJANKOHTAISTA

Mainos
TEKSTI MARJA KASANEN KUVAT SAANA SAARINEN JA POND5 | 23.3.2016 | KOLLEGA.FI
Rajoittaako ujous uranluomista?

Vielä muutama vuosikymmen sitten ujous ei ollut mikään ongelma, sillä vähäpuheisuutta ja vaatimattomuutta arvostettiin sosiaalisessa kanssakäymisessä. Nykypäivänä asenteet ovat muuttuneet etenkin työelämässä, jonne halutaan ulospäin suuntautuneita, esiintymistaitoisia ja sosiaalisesti rohkeita ihmisiä.

Kuva: pressmaster/Pond5
Kuva: pressmaster/Pond5

Ujous on reagointitapa, joka on osa ihmisen persoonallisuutta. Ujo kokee helposti sosiaalista epämukavuutta esimerkiksi tilanteissa, joissa hän kohtaa vieraita ihmisiä tai joutuu esille.

– Sosiaalinen epämukavuus voi aiheuttaa ujolle fyysisiä oireita kuten käsien tärinää, punastumista, hikoilua tai hengitysvaikeuksia. Tällöin ujo vetäytyy mielellään syrjään, tilastotieteilijä ja tietokirjailija Kati Tiirikainen sanoo. Tiirikainen on perehtynyt ujouteen kirjassaan Ujon urakirja.

Ujoutta ei aina eroteta introverttiudesta. Introvertti on yleensä sisäänpäin kääntynyt henkilö, joka viihtyy omissa ajatuksissaan. Introvertti tarvitsee työelämässä lataustaukoja ja hetkellistä yksinoloa rauhoittuakseen. Introverttius ja ujous eivät ole aina kytköksissä toisiinsa, vaikka ujolla voi olla introvertin piirteitä.

– Jos käyttäytyy vähänkin sisäänpäin kääntyneen tavoin, se tulkitaan työelämässä herkästi ujoudeksi. Introversio, ujous, sosiaalisten tilanteiden pelko ja vaiteliaisuus ovat eri asioita, mutta niiden hahmottaminen on vaikeaa joskus ihmiselle itselleenkin, Tiirikainen toteaa.

Ujoudesta puhutaan usein myös sosiaalisuuden vastakohtana, vaikka sosiaalisuus ja ujous eivät sulje toisiaan pois.

– Ujokin voi olla hyvin sosiaalinen ja kiinnostunut toisista, mutta ei vain rohkene lähestyä uusia ihmisiä. Moni ujo kaipaa ihmisten seuraa aivan yhtä paljon kuin muutkin.

Työelämän mahdottomat vaatimukset

Ujouteen liittyy vääriä uskomuksia, jotka voivat vaikuttaa ujon työelämään yhtä paljon kuin itse ujous. Esimerkiksi ujon hidas reagointi saatetaan kokea työyhteisössä siten, ettei tällä ole mitään sanottavaa.

– Kyse on yleensä siitä, että ujo ensin miettii pitkään, mitä haluaisi sanoa ja kun hän sitten vihdoin on valmis puhumaan, on hetki jo mennyt ohi ja ihmiset keskustelevat jo seuraavasta asiasta.

Kati Tiirikainen on tilastotieteilijä ja tutkija, joka on perehtynyt ujouteen ja kirjoittanut siitä tietokirjoja.
Kati Tiirikainen on tilastotieteilijä ja tutkija, joka on perehtynyt ujouteen ja kirjoittanut aiheesta tietokirjan.

Työpaikkailmoitukset ovat niinikään täynnä vaatimuksia, jotka eivät ujoja suosi. Yleensä ilmoituksissa etsitään ekstroverttiä tiimipelaajaa, jolla on loistavat vuorovaikutus- ja esiintymistaidot, sosiaalista rohkeutta ja positiivinen palveluasenne – vaikka itse työ ei tällaisia taitoja välttämättä edellyttäisi.

– Kun kaikki tehtävät niputetaan ekstroverteille sopivaksi, voi käydä niin, että joihinkin tehtäviin saadaan vääränlaisia ihmisiä, jotka sitten kyllästyvät äkkiä työhönsä. Ujolla on usein runsaasti pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä, joita tarvitaan monissa tehtävissä, Tiirikainen huomauttaa.

Sosiaalisia valmiuksia arvostetaan monesti turhan paljon työtehtävien luonteeseen nähden. Ujolla voi olla erinomaiset sosiaaliset taidot, vaikka hän ei paljon puhuisi.

– Kommunikaatio ei johda mihinkään, ellei ole taitoa kuunnella ja antaa tilaa toiselle. Kuunteleminen on loistava sosiaalinen taito, jota moni arvostaa.

Pelkoja ja vahvuuksia

Ujo on herkkä tarkkailemaan itseään kriittisesti, jolloin vuorovaikutus työyhteisössä käy hänelle raskaaksi. Ujon päässä saattaa pyöriä huoli omasta käyttäytymisestä ja siitä, mitä seuraavaksi pitäisi sanoa. Tämä vie paljon energiaa.

– Se, mihin suuntaa huomionsa, kasvaa. Mitä enemmän ihminen tarkkaillee itseään, sitä enemmän erilaiset oireet tuntuvat vahvistuvan. Jokainen virhe tuntuu valtavan suurelta, vaikka kukaan ei edes olisi huomannut sitä.

Hankalimpia ujolle ovat tilanteet, joissa joutuu olemaan esillä ja joissa pitää tuoda itseään esille. Esimerkiksi kokouksiin osallistuminen, omien ideoiden esittäminen, kehityskeskustelut, haastattelut tai esitelmän pitäminen voivat olla tiukkoja paikkoja ujolle.

– Yksi yleisimmistä harhaluuloista on se, että muita ihmisiä kiinnostaa meidän tekemisemme ja kömmähdyksemme yhtä paljon kuin meitä itseämme. Yleensä emme kiinnitä toisiimme sen kummempaa huomiota, vaan keskitymme lähinnä itsellemme tärkeisiin asioihin, Tiirikainen sanoo.

Ujous ei sulje pois vahvuuksia. Ujoille tyypillisiä vahvuuksia ovat tarkkaavaisuus ja kyky katsoa asioita eri näkökulmista neutraalisti. Ujo ei ryntää suin päin tehtävien kimppuun, vaan pohtii asioita ennen toimintaa.

– Ujoissa on myös hientunteisuutta ja tahdikkuutta. Useat heistä ovat lisäksi tunnollisia.

Vetäytyväisyydessään ujolla voi olla harhaluulo, ettei hänellä ole mitään annettavaa työyhteisölle.

– Asia on usein täysin päinvastoin. Tarkkaavaisuutensa ansiosta ujolla on yleensä paljon tietoa ja näkemystä, miten työpaikkaa voisi kehittää.

Kuuntelua herkin korvin

Omat haasteensa ujolle sekä introvertille tuo nykyaikainen tekemisen tapa eli ryhmätyöt ja avokonttori. Vaikka työyhteisössä saataisiin yhteisillä pelisäännöillä liiallinen metelöinti ja kovaääniset puhelinkeskustelut loppumaan, ei keskittyminen ole helppoa rauhaa kaipaavalle henkilölle.

– On ymmärrettävää, että kaikkea työtä ei voi tehdä yksin, mutta mikäli organisaatiossa ei ole tilaa ja mahdollisuutta yksin tekemiselle, vaikutus voi olla lamaannuttava. Moni ujo ja introvertti tarvitsee syvään ajatustyöhön yksinäisyyttä ja hiljaisuutta, Tiirikainen toteaa.

Kuva: 2@dotshock/Pond5
Kuva: dotshock/Pond5

Moni ujo työskentelisi mieluiten ympäristössä, jossa pääpaino on yhteisissä päämäärissä eikä yksilön pyrkimyksissä. Toinen ujolle tärkeä seikka on mahdollisuus osallistua olematta kuitenkaan koko ajan aktiivisesti äänessä.

– Mark Twain sanoi jo aikanaan, että jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano mitään. Kenelläkään ei pitäisi olla velvollisuutta puhua puhumisen vuoksi. Kevyellekin puheelle annetaan nykypäivänä yllättävän suuri painoarvo.

Esimiehen rooli onkin tärkeä, sillä hän voi suhtautumisellaan rohkaista ujoa. Parhaiten toimii kuunteleminen herkin korvin sekä kunnioitus toista kohtaan.

– Toisen ujouteen ei koskaan saisi vetää huomiota esimerkiksi lausahduksella ”kissako kielen vei”. Sillä aiheuttaa ujolle taatusti epämukavan olon eikä ainakaan saa toivomaansa vastausta.

Usein riittää, että toinen osapuoli osoittaa ujolle kiinnostustaan, on valmis hyväksymään tämän hitauden ja kuuntelemaan häntä tuomatta itseään esille.

– Ujous ei vie ihmiseltä toimintakykyä eikä tarmokkuutta, mutta ujo tarvitsee vuorovaikutukseen muita enemmän aikaa.

Samaan aihepiiriin lukeutuvasta introverttiudesta löydät lisää aiemmin julkaistusta jutusta Introvertti ei sovi ajan muottiin.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Tekstimainonnalla tavoitat lukijat!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.

Käytä tätä mainospaikkaa, kun

  • haluat erottua joukosta,
  • saavuttaa uutta yleisöä ja
  • saada asiasi helposti perille.

Kokeile nyt ja kysy tarjousta! Ota meihin yhteyttä osoitteessa: toimitus@kollega.fi.

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)