Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Ruusunpunaiset lasitkaan eivät auta aamulehteä lukiessa, niin synkkää on teksti. On todettava, että Maan asukeilla on haasteita rakkausrintamalla. Mahtaako sydänten viileys johtua siitä, että kaikki noudattavat pilkuntarkasti vanhaa neuvoa: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Maailmanrauhan nimissä kannattaisi välittömästi ryhtyä rakastamaan enemmän itseään, koska lähimmäisiä ei nyt rakasteta tarpeeksi.

Muutos alkaa itsestä, eli taas on kasvun paikka. Rakkauden kaivoni on eittämättä vähän ehtynyt. Jos en suo itselleni, ei ole mistä jakaa muille. Rakkaus on ajatuksia, sanoja ja tekoja joka päivä. On uskottava, toivottava ja välillä vähän kärsittäväkin, mutta tosirakkaus on läsnä aina, satoi tai paistoi. Sellainen rakkaus täyttää kaivon.

Kokeiluni osoittakoon, millaisella kauhalla kykenen ammentamaan rakkautta lähimmäisilleni, kun olen sitä ensin antanut itselleni. Niin, aloitin itseni kokonaisvaltaisen rakastamisen heti aamusta, muun työn ja touhun ohessa. Rakkauteni kohteina keho, mieli ja sielu, koko arvokas minä.

Keho on välillä haastava rasti. Omaa kehoaan on joskus vaikeaa rakastaa ehdoitta. Meillä naisilla on valitettava taipumus verrata itseämme täydelliseen naiseen, jota ei tietysti ole olemassakaan. Eikä miehilläkään ole helppoa fyysisten ihanteiden ristitulessa. Itsekriittisinä päivinä auttaa, kun muistaa, että rakkaus on sokea… Olen ajoittain kohdellut kehoani kaltoin ja laiminlyönyt sitä, mutta tänään osoitan sille arvostusta. Kohtaan kehoni armollisesti, hellästi. Venyttelen, hengittelen ja käyn kävelyllä. Syön ravitsevasti, mutta kevyesti. Etsin kehostani kauneutta tiedostaen, että kauneus on katsojan silmässä. Rakastan ja kunnioitan kehoani juuri sellaisena kuin se tänään on. Kiitän kaikesta, mikä toimii. Kiitän, että minulla on viisi toimivaa aistia. Kiitän.

Mieli on vielä vaikeampi rakkauden kohde, koska se onneton temppuilee niin usein. Kuinka voin rakastaa itseäni silloinkin, kun olen huonolla tuulella tai olen pahoittanut toisen mielen? Kuinka voin rakastaa ehdoitta, kun olen mokannut tai unohtanut jotain tärkeätä? Kuinka voin rakastaa epätäydellistä itseäni? Elä, kuten opetat, ajattelen, ja muistan, että oikein käytettynä jokainen luonteenpiirre on lahja. Yliherkkyys tarkoittaa, että minusta löytyy empatiaa. Nipotus kertoo, että osaan hoitaa yksityiskohdat kuntoon. Ajoittainen räjähdysherkkyys kertoo, että minussa asuu intohimo, jonka voin kanavoida työhön, harrastuksiin ja parisuhteeseen. Osaan asettaa muille rajat, ja se on hyvä se.

Sielua on helppo rakastaa. Sillä on monta nimeä kuten ”sydän” tai ”sisäinen viisaus”. Oli mikä oli, se on aina yhtä kaunis. Sen kanssa kannattaisi viettää paljon enemmän aikaa. Sieluaan on joskus vaikea tavoittaa, koska mielen höpötys vie niin paljon huomiota. Osoitan sielulleni rakkautta pitämällä itsestäni huolta niillä tavoilla, jotka tänään ovat luontevia. Meri rauhoittaa, joten suuntaan happihyppelylläni rantakallioille. Kotona katselen kaunista, opin uutta, meditoin hetken ja kirjoitan päiväkirjaan kaiken, mistä olen kiitollinen. Nautin työstäni. Siivoan vähän ja tuuletan. On levollinen olo. Sisäinen rauha pyrkii pintaan. Rakkaus lämmittää.

Metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Lähimmäiselle voi kaiketi myös puhua kauniisti, laulaa, nauraa tai hellästi kuiskutella. Tuntuu, että energiaa riittää, vaikka on jo ilta. Jaksan osoittaa ja ottaa vastaan rakkautta. Ihan vain siksi, että rakastin tänään itseäni.

EatBeNow.com-sivustolta löydät lisävinkkejä ja reseptejä hyvään elämään. Voit myös tilata kerran kuukaudessa ilmestyvän suomenkielisen uutiskirjeen osoitteesta pirkko@eatbenow.com.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.