SANA HALLUSSA

Mainos
TEKSTI EEVA HEINONEN KUVA JOHANNA AMNELIN | 13.1.2016 | KOLLEGA.FI
Hallintoalamainen pistää hanttiin

Olen ollut harvoin tekemisissä viranomaisten kanssa ja satunnaiset asiainhoidot ovatkin sujuneet pääosin hyvin. Tähän saakka. Mutta sitten tuli kutsu saapua työvoimatoimistoon laatimaan työllistymissuunnitelmaa. Iloisin mielin saavuin paikalle, pääsisinhän miettimään, miten työllistymistäni tässä 50+-iässä voitaisiin mahdollisesti tukea ja auttaa.

Eeva Heinonen on monitoiminainen, joka on työskennellyt mm. asiantuntijana palvelualalla. Sen lisäksi hän miettii maailman menoa ammattijärjestäjän ominaisuudessa.
Eeva Heinonen on monitoiminainen, joka on työskennellyt mm. asiantuntijana palvelualalla. Sen lisäksi hän miettii maailman menoa ammattijärjestäjän ominaisuudessa.

Kävi aika nopeasti ilmi, ettei minua voida auttaa oikeastaan mitenkään. Päinvastoin, minulla ei ole oikeutta ansiosidonnaiseen päivärahaan 25 vuoden työhistorian jälkeen ollenkaan. Ei kyllä mihinkään muuhunkaan päivärahaan, ei sen puoleen. No, kukapa sitä mielellään päivärahoilla onkaan, mutta auttaahan se elämisen arjessa, kun on ilman vakituista työpaikkaa.

Olin ollut oma-aloitteinen ja hakeutunut opiskelemaan monimuotoisesti iltaopiskeluna alaa, josta minulla on työkokemusta, mutta ei alan koulutusta. Iltaopiskeluna sen takia, ettei se häiritse työntekoa (eikä nyt työnhakua) vaan päinvastoin tukee sekä työnhakua että toivottua uutta työtä. Olin tullut hyväksytyksi ja päättänyt lähteä opiskelemaan. Tämä ei sopinut rouva työvoimaviranomaisen pirtaan ollenkaan. Kuuntelin valitusta siitä, että olen liian vanha, liian koulutettu (vanhentunut maisteritutkinto sanoi rekrytoija) ja liian vähän aikaa työttömänä (3 kk) ollut henkilö, jotta voisin opiskella. Siis ainakaan ansiosidonnaisella ja pitkää tutkintoakin vielä – hyvänen aika.

Vaatimattomat yritykseni selittää opintojen sivuluontoisuutta eivät tuottaneet mitään tulosta. ”Sivutoiminen opiskelu voidaan tulkita kokopäivätoimiseksi sillä perusteella, että sen katsotaan vievän työnhakijan aikaa liiaksi”. Sivutoiminen opiskelu on siis samanlainen päivärahan tappaja kuin sivutoiminen yrittäjyys. Molempiin epäilyttäviin puuhiin tulee ryhtyä hyvissä ajoin viimeistään puoli vuotta ennen työttömyyttä. Jos nyt joku tässä maailmassa voi puoli vuotta aiemmin tietää, milloin jää työttömäksi? Minä en tiennyt.

Vastaan väittäminen oli turhaa, joten keskityin lähinnä hengittämiseen ja vaatimaan perusteluja. Kävi ilmi, että virkailija lähti olettamasta, jonka mukaan opiskelen ensin kolme ja puoli vuotta, jonka jälkeen aikaisintaan haen töihin. Hän tiesi, etten tule saamaan töitä, sillä ainakaan tietotekniikka-alalla ei työllistetä vanhoja daameja (ei varmaankaan, mutta ehkä pitäisi). Hän tiesi senkin, että en tule työllistymään tämän takia millään muotoa, koska olen jo eläkeiässä valmistuessani. (Hän ei ole ehkä kuullut eläkeuudistuksesta, jonka mukaan minulla on vielä runsaasti vuosia eläkeikään enkä voi sen jälkeenkään lopettaa työntekoa, koska olen syntynyt 60-luvulla ja silloin syntyneet ovat ikävästi suurin menettäjä tässä uudistuksessa).

Meillä meni ajatukset kyllä melko monessa kohdassa ristiin. Sekä opiskelu että työnteko oli hänestä todella utopistinen ajatus, vaikka se lienee jokaisen opiskelijan arkipäivää nykyisin. Monimuoto-opiskelu on nimenomaan tarkoitettu päivätyössä käyville henkilöille sivutoimiseen opiskeluun. Ilmeisesti myös jonkun pykälän mukaan, koska siihen ei käsittääkseni saa päätoimisen opiskelijan opiskelijakorttia.

Mutta ei työvoimaviranomaisen mielestä. Paitsi jossain toimistoissa. Päätös ansiosidonnaisen menetyksestä on virkailijakohtainen, likimain täysin mielivaltainen. Ex-kollegani käy samanlaista monimuotoista koulutusta ansiosidonnaisen turvin. Tai kävi. Hän työllistyi liki saman tien ja jatkaa koulunkäyntiä työn ohessa. No, on hän minua pari vuotta nuorempi, mutta 50+-leidi hänkin. Oleellisin ero oli varmaan siinä, että hänellä oli vähemmän koulutusta ja enemmän työttömyyttä takanaan kuin minulla. Tai sitten siinä, että toisessa kaupungissa asuvana hänellä oli eri virkailija, joka teki päätökset. Päätökset, joista ei voi valittaa.

Näin päädyin siis vastustamaan kaikkea järjen ääntä (= opiskelupaikasta luopumista) ja jäämään kaiken taloudellisen turvaverkon ulkopuolelle. Aikuisopintorahaa en voi saada – se on kuule tarkoitettu työssäkäyville, napautti virkailija. Kela ei myönnä opintotukea, koska minulla on jo se yksi tutkinto. Aviomies ei tiedä vielä, että joutuu kustantamaan kaurapuuron minullekin. Virkailija suositteli asunnon myymistä, jos haluan pitää itsepäisesti hankkeestani kiinni. No minä tyttöhän pidän. Menen kouluun, sitä minulta ei ainakaan iän tai työttömyyden takia voi evätä. Saattaa olla, että vähän laihdunkin, kun säästöt eivät riitä kuin siihen kaurapuuroon.

Eeva Heinonen on aiemmin työskennellyt asiantuntijana palvelualalla, minkä lisäksi hän toimii ammattijärjestäjänä ja luennoi aiheesta kansalaisopistoissa. Lue Heinosesta kertova juttu Monitoiminainen vauhdissa.

Jos tykkäsit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Mainosta tekstillä tässä mainospaikassa!

Tämä mainospaikka tavoittaa lähes kaikki artikkelien ja kolumnien lukijat tehokkaasti.
Käytä tätä mainospaikkaa, kun haluat erottua joukosta, saavuttaa uutta yleisöä ja saada asiasi helposti perille. Kokeile nyt ja kysy tarjoustamme!

Lisätietoja mainoksesta löydät: https://kollega.fi/mediatiedot/

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa.

  1. Eeva kommentoi 14.1.2016 klo 20.24
    Kiitos kannustuksesta! Päätösten pitäisi olla selkeästi perusteltuja ja läpinäkyviä. Nyt tuntuu, että ovat hyvin virkailija- tai kaupunkikohtaisia. Kyllä hullulta tuntuu, että jos on vanha tutkinto jo olemassa niin uutta et voi hankkia. Tsemppiä kaikille tätityöttömille työnhakuun. Mehän ollaan ihan parhaassa iässä.
  2. Heidi-Maria kommentoi 14.1.2016 klo 08.26
    Tuolla asenteella et kauan työttömänä ole. Upeaa rohkeutta, opiskelu edistää varmasti työllistymistä jo pelkästään aktivoimalla ja innostamalla ajatuksiasi, oli opiskeltava asia mitä tahansa. Olet oman elämäsi ja urasi paras asiantuntija. Omasta "olen hyvä ja työllistyn" -asenteesta on hyötyä, jotta oma työllisyysnäkemys ei vääristy lausuntoja tekevien kanssa asioidessa. Menestystä opiskeluun ja työnhakuun!
  3. Anna kommentoi 13.1.2016 klo 22.16
    Savu nousi korvista ihan pelkästä myötätunnosta - itselläni lähes sama tilanne. Ikää 50 enkä saanut oikeutta opiskella ansiosidonnaisen päivärahan turvin yhden lukuvuoden mittaisessa koulutuksessa (vaikka tulin kahteenkin eri opinahjoon valituksi), sillä se ei kuulemma auttaisi työllistymisessäni. No, töitä olen hakenut vimmatusti viikoittain mutta eipä niitä ole minulle ilmaantunut. Syyslukukauden olisin siis vallan hyvin voinut jo käyttää täysipäiväiseen opiskeluun ja jos=kun tätä menoa jatkuu, niin kevätlukukausikin menee töitä vailla eli senkin olisin mieluusti käyttänyt itseni kehittämiseen ja osaamiseni laajentamiseen. Mutta ehei, TE-palveluiden mielestä minun on parempi vain maata kotona sohvalla ja kauniisti ilmaistuna katsella kattoon itseni kehittämisen sijasta... Ja sitten vielä päivitellään ansiosidonnaisen päivärahan passivoivaa vaikutusta! Itse olisin mieluusti aktiivinen opiskelemaan (jatkuvan työnhaun ohella!) mutta kun se ei TE-palveluille sovi, niin passivoidutaan sitten ihan heidän omalla luvallaan.

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)