JOHTAJUUDEN YTIMESSÄ

Mainos
TEKSTI ANNU PALMU KUVA SATU KEMPPAINEN | 27.1.2016 | KOLLEGA.FI
Aikuinen nainen työmarkkinoilla

Olemme saaneet lukea viime viikkoina jotain hyvin harvinaista suomalaisista viestimistä: suomalainen mies on rohkaistunut arvostelemaan julkisesti suomalaista naista. Olemme lukeneet, että osa suomalaisista miehistä tuntee, että suomalainen nainen vähättelee miestä ja on kylmä tätä kohtaan. Että naiset nauravat miehille ja pitävät heitä pilkkanaan, vähän niin kuin nahjuksina.

Annu Palmu on kouluttaja, joka edistää ihmislähtöistä johtamiskulttuuria.
Annu Palmu on kouluttaja, joka edistää ihmislähtöistä johtamiskulttuuria.

Onko tosiaan näin? Miksi suomalaiset miehet ajattelisivat näin meistä naisista ja miksi tällaista keskustelua käydään maassamme vuonna 2016? Miksi sitä ei ole käyty aikaisemmin? Vai olemmeko me naiset muuttuneet tällaisiksi vasta äskettäin? Niin voisi ajatella, koska miehet ovat vaienneet aikaisemmin siitä, miten he näkevät suomalaisen naisen negatiiviset puolet. Vai ovatko miehet olleet vain ylikohteliaita tai pelänneet, että heitä haukutaan esimerkiksi sovinisteiksi? Mistä tässä on oikein kyse?

Minusta asia on hyvin tärkeä, monessa mielessä. Ei pelkästään parisuhdeasiana ja perheiden tunne-elämän näkökulmasta, vaan myös yleisemmin yhteiskunnassa. Herää kysymys, onko tällä näkemyksellä jotain tekemistä naisten palkkaamisen ja työllistymisen näkökulmasta. Vaikuttavatko tällaiset ajatukset siihen, miten naisten uraa edistetään työelämässä ja miten heihin suhtaudutaan rekrytointitilanteissa? Olisiko tässä osaselitys siihen, että lasikatto on niin kova? Ovatko naiset itse aiheuttaneet sen, miten heihin suhtaudutaan?

Nuorten naimisissa olevien tai parisuhteessa asuvien naisten haaste saada vakituisia töitä johtuu siitä, että he ovat hedelmällisessä iässä ja saattavat hyvin nopeasti päätyä äitiyslomalle ja hoitovapaalle. He ovat riskitekijä työnantajalle ja siksi niin monet heistä ovatkin jatkuvasti määräaikaisissa työsuhteissa, vuokratyöfirman palveluksessa tai freelancereina.

Keski-ikäisillä sekä 50 vuotta täyttäneillä naisilla on sitten hyvin erikoinen tilanne. Heillä ei ole enää äitiyslomariskiä, mutta joku kummallinen tekijä vaikuttaa siihen, että heillä on urallaan etenemis- ja työllistymisvaikeuksia. Olen kovasti pohtinut, mistä tämä voisi johtua. Olisiko mahdollista, että keski-ikäinen ja tätä vanhempi suomalainen nainen mielletään aina niin sanotuksi kasvattajanaiseksi riippumatta siitä, mitä hän tekee?

Mikä sitten on kasvattajanainen? Minulle kasvattajanainen on nainen, joka katsoo asiakseen kasvattaa ympärillään olevia ihmisiä koko ajan. Hän on sellainen lapsuuden koulumaailmasta mielensyövereihin jäänyt kaikessa oikeassa oleva ja viimeiseen sanaan oikeutettu opettaja.

Kasvattajanainen on ahdistava työpaikalla. Hän ei itse välttämättä huomaa lainkaan, miten hänen tarkkaavaisuutensa ja tutkansa löytää koko ajan jotain huomautettavaa ja korjattavaa. Kasvattajanainen kyllä pyrkii olemaan varovainen kasvatustyössään, joten hän toimii selän takana ja epäsuorasti. Usein hän saa myös niin sanottuja kasvatuskohtauksia – etenkin silloin, kun paikalla on alaisia.

Nuoremmat miehet ja naiset ahdistuvat kovasti näistä kasvattajanaisista. Mutta niin tekevät vanhemmatkin, koska me kaikki olemme lapsena kohdanneet näitä ihmisiä ja heidän aiheuttamansa ahdistus on jäänyt syvälle tiedostamattomaan mielemme – tunne, että emme riitä, emme osaa, emmekä ole sellaisia kuin pitäisi.

Provokatiivisesti voisi kysyä, miksi kukaan palkkaisi tällaisen kasvattajanaisen tekemään oman arkipäivänsä ahdistavaksi, jos voisi valita tehtävään esimerkiksi nuoremman miehen, joka on mahdollisimman kaukana tällaisesta henkilöstä?

Kysymys meille aikuisille naisille: huomaammeko, minkälaisia kasvattajanaisia olemme töissä ja kotona, ja miten suhtaudumme aikuisiin ihmisiin? Ammummeko välillä vähän yli..?

Annu Palmu toimii johtajuuskouluttajana ja johdon työnohjaajana. Lue myös Palmusta aiemmin julkaistu juttu Eettisyys johtotähtenä. Lisätietoja Palmusta löydät osoitteesta www.hekateconsulting.fi. Palmu on kirjoittanut kirjat Rakasta itseäsi, Basam Books 2014 ja Nokia-vuodet, Atena Kustannus 2009.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Sinun mainoksesi tähän?

Tämä mainospaikka on varattu työhön ja hyvinvointiin liittyville lyhyille mainosjutuille. Jos sinulla on lehtemme kohderyhmää kiinnostava mainosjuttu, ota yhteyttä! Lue lisää…

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa.

  1. Annu kommentoi 9.2.2016 klo 21.36
    Esille ottamasi vanhemmuuden kustannusten jakaminen on EHDOTTOMAN tärkeä ja oikea asia. Ei ole mitään järkeä, että nämä kustannukset yhteiskuntaan tulevien uusien vastuunkantajien, työntekijöiden ja veronmaksajien osalta kohdistuvat niin, että ne rokottavat sitä, joka kasvattaa tuon uuden kansalaisen sisällään ja synnytyksen jälkeen sylissään ja juuri näiden ihmisten = lue: naisten työnantajia. Minusta koko tämä asia, jonka nostat esille, kertoo meillä vallitsevasta totaalisen epätasapainoisesta suhtautumisesta siihen, miten me viemme yhteiskunnassamme elämää eteenpäin. Se kertoo myös siitä, että tämä maa on ultramaskuliininen asenteiltaan. Se, mikä minua mietityttää, on se, että naispoliitikot eivät saa yhteistä rintamaa tämän asian korjaamiseksi, miksi naiset antavat poliitikkomiehille tässä kysymyksessä periksi lainkaan?? Itse uskon, että tämä nuorten naisten ihannointi mm. mainoksissa, alkaa vähitellen menettää merkityksensä. Markkinoinnin tapa manipuloida ja esineellistää ihmisiä, erityisesti naisia, alkaa menettää merkitystään. Lopulta ihminen viisastuu ja kaikki tämä tavara- ja ulkonäköturvallisuushakuisuus menettää merkityksensä. Niin siinä käy, varsinkin, kun naiset saavat entistä vahvemmin kiinni omasta voimastaan.
  2. Irma kommentoi 9.2.2016 klo 15.47
    Tärkeä aihe. Mielestäni kuitenkin myös miehissä on kasvattajia, kuten sanot. Heille vain annetaan eri nimike. Minusta kysymys vanhemmuuden kustannusten jakamisesta menee kaiken edelle naisten työllistymisessä. Joko niin, että isän työnantajaa kohtaisivat vastaavanlaiset rasitukset kuin äidinkin, tai sitten niin että yhteisistä verovaroista hoidetaan lastenhoidon varhaiset menot. Näin tehdään Ruotsissa. Kokonaan toinen kysymys on, miten yhteiskunta/miehet suhtautuvat yleensäkin keski-ikäisiin naisiin. Kannattaa seurata vaikkapa tuon ikäisten naisten käyttöä mainoksissa. Heitä näkee niissä harvemmin kuin muita. Usein heillä on harmaa tukka ja he saattavat olla polvillaan miehen edessä tai suorittaa jotain alisteista palvelutehtävää. Olisi kiinnostavaa tutkia, mitä tästä asenteesta kumpuaa.

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)