Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Työelämän parasta ennen -päiväys vanhenee nykymaailmassa ennätysvauhdilla, eikä ihmisen optimaalinen työikä kestä kauan. Todellisuudessa kyse on kuitenkin uskomuksista ja asenteista, jotka vääristävät ajatuksiamme ja syrjivät ammattitaitoisia ihmisiä iän vuoksi.

Työelämässä ihminen on aluksi liian nuori, eikä häntä oteta vakavasti, kunnes hän seuraavassa hetkessä muuttuukin liian vanhaksi. Sopivaa ikää ei välttämättä kestä kuin muutama vuosi.

– Naisilla nämä vuodet sijoittuvat usein aikaan, jolloin heillä on pieniä lapsia ja ollaan hoitovapaalla tai äitiyslomalla. Miehillä optimaalinen työikä on vähän pidempi, työyhteisövalmentaja Anna Pylkkänen sanoo.

Pylkkänen on perehtynyt ikääntyvän yhteiskunnan kysymyksiin ja tekee työtä asenteiden muuttamiseksi työelämässä kouluttamalla ja kyseenalaistamalla vallitsevia uskomuksia laajemminkin.

– Työurien pidentämisestä on turha puhua, ennen kuin työelämän asenteissa saadaan aikaan iso kulttuurinen muutos.

Ihmisen ikään tuijotetaan liikaa, vaikka työntekijän kokemus ja tietotaito kasvavat iän myötä ja halu omistautua työlle on usein jopa suurempi kuin nuoremmalla.

Väitteet vailla pohjaa

Työelämässä vallitsee monenlaisia uskomuksia ja väittämiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Työnantajat vetoavat usein siihen, että vanhempi työntekijä tulee yritykselle kalliiksi. Pylkkäsen mukaan väitteelle ei löydy tutkimuksellista näyttöä.

– Suomessa ja maailmalla tehty aivotutkimus osoittaa, että yli 55-vuotias henkilö on työssään tehokkaampi kuin alle nelikymppinen.

Yli viisikymppisen kyky hahmottaa kokonaisuuksia, päättelykyky, laajojen kokonaisuuksien hallinta ja aivojen tietynlainen hötkyilemättömyys ovat erittäin tarpeellisia ominaisuuksia työelämässä.

– Lisäksi ikääntyvällä on motivaatiota ja mahdollisuus sitoutua työhön, sillä lapset ovat lentäneet jo pesästä, Pylkkänen sanoo.

Myöskään ihmisen työkyky ei korreloi iän kanssa, vaan aivan muut tekijät vaikuttavat siihen. Nykyajan viisikymppiset ovat terveitä ja hyväkuntoisia.

Yksi tiuhaan esitetty fraasi on, että organisaation ikärakenne halutaan pitää terveenä, minkä vuoksi nuoria työntekijöitä tarvitaan enemmän.

– On totta, että tuottavuuden kannalta optimaalisin työyhteisö on sellainen, jossa on eri-ikäisiä ihmisiä. Tällä vetoomuksella ei kuitenkaan aina ole yhteyttä organisaation todelliseen tilanteeseen, vaan sitä käytetään myös keppihevosena, Pylkkänen huomauttaa.

Työelämässä vallitsee myös vahva uskomus, että vain nuoret ovat luovia. Luovuus ei Pylkkäsen mukaan ole ikäkysymys.

– Luovuus on taito yhdistellä asioita epätavallisesti ja löytää uusia ratkaisuja. Luovuuden polttoainetta ovat kokemukset, joista voi ammentaa erilaisia yhdistelmiä ja ratkaisuja.

Ikäistään nuorempi

Yhdysvalloissa ikääntymistä on tutkittu paljon. Tutkimuksissa on selvinnyt, että vanhemmat ihmiset mieltävät itsensä keskimäärin 15 vuotta ikäistään nuoremmaksi.

– Kun olen luennoillani kysynyt viisikymppisiltä, haluaisiko joku vaihtaa ammatillisesti nuorempaan itseensä, ei yksikään käsi nouse, vaan kaikki pitävät kokemusta arvokkaana henkisenä pääomana. Mutta ikästereotyyppinen ajattelu ja uskomukset vaikuttavat heti, kun on kyse suhtautumista muihin ihmisiin, Pylkkänen sanoo.

Suomessa ikäsyrjintää ei edes tunnisteta kunnolla, saati että siitä puhuttaisiin avoimesti. Ikästereotypioihin uskotaan ja niitä pidetään luonnollisina. Pylkkänen pitääkin tärkeänä, että

työyhteisöissä opitaan tunnistamaan siellä vallitsevat käsitykset ja uskomukset.

– Jokainen meistä ikääntyy kaiken aikaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ikästereotypiat toimivat itseään toteuttavan profetiana. Jos uskomme ikääntymisen tarkoittavat vaikkapa uuden oppimisen vaikeutumista, meidän on vaikea kumota omaa uskomustamme, kun saavutamme tietyn iän.

Esimerkkinä Pylkkänen kertoo Yhdysvalloissa tehdystä pitkäaikaistutkimuksesta, jossa seurattiin kolmenkymmenen vuoden ajan kahta ikääntyvää ryhmää. Toisilla oli positiiviset ikästereotypiat ja he pitivät vanhenemista kasvavan itsetuntemuksen, viisauden ja itsensä toteuttamisen aikana. Toinen ryhmä taasen mielsi ikääntymisen rappeutumisena, toimintakyvyn laskuna, sairauksina ja lopulta tilana, jossa päätyy taakaksi toisille.

– Myönteisesti ikääntymiseen suhtautuvat henkilöt elivät verrokkiryhmää huomattavasti terveempinä, onnellisempina ja toimintakykyisempinä, ja kaiken lisäksi runsaat seitsemän vuotta heitä pidempään.

Kaikki eivät odota eläkeikää

Tiukat taloudelliset ajat luovat kilpailuasetelmia, jotka kiristävät ilmapiiriä ja voimistavat epävarmuutta. Tällaisessa tilanteessa ääri-ilmiöt, kuten ikäsyrjintä ja kiusaaminen, korostuvat helposti.

– Kun firmassa käydään yt-neuvotteluja, yli viisikymppiset ovat ikävässä tilanteessa. Heitä saatetaan jopa painostaa tai annetaan ymmärtää, että heidän olisi jo syytä tehdä tilaa nuoremmille.

Pylkkänen kertoo tapauksesta, jossa yt:t kokenut ikääntynyt työntekijä joutui kärsimään työpaikkakiusaamista sen vuoksi, että oli saanut pitää paikkansa.

– Sellaisessa ilmapiirissä työskenteleminen on raadollista ja vaatii ihmiseltä kohtuuttomasti voimia.

Työporukassa harvoin ajatellaan, että ikääntyvällä työntekijällä olisi ammatillista kunnianhimoa, vaan oletetaan, että vanhempi henkilö automaattisesti odottaa vain eläkkeelle pääsyä.

– Yli viisikymppinen voi kokea olevansa elämänsä vireessä ja haluaa oppia uutta ja saada uusia haasteita. Ja sitten ympäristön suhtautuu häneen kuin vanhaan koiraan, joka ei enää opi uusia temppuja.

Työyhteisö saattaa myös silkkaa ajattelemattomuuttaan kysellä ikääntyvältä, milloin tämä oikein aikoo jäädä eläkkeelle, vaikka henkilö itse haluaisi vain keskittyä omaan työhönsä.

– On tärkeää tuntea olevansa arvostettu työyhteisön jäsen. Jos ihminen ei enää koe olevansa relevantti, se erottaa hänet muusta yhteisöstä.

Yksilöllisyyden tarve

Keski-ikä siirtyy yhä pidemmälle ja ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Tämä vaikuttaa väistämättä työelämään, jossa ihmisten tulisi toimia paljon nykyistä pidempään.

– Ikäsyrjinnän kitkeminen vaatii paitsi kulttuurin ja asenteiden myös käytäntöjen muuttamista työyhteisöissä ja organisaatioissa.

Kun ikäsyrjivä ajattelu opitaan tunnistamaan, löydetään myös siihen liittyvät käytännöt. Esimerkiksi salliiko esimies kaikenikäisille työyhteisön jäsenille kouluttautumisen, joka tulee maksamaan firmalle, vai asettaako hän uuden oppimiselle ikärajoja. Tai annetaanko kaikenikäisten ihmisten asiantuntijuuden kasvaa ja miten kollegoille osoitetaan arvostusta.

– Tämä vaatii esimieheltä paljon. Pomon on uskallettava rehellisesti tarkastella omia uskomuksiaan ja omaa tapaansa johtaa osaamista ja elämäntilanteita.

Pylkkänen ei ole perinteisen ikäjohtamisen kannalla, koska se perustuu olettamuksiin, että ihmiset ovat tietynlaisia tietyssä iässä. Johtamisen pitäisi hänen mukaansa lähteä pikemminkin siitä, että olemme kaikki yksilöitä.

– Missä vaiheessa ihmisen yksilöllisyys katoaa? Viisikymppisenäkö, jonka jälkeen ihmiset luokitellaan samaan massaan?

Työyhteisöissä tulisi Pylkkäsen mukaan keskustella siitä, millaisia yleistyksiä teemme, miten se vaikuttaa toimintaamme ja valintoihimme ja miten suhtaudumme toisiin ihmisiin.

– On tärkeää, ettei meille muodostu vain yhdenlaista työelämän normia, jonka ulkopuolelle jäävät edustavat toiseutta.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.