COACHING

Mainos
TEKSTI SINI RANTAMA KUVA A SALONEN JA S RANTAMA | 25.11.2015 | KOLLEGA.FI
Rakentavaa vuorovaikutusta

Työpaikka on siinä mielessä metka ympäristö, että siellä törmää joskus samoihin asioihin kuin lapsena hiekkalaatikolla. Jokaisella on oma henkilökohtainen tyylinsä vuorovaikutustilanteissa. Kireän tunnelman välttämiseksi on joskus paikallaan kerrata vuorovaikutukseen liittyviä pelisääntöjä. Joillekin ne tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, mutta yllättävän monilla työpaikoilla niiden kanssa painitaan aivan tosissaan.

Sini Rantama on työhyvinvointiin keskittynyt coach.
Sini Rantama on työhyvinvointiin keskittynyt coach.

Olen koonnut tähän artikkeliin yleisiä vinkkejä, jotka edesauttavat luomaan vuorovaikutustilanteista rakentavia ja eteenpäin vieviä. Jotta saisit tarkemman käsityksen omista toimintatavoistasi ja mahdollisista kehityskohteistasi, arvioi jokaisessa kohdassa asteikolla 1–5, millaiseksi koet eri osa-alueiden toteutumisen omalla kohdallasi:
1 = ei toteudu koskaan
2 = toteutuu erittäin harvoin
3 = toteutuu silloin tällöin riippuen tilanteesta
4 = toteutuu useimmiten
5 = toteutuu aina.

 

Ystävällisyys kohdatessa

Toisen tervehtiminen, hymyily ja kuulumisten kysyminen luovat myönteistä pohjaa tulevalle keskustelulle.

Katsekontakti

Silmiin katsominen keskustellessa auttaa keskittymään ja luo toiselle osapuolelle tunteen läsnäolostasi.

Kuunteleminen keskeyttämättä

Anna toisen sanoa asiansa rauhassa loppuun ja vältä päälle puhumista.

Kiinnostuksen osoittaminen

Keskustelussa esitetyt kysymykset ilmaisevat sinun olevan kiinnostunut toisen ajatuksista. Kuullun täsmentäminen tarkentavilla kysymyksillä auttaa yhteisymmärryksen löytämisessä.

”Miksi” -kysymyksiä kannattaa kuitenkin välttää, koska ne saattavat joissain asiayhteyksissä kuulostaa syyllistäviltä (ei näin: ”Miksi asialle ei ole tehty mitään?” vaan ”Miten asiaa saataisiin eteenpäin?”).

Arvostelun välttäminen

Vältä arvostelemasta tai mitätöimästä toisen sanomaa, vaikka olisit asiasta eri mieltä. Ilmaise oma näkökulmasi tai asiasta noussut tunteesi käyttäen lauseissa minä-muotoa, esimerkiksi ”Se mitä äsken sanoit, tuntui minusta…”. Asiaa pehmentääksesi voit myös pukea oman ajatuksesi kysymyksen muotoon, esimerkiksi ”Tuo kuulostaa mielenkiintoiselta näkökulmalta. Voisiko asiaa tarkastella myös siitä lähtökohdasta, että…”.

Kritiikkiäkin voi antaa arvostavalla tavalla, kun muistetaan esittää asia menemättä henkilökohtaisuuksiin. Syyllisten etsiminen ei ole rakentavaa, koska asioilla on aina monta puolta.

Toisen näkökulman olemassaolon hyväksyminen

Vuorovaikutus 2Jokainen tarkastelee asioita peilaten niitä omiin aiempiin kokemuksiinsa. Kun keskustelussa ymmärretään ja hyväksytään toisenlaisten näkökulmien olemassaolo, vuorovaikutuksessa ei ole tarvetta kilpailla siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä.

Eipäs juupas -keskustelun sijaan tulisi pyrkiä uteliaana selvittämään, miten toinen näkee asian. Liian vähäisellä kommunikaatiolla luodun arvottamisen ja tulkintojen maailmasta kannattaa siirtyä ihmettelemään asioita yhdessä.

Myönteisen kielen käyttäminen

Sanoilla on merkitystä. Sanat ei ja mutta ovat jyrkkiä ja tuomitsevia. Mutta-sanan käyttö mitätöi koko edellä sanotun asian. Sen sijaan voi käyttää ja-sanaa (esimerkiksi ”Aivan, ja tuohon voisi vielä lisätä, että…” ).

Omien tunnereaktioiden hallinta

Kiihtyminen ja äänen korottaminen saattavat saada muut varpailleen. Tunteet tarttuvat ja tilanteen kärjistyminen saattaa murentaa myönteisen vuorovaikutuksen edellyttämää luottamuspohjaa.

Tilan antaminen toiselle ja hiljaisuuden sietäminen

Vuorovaikutustilannetta rauhoittaa, kun jokaista hetkeä ei saman tien täytetä sanoilla. Varsinkin jos olet nopeatempoinen ja rohkea ilmaisemaan itseäsi, muista antaa myös muille tilaa keskustelussa.

Itsearvioinnin myötä saatoit löytää asioita, joissa haluaisit kehittyä. Ota käsittelyyn yksi asia kerrallaan, jotta muutoksen tekemien olisi helpompaa. Voit jatkossa aktiivisesti itse kiinnittää huomiota valitsemaasi asiaan. Vaihtoehtoisesti voit ottaa avuksesi hyvän ystäväsi tai työkaverisi ja pyytää häntä kiinnittämään huomioita johonkin toivomaasi toimintatapaan.

Omasta kehittymistoiveesta kertominen muille – esimerkiksi työkavereille – auttaa sitoutumaan muutoksen tekemiseen. Voitte auttaa toinen toisianne omissa kehityskohteissanne, jolloin saatte palkinnoksi entistä sujuvampia kohtaamisia. Pienilläkin muutoksilla voi olla yllättävän suuret myönteiset vaikutukset.

Lisätietoja Sini Rantamasta ja työhyvinvointivalmennuksista löydät osoitteesta www.hyvinvointiluotsi.fi. Lue myös Rantamasta aiemmin kirjoitettu juttu Varatuomarista valmentajaksi.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.

Oliko artikkeli kiinnostava?

Mainos
Mainos
Sinun mainoksesi tähän?

Tämä mainospaikka on varattu työhön ja hyvinvointiin liittyville lyhyille mainosjutuille. Jos sinulla on lehtemme kohderyhmää kiinnostava mainosjuttu, ota yhteyttä! Lue lisää…

(Tämä mainospaikka on varattu työelämään ja työhyvinvointiin liittyville tuotteille ja palveluille. Mikäli mainospaikka kiinnostaa sinua, ota yhteyttä. Lue lisää.)

Tätä artikkelia on kommentoitu yhden kerran.

  1. Karla kommentoi 5.1.2016 klo 15.08
    Monelta nuo voivat unohtua, jos ei nää toisen näkökulmaa asiaan. Esim. hymyily voi tuntua turhalta (miksi joku välittäisi minun ilmeestäni?) ja toisen asian kuuntelu/kommentointi/lisäkysyminen myös (kun eihän tuo ole uutta/oleellista/oikein). Harva tahallaan on ilkeä. Hyviä muistutuksia kaikille!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

Kommentoi, keskustele tai anna palautetta ylläolevasta artikkelista!

(Pakollinen, mutta vain etunimi julkaistaan.)

(Pakollinen. Ei julkaista.)