Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Koko työuransa ajan opiskellut Riitta Helekoski on monitaitoinen nainen. Vaikuttaminen, uuden käynnistäminen ja kouluttaminen ovat aina kietoutuneet Helekosken työhön, eikä hän suostu lokeroitavaksi valmiiseen muottiin.

Alun perin lastentarhanopettajaksi opiskellut Riitta Helekoski toimii nykyään kouluttajana, työyhteisökehittäjänä, mentorina, muutoksenkäynnistäjänä, organisaatiopsykologina ja työyhteisösovittelijana yhdistellen kaikkia taitojaan.

– Haluan käyttää taitojani laaja-alaisesti enkä leimautua vain yhden alan osaajaksi. Kysyn ensin ihmisiltä, mitä nämä tarvitsevat ja sitten katson, osaanko auttaa heitä, Helekoski kertoo.

Kuusamosta kotoisin oleva Helekoski lähti 19-vuotiaana ylioppilaaksi kirjoitettuaan Ouluun töihin ja miettimään opiskeluvaihtoehtoja. Lastentarhanopettajan koulutus kiinnosti, sillä alan kokeilukoulutus oli aloitettu Oulun yliopiston alaisuudessa, mikä tarjosi mahdollisuudet jatkaa yliopisto-opintoja.

– Opiskelin lastentarhanopettajaksi ja valmistuin vuonna 1979. Pääsin Muhoksen kuntaan perhepäivähoidon ohjaajaksi ja aloitin saman tien kasvatustieteiden opinnot työn ohessa.

Muutaman kuukauden kuluttua Oulun kaupunki rekrytoi Helekosken vastaavaan tehtävään, josta tämä eteni kaupungin johtavaksi perhepäivähoidon ohjaajaksi.

– Ohjaaminen on aina ollut yksi elämäni punaisista langoista. En koskaan työskennellyt varsinaisessa lastentarhanopettajan ammatissa, vaan perhepäivähoidon ohjaajana, jossa pääsin vaikuttamaan laajempaan kenttään.

Virkamiehestä opettajaksi

Helekoski ehti työskennellä Oulussa lähes viisi vuotta, kunnes vuonna 1984 hänen aviomiehensä valmistui ja sai työpaikan Salosta.

– Olin juuri itsekin saanut opintoni loppuun ja  valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi. Sanoin itseni irti ja muutimme Saloon. Rupesin etsimään töitä Varsinais-Suomen alueelta.

Helekoski sai työpaikan Karjalohjan kunnan sosiaalisihteerinä. Tehtävä oli täysin uusi, sillä kunnassa ei aiemmin ollut ollut vastaavaa virkaa.

– Pääsin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Uuden aloittaminen on toinen elämäni punaisista langoista, sillä olen aina tykännyt hypätä tuntemattomaan.

Työ oli mielenkiintoista, mutta vaativaa ja raskasta. Virkamiesmäinen hallintotyö ei sopinut Helekosken luonteelle. Hän alkoi katsella uutta paikkaa ja huomasi, että Helsingin lastentarhanopettajaopistossa oli didaktiikan opettajan paikka auki.

– Hain tehtävää ja sain sen. Olin todella innostunut työstäni. Kuljin Helsinkiin lähes päivittäin.

Kahden vuoden aikana kulkeminen Salosta Helsinkiin alkoi kuitenkin käydä raskaaksi.

– Tykkäsin todella nuorten opettamisesta ja  harjoitteluohjauksesta mutta pitkä työmatka vei liikaa voimia. Aloin kartoittaa aikuiskouluttajan tehtäviä lähiseuduilta.

Kouluttajasta opiskelijaksi

Kesällä 1987 Helekoski aloitti freelance-kouluttajana tehden töitä useissa aikuisoppilaitoksissa. Kouluttaminen oli hänelle tuttua jo uran alkuajoilta.

– Kouluttaminen on elämäni kolmas punainen lanka. Olin kouluttanut ihmisiä työni ohessa jo Muhoksen ja Oulun ajoilta asti.

Koulutustöitä riitti yllin kyllin ja Helekoski kiersi ympäri Varsinais-Suomea. Kentällä oli pulaa etenkin psykologian opettajista ja tehtäviä tarjottiin myös Helekoskelle.

– Olin suorittanut Oulun yliopistossa cumun psykologista, mutta en katsonut sen riittävän. Päätin aloittaa psykologian opinnot.

Helekoski pääsi Turun yliopistoon ja aloitti psykologiaa opinnot syksyllä 1989. Mutta opinnot keskeytyivät jo vuodenvaihteessa, kun Helekosken mies sai työkomennuksen USA:han.

– Muutimme tammikuussa 1990 Floridaan. Minulla ei ollut työlupaa, mutta sitäkin enemmän aikaa, joten päätin kokeilla opiskelua Floridan yliopistossa.

Helekoski huomasi pärjäävänsä opinnoissa ja kun pariskunta muutti San Diegoon, hän aloitti opiskelun University of California San Diegossa ja päätti suorittaa HR-Management-koulutusohjelman.

Yliopiston tiimoilta Helekoski löysi itselleen myös vapaaehtoistyötä ja verkostoitui kansainvälisesti.

– Kampuksella törmäsin ulkomaalaisille tarkoitettuun kansainväliseen keskukseen, jossa autetaan tulijoita kotoutumaan. Innostuin toiminnasta ja ilmoittauduin itsekin vapaaehtoiseksi.

Helekoski tutustui keskuksen kautta lukuisiin ulkomaalaisiin, ja kun kotiinpaluu koitti runsaan kahden vuoden kuluttua, hänen läksiäisiinsä osallistui yli 20 eri kansallisuutta.

Takaisin Amerikkaan

Tammikuussa 1994 pariskunta palasi kotiinsa Saloon. Helekoski jatkoi psykologian opintojaan ja freelance-kouluttajan työtään, ja alkoi samalla katsella työpaikkailmoituksia.

– Pääsin Telestelle, jonne haettiin HR-osaajaa. Se tarjosi minulle tilaisuuden panna käytäntöön Amerikan HR-opintoni ja sain olla mukana perustamassa yrityksen HR-osastoa.

Helekoski ehti työskennellä talossa kaksi vuotta, kunnes vuoden 1997 kesällä edessä oli jälleen muutto USA:han San Diegoon miehen työn perässä.

– Minulle tarjottiin töitä Nokia Americasissa San Diegossa. Työluvan saaminen kuitenkin kesti, mutta pääsin harjoittelijan vakanssilla tutustumaan työhöni.

Kun työlupa vihdoin heltisi, Helekoski pääsi aloittamaan työnsä pienen kansainvälisen tiiminsä kanssa, johon kuului filippiiniläinen ja meksikolainen kollega.

– Rakensimme kolme vuotta Nokian yliopistoyhteistyötä Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan alueilla. Matkustin paljon ja työ oli valtavan mielenkiintoista.

Kuviot kuitenkin muuttuivat keväällä 2000, kun Nokian Dallasissa sijaitseva HR-yksikkö uudelleenorganisoitiin ja työt siirtyivät sinne.

– Mieheni oli jo lähdössä Suomeen, mutta minä halusin hoitaa työrupeamani loppuun. Tyhjensimme San Diegon kodin, mies palasi Saloon toukokuussa ja minä muutin Dallasiin.

Helekoski hoiti työnsä loppuun ja palasi syyskuussa Suomeen.

Globaalia virtuaalielämää

Dallasissa työskennellessään Helekosken esimies oli viestinyt pääkonttoriin tämän paluusta Suomeen. Helekoskelle tarjottiin paikkaa globaalissa johtajuuden kehittämistiimissä Nokian pääkonttorissa Helsingissä.

– Muutimme Tampereen seudulle, jossa miehelläni oli työpaikka. Pitkän työmatkan vuoksi hankimme minulle kakkosasunnon Helsingistä, jossa asuin arkipäivät.

Helekoski pääsi jälleen tekemään pioneerityötä Nokialla, joka oli juuri siirtymässä virtuaaliaikakauteen.

– Kehitimme muun muassa virtuaalista koulutusta, virtuaalitiimien toimivuutta, perehdyttämistä ja mentorointia. Työ oli aivan uudenlaista ja todella haastavaa.

Seitsemän vuotta Helsingissä työskenneltyään Helekoskea alkoi rasittaa kaukosuhde. Pariskunta teki tahoillaan kiivaasti töitä eikä nähnyt toisiaan aina edes viikonloppuisin.

– Vuonna 2007 kollegani kysyi, olisinko kiinnostunut tulemaan töihin juuri yhdistyneeseen Nokia Siemens Networkiin Tampereelle. Lähdin, sillä työ kuulosti mielenkiintoiselta ja pääsin jälleen yhteiseen kotiin asumaan.

Pari vuotta työskenneltyään Helekoski päätti suorittaa kesken jääneen psykologin tutkintonsa loppuun ja pyysi opintovapaata.

– Keskityin vajaaksi vuodeksi gradun tekoon ja valmistuin vuonna 2010. Opintovapaan loputtua päätin jättää työpaikkani, sillä talossa oli tapahtunut valtavasti muutoksia.

Helekoski irtisanoi itsensä ja jäi elämänsä ensimmäiselle kesälomalle miettimään tulevaisuuttaan.

Mentorointia ja järjestötoimintaa

Vuonna 2011 Helekoski perusti yrityksen ja alkoi tehdä projektitöitä isoille ja pienille yrityksille. Helekoski rakensi johdon kehittämisohjelmia sekä HR- ja businesskonsepteja, auttoi organisaatiomuutosten läpiviennissä ja koulutti.

– En ole koskaan ollut konsultti, vaan ennemminkin käynnistäjä. Työskentelin yhdessä yrityksen johdon ja henkilöstöammattilaisten kanssa. Rakensimme kollegani kanssa johdon koulutuskonsepteja ja vedimme mallikoulutukset, mutta annoimme yritysten asiantuntijoiden jatkojalostaa ja jalkauttaa ne eteenpäin.

Työnsä ohessa Helekoski suoritti työyhteisösovittelijan koulutuksen Lontoossa ja yrittäjäkoulutuksen Aalto-yliopistossa. Lisäksi hän ryhtyi mentoriksi ja alkoi mentoroida korkeakoulutettuja maahanmuuttajanaisia, yliopistosta valmistuvia kasvatustieteilijöitä ja ulkomaalaisia opiskelijoita.

– Kun aloin miettiä, mitä seuraavaksi tekisin, postista saapui minulle iloinen yllätys. Olin nuorena alkanut maksaa itselleni vapaaehtoista eläkettä, ja nyt sain ilmoituksen kahden vuoden varhaiseläkkeestä. Sain mahdollisuuden kahden vuoden breikkiin.

Helekoski päätti heittäytyä kansainväliseen järjestöelämään, sillä hän oli liittynyt vuonna 2013 EMCC (European Mentoring and Coaching Council) -järjestöön.

– EMCC Finland valitsi minut puheenjohtajakseen kolmivuotiskaudelle 2014 – 2016. Tekemistä riittää sillä saralla yllin kyllin ja keskityn siihen täysillä kauteni loppuun saakka.

Kohtalo omissa käsissä

Kiireisen työn vastapainona Helekoski liikkuu luonnossa. Hän nauttii vaeltamisesta, marjastamisesta ja sienestämisestä. Pariskunnalla on kesämökki, joka on molemmille tärkeä vetäytymis- ja latautumispaikka.

– Rakastan etenkin melomista, joka on minulle kuin meditaatiota. Lisäksi hoidan yrttimaata ja kukkia, kun taas mieheni tykkää hakata puita, rakentaa ja maalata.

Helekoski tunnustautuu myös kulttuurin suurkuluttajaksi, jolle käy niin baletti, ooppera, konsertit, taidenäyttelyt kuin elokuvat.

– Lisäksi tykkään virkata ja kutoa, mikä tekee hyvää aivoille.

Helekoski on aina ollut myös liikunnallinen ja kokeillut useita lajeja maratonista laitesukellukseen. Viime syksynä Helekoski sai yllättäen astmaoireita ja joutui etsimään itselleen sopivan uuden harrastuksen.

– Löysin naisten aikuisbaletin. Siinä on haastetta, mutta se on myös hauskaa.

Tulevaisuuden osalta Helekoski sanoo kaiken olevan täysin auki. Hän aikoo katsoa, mihin ryhtyy, kun EMCC:n puheenjohtajuuskausi päättyy.

– Haluan jatkossakin tehdä merkityksellistä työtä ja käyttää osaamistani monipuolisesti. Kaikki on itsestä kiinni.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.