Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Empatia ja avuliaisuus ovat hyviä ominaisuuksia, mutta joskus ne kohdistuvat liikaa vain muihin ihmisiin. Kiltti ajautuu usein marttyyrin rooliin: suostuu johonkin tehtävään, mutta sitä tehdessä tai sen jälkeen valittaa, koska ei osannut kieltäytyä alunperin. Oman väsymyksen ja tarpeiden tunnistaminen tulee jälkijunassa tai muihin kohdistuvan kritiikin muodossa.

Tunteet ovat oivallisia viestintuojia, jos niitä malttaa kuunnella. Ärtymyksen, väsymyksen ja marttyyriuden tarkkailu auttaa tunnistamaan paikat, joissa voisi tehdä omat toiveensa ja rajansa selkeämmin näkyviksi. Joskus myös se, joka vaatii, on ihminen itse ja ajatuksiaan kannattaa siksi tarkkailla.

Ein sanomista varova pelkää usein loukkaavansa jotakuta. Mutta keitä hän loukkaa, kun ei osaa sanoa ei? Ainakin itseään. Joka suuntaan on mahdotonta kumartaa yhtä aikaa. Rajanveto on aluksi vaikeaa, mutta kuten muutkin asiat, se helpottuu harjoittelun myötä. Janna Satri kirjoittaa Sisäinen lepatus -kirjassaan erityisherkistä, joista monet ovat kilttejä ja huomaavaisia. Kun aistii muiden tunnetilat ja tarpeet herkästi, unohtaa helposti omansa.

Symbolinen ja konkreettinen rajanveto itsen ja muiden välille auttaa. Voi esimerkiksi kuvitella suojaavan kuplan itsensä ympärille. Kuplasta käsin on helpompi aistia ja asettaa rajojaan. Oma oivallukseni Satrin kirjaa lukiessa liittyi pukeutumiseen. Harmaan sijaan voi valita värikkäät vaatteet ja siten erottautua tapetista, toisesta ihmisestä ja hänen tunteistaan!

Myös onnellisuutta ja aivojen kehitystä tutkinut Rick Hanson opastaa turvallisempaan yhteyteen muiden ihmisten kanssa. Evoluutiomme on ollut reagointia heimoyhteisöjen sisäisen rakkauden lisäksi heimojen väliseen vihaan ja luonnon uhkiin. Toisten tunteiden ennakointi ja uhkiin varautuminen on ollut monessa tilanteessa elinehto, mutta nykyään se voi mennä liiallisuuksiin.

Kirjassa Buddhan aivot Hanson vinkkaakin, että jos olet herkästi ylikuormittuva ja ihmissuhteiden sosio-emotionaalinen informaatio tuntuu hukuttavan sinut, keskity sisäiseen kokemukseesi. Huomaa, että oma olemisesi jatkuu aivan hyvin, vaikka olet emotionaalisesti lähellä toista ihmistä.

Kiinnitä lisäksi huomiota toisen ihmisen sijaan tiedostamiseen itseensä ja luo suojaavia ja rajaavia mielikuvia (välissämme on lasiseinä; olen puu, jonka juuret maassa ja lehdet vain heiluvat). Ole tietoinen sisäisestä maailmastasi ja tarpeistasi, se aktivoi huolenpidon hermokytköksiä. Ajan mittaan olosi on yhä turvallisempi muiden läheisyydessä.

Rajoja voi olla tarpeen vetää suhteessa ihmisiin, mutta myös asioihin. Esimerkiksi ajankäytön tai vastuunjaon rajoista on hyötyä muillekin kuin itselle. Kun kerrot, että työpaikan käytäntöjä voisi muuttaa, työtoverisi uskaltavat kertoa samaa. Jos ystäväsi tai puolisosi ei ole osannut vetää rajoja tekemiselleen, hänellä ei ole aikaa sinulle. Jos omat rajasi ihmissuhteissa ovat selvät, hän tietää, että toivot yhteistä aikaa ja ansaitset parempaa kohtelua.

Liika järkeily voi haitata hyvinvointia ja rajanvetoa. Oman kehon ja tuntemusten tarkkailu tilanteessa kuin tilanteessa auttaa ja hiljentää järkeilevää mieltä. Kehon aistimusten tarkkailu tarjoaa huolenpitoa, lempeyttä ja armollisuutta itseä kohtaan ja vahvistaa omien tarpeiden mukaan käyttäytymistä. On vaikea toimia, jos ei ole ensin huomannut tunnetta ja tarvetta toimia!

Seuraavan kerran kun aiot sanoa ”ihan miten vaan”, ”kai se sopii” tai ”kyllä se käy”, pysähdy. Jos et riemusta kiljuen ole sanomassa kyllä, miltä osin haluaisit sanoa ei? Miten tilannetta, työtehtävää tai tarjousta voisi muuttaa, jotta se sopisi paremmin? Voisiko vastuuta jakaa, aikataulua muuttaa tai tehdä jotain eri tavalla?

Tapojen muuttaminen vie aikaa ja pienestä on hyvä aloittaa. Jos olet tottunut reagoimaan keskeytyksiin heti, vastaa yhdelle työkaverille päivässä, että palaat asiaan myöhemmin. Jos olet aina tottunut ottamaan ruokaa viimeisenä, lähde jonoon jo ennen kuin herkut loppuvat. Sinäkin ansaitset hyvää! Oman arvonsa voi osoittaa lempeän jämäkästi. Kun kunnioitat itseäsi, niin muutkin kunnioittavat sinua.

Tarjoan haasteen syyskuuksi niin itselleni kuin sinullekin: Missä kohdin voisit kuunnella itseäsi ja tarpeitasi? Mihin ihmissuhteeseen tai asiaan olisi hyvä vetää rajat?

Sanna Iranta on sosiologi, meditaatio-ohjaaja ja yrittäjä, joka myös tanssii ja opettaa flamencoa. Lue lisää Irannasta osoitteesta www.hidastamo.fi. Lue myös Irannasta aiemmin kirjoitettu juttu Meditoiva maailmanparantaja.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.