Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Sanotaan, että menestyäkseen ihmisen on pystyttävä jatkuvasti uudistumaan muuttuvassa maailmassa. Sama koskee organisaatioita.

Suomi kaipaa tällä hetkellä poikkeuksellisen rohkeita uudistuksia. Julkisen sektorin on kyettävä tehostamaan omaa toimintaansa ja se edellyttää rajuja muutoksia nykyiseen verrattuna. Yksityinen sektori kaipaa rohkeaa innovatiivista otetta, uudenlaista johtamiskulttuuria sekä kimppayrittäjyyden luomista.

Organisaatioiden töiden sisältö on uudistunut ripeää tahtia viimeisten vuosikymmenten aikana. Keskeisimpiä tähän vaikuttavia tekijöitä ovat tietokoneistuminen ja toiminnan mobilisoituminen. Tietokoneistuminen on muuttanut toimintaamme viimeisen 25 vuoden aikana valtavasti. Sen on toivottu vapauttavan työntekijät rutiinitöistä ja antavan meille mahdollisuuden tehdä pidemmälle jalostettua ajattelutyötä. Näin on monella tapaa tapahtunutkin, mutta tietokoneistuminen on myös lisännyt työn määrää ja sen henkistä kuormittavuutta monella tavalla.

Erityisesti esimiehet tekevät aikaisempaa paljon enemmän esimerkiksi HR-toimintoihin liittyviä tehtäviä sähköisessä ympäristössä. Nämä tehtävät kuuluivat aikaisemmin henkilöstöhallinnolle, mutta koska ne on voitu siirtää verkossa toteutettaviksi, ne ovat päätyneet suoraan esimiesportaan hoidettaviksi. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi matkasuunnitelmat, matkalaskut ja laskujen hyväksyminen. Suuri osa tästä sähköisessä ympäristössä tehtävästä työstä jää piiloon, eikä sen kuormittavuutta aina oivalleta, vaikka se vie aikaa ja vaatii jatkuvasti uusien työtapojen opettelua ja omaksumista.

Meillä puhutaan usein siitä, kuinka paljon uuden oppiminen vaatii ihmiseltä. Todellisuudessa vanhasta pois oppiminen on henkisesti paljon raskaampaa kuin uuden oppiminen. Tämä johtuu siitä, että ihminen rakentaa identiteettiään osaamisensa varaan, usein tiedostamattaan, ja siksi vanhasta osaamisesta luopuminen on tuskallisempaa kuin yleensä halutaan myöntää. Vanhasta poisoppiminen tarkoittaa, että henkilön osaaminen ei enää riitä eikä kelpaa. Sitoutuneelle työntekijälle tämä aiheuttaa ahdistusta ja vaatii surutyötä. Muutokset pitäisikin toteuttaa siten, että jokainen voisi olla ylpeä kaikista vuosien aikana kertyneistä taidoistaan, joilla on ollut aikanaan arvoa.

Uudistuminen ei koskaan saisi tarkoittaa aikaisemman osaamisen vähättelyä eikä aiheuttaa ihmiselle vaillinaisuuden tunnetta. Tällainen tunne herättää työntekijässä tiedostamatonta häpeää, joka vaikuttaa vahingollisesti häneen itseensä ja hänen ympäristöönsä. Tiedostamaton häpeä synnyttää ahdistusta, joka purkautuu tavalla tai toisella arkikäyttäytymiseen.

Kun organisaatiossa tehdään muutoksia, joihin liittyy poisoppimista, esimiehen tulisi kiinnittää huomiota seuraaviin kysymyksiin:

• Kunnioitetaanko johdettavien tunteita tällaisessa tilanteessa?
• Miten se osoitetaan?
• Onko varmaa, ettei ihmisille tule kelpaamattomuuden tunne siitä, että heidän osaamisensa ei enää ole oikeansisältöistä?
• Miten tällaista tiedostamatonta kelpaamattomuuden tunnetta estetään syntymästä?

Samaan virtaan ei voi astua kahdesti, sillä kaikki virtaa ja se on elämän laki. Asiat muuttuvat ja kehittyvät kaiken aikaa. Muutosta ei siis pidä pelätä, vaan se on syytä ottaa osana jokapäiväistä elämää. Kaikesta koetusta ja opitusta, joka siirtyy uuden tieltä, kannattaa olla kiitollinen. Myös sellaisesta, mikä ei välttämättä ole tuntunut hyvältä. Yleensä juuri ne asiat, jotka ovat olleet vaativia ja joskus jopa tuskallisia, ovat niitä, joista opimme eniten. Uudistuminen on osa elämän energian näkyväksi tuloa. Muutokseen kannattaa suhtautua uteliaana ja tehdä siitä paras mahdollinen.

Annu Palmu toimii johtajuuskouluttajana ja johdon työnohjaajana. Lue myös Palmusta aiemmin julkaistu juttu Eettisyys johtotähtenä. Lisätietoja Palmusta löydät osoitteesta www.hekateconsulting.fi. Palmu on kirjoittanut kirjat Rakasta itseäsi, Basam Books 2014 ja Nokia-vuodet, Atena Kustannus 2009.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.