Kollega.fi verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista

Tuntuuko, että muutokset vaikuttavat sinuun erityisen voimakkaasti? Koetko äkkinäisen päätöksenteon ja sopeutumisen painostavana? Innostutko ja ahdistutko samalla kertaa uusista asioista, vaikka ne olisivat positiivisiakin? Jos reagoit näin, olet mitä todennäköisimmin erityisherkkä.

Erityisherkkä ihminen kokee stressiä muita useammin ja reagoi siihen voimakkaammin. Monien, vähäistenkin stressitekijöiden kasautuminen samanaikaisesti kuormittaa erityisherkkää ihmistä huomattavasti enemmän kuin väestöä keskimäärin. Tämä johtuu siitä, että erityisherkkä ihminen reagoi ympäristöstä tuleviin ärsykkeisiin muita herkemmin ja syvemmin. Se vie runsaasti energiaa ja voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa uupumusta.

Osa persoonallisuutta

Erityisherkkyyden katsotaan muodostuvan tietyistä temperamenttipiirteistä, emotionaalisesta reagoinnista sekä aistiherkkyydestä. Erityisherkkyys on pysyvä osa ihmisen persoonallisuutta ja temperamenttiprofiilia. Temperamenttipiirteistä erityisherkkyyteen yhdistetään erityisesti sensitiivisyys, emotionaalisuus, varautuneisuus, aktiivisuuden taso ja sosiaalisuus. Erityisherkkien henkilöiden temperamenttiprofiilit eivät ole keskenään samanlaisia, mikä muiden persoonallisuustekijöiden ohella selittää erityisherkkien ihmisten yksilöllisiä eroja.*

Temperamenttipiirteet vaikuttavat siihen, miten ihminen reagoi sekä ympäristöönsä että omiin sisäisiin tuntemuksiinsa. Erityisherkälle temperamenttirakenteelle on tyypillistä synnynnäinen hermoston voimakas reagointi ja stressaantuvuus sekä aistiherkkyys. Tästä syystä erityisherkät yksilöt tarvitsevat keskivertoa runsaammin rauhoittumis- ja palautumisaikaa. Niin ulkoiset tekijät, kuten liian kireä työtahti, jatkuva melu ja vaativat ihmissuhteet, kuin sisäiset tekijät, kuten nälkä, kipu, väsymys tai tunnekuohut, saattavat aiheuttaa erityisherkille ihmisille voimakasta ylikuormittumista.

Ympäristön haasteet

Nykypäivän liike-elämä ei tarjoa parasta mahdollista työympäristöä erityisherkille ihmisille. Tehokkuuden, aktiivisuuden ja jopa röyhkeyden ihannoiminen on vallalla oleva trendi, eikä tunnollisia puurtajia tai pohdiskelijoita välttämättä arvosteta. Moni erityisherkkä on joutunut kokemaan tämän omassa työympäristössään. Tullakseen huomatuksi ja noteeratuksi erityisherkän onkin usein väkisin kammettava itsensä pois mukavuusalueeltaan. Omien näkemysten esittäminen, itsensä esille tuominen tai itsevarma esiintyminen eivät nimittäin välttämättä ole erityisherkkien vahvimpia alueita.

Erityisherkän ihmisen pitäisi pyrkiä tiedostamaan ja tunnistamaan ominaislaatunsa ja ennen kaikkea hyväksyä itsensä. Tällaisen henkilön tulisi tietoisesti hakeutua työympäristöön, joka parhaiten vastaa hänen temperamenttiaan. Mikäli jatkuvasti toimii ympäristössä, jossa odotukset tai toimintatavat eivät vastaa omia tarpeita, seurauksena voi pahimmassa tapauksessa olla uupuminen ja sairastuminen.  Erityisherkkien ihmisten vahvuudet tulevat parhaiten esille työyhteisöissä, joissa arvostetaan erilaisuutta, yksilöllisyyttä ja luovaa ajattelua. Kannustava ja rohkaiseva ilmapiiri sekä kokeilevuus ja innovatiivisuus saavat lahjakkaan ja erityisherkänkin ihmisen kukoistamaan.

Muutoksen ristiriidat

Muutostilanteet ovat erityisherkälle ihmiselle haasteellisia sen vuoksi, että ne aiheuttavat ristiriitaa ja vaativat välitöntä reagointia, jolloin erityisherkkä ei ehdi pohtia, saati sisäistää muutosta. Erityisherkän ihmisen kannattaa kuitenkin tietoisesti ottaa aikaa ja pyrkiä analysoimaan muutoksen hyötyjä ja haittoja. Kun erityisherkkä saa riittävästi tietoa ja sopeutumisaikaa, hänestä voi löytyä yllättävää voimaa muutosten läpivientiin.

Herkkyys ei sulje pois sitkeyttä tai kestävyyttä. Voimaantuneena erityisherkkä yksilö on intohimoinen, luova ja jopa rohkea suunnannäyttäjä. Intuitionsa avulla hän pystyy hahmottamaan kokonaisuuden ja arvioimaan tilannetta pidemmällä tähtäyksellä. Erityisherkälle tyypillistä on kuitenkin se, että hänen on yleensä kyettävä hyväksymään muutos myös periaatteellisella tasolla. Ellei näin tapahdu, hänen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta sitoutua muutokseen. Esimiehen kannattaakin käyttää hetki aikaa kahdenkeskiseen, arvostavaan keskusteluun erityisherkän alaisensa kanssa saadakseen hänet puolelleen muutoksen dynamoksi.

Herkkyys voimavaraksi

Erityisherkkä ihminen kokee helposti ristiriitaa ympäristön vaatimusten ja omien resurssiensa välillä. Kyse ei ole kyvyistä tai osaamisesta, vaan jaksamisesta. Erityisherkkä vetäytyy mielellään omiin oloihinsa, sillä hän tarvitsee paljon lepoa ja rauhaa. Tasapainon saavuttaakseen erityisherkän pitäisi oppia tunnistamaan ja hyväksymään tarpeensa sekä luottaa omaan selviytymiskykyynsä stressaavissa tilanteissa. Erityisherkkyyttä ei pidä yrittää tukahduttaa, vaan hyödyntää se voimavarana.

Erityisherkkien tarpeita ei suomalaisessa työyhteisössä aina katsota hyvällä. Valistuneimmat johtajat ja esimiehet kuitenkin ymmärtävät, että näiden erityispiirteiden tunnistaminen ja hyödyntäminen on myös koko organisaation voimavara. Erilaisuuden huomioiva, toimiva työympäristö on pohjimmiltaan vain järjestelykysymys, mikäli tahtoa löytyy. Myös erityisherkkä yksilö itse voi omalla toiminnallaan näyttää suuntaa kohti yrityskulttuuria, jossa erilaisuus, suvaitsevaisuus ja työhyvinvoinnin johtaminen ovat osa yrityksen todellisia arvoja.

*) Elaine N. Aron, Erityisherkkä ihminen, 2013
Liisa Keltikangas-Järvinen, Temperamentti, stressi ja elämänhallinta, 2008
Mia Johanna Kurkela, Pro Gradu, HY, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, 2014

Hannele Allonen on laillistettu psykologi ja filosofian maisteri. Löydät hänestä lisätietoa osoitteesta http://www.profico.fi/. Lue myös Allosesta aiemmin kirjoitettu juttu Ihmismielen tuntija.

Jos pidit jutusta, klikkaa tykkää-nappia ja jaa artikkeli eteenpäin kavereillesi.